Joulunjälkeistä!

Heipähei kaikille liinaharjoille ja teille muille! Joulu oli, meni ja jätti jälkeensä venyneen vatsanahkan lisäksi mukavan leppoisia muistoja. Kiitos vielä kerran kaikille meitä joululahjoin ja joulutervehdyksin muistaneita!

Oikein meidän perheen perinteisin menoin sujui joulunvietto tänäkin vuonna. Isompia mullistuksia ei kukaan kaipaisikaan. Syödään hyvin, löhöillään ja sitten käännetään ehkä kylkeä. Nyt pitäisi varovaisesti palailla arkeen. Pitäisi, mutta onneksi ei ole pakko. Ihan vielä.

Luonto yritti toki omalta osaltaan tuoda jännitysmomenttia Tapaninpäivään, mutta meillä pysyivät sähköt ja toimivat tietoliikenneyhteydet ihan niinkuin ennenkin. Ihan varuiksi lämmitettiin tupa, hirsirunko jäähtyy tuulella nopeasti.

Aattona maisemaan koristanut kymmensenttinen lumipeite suli jäätiköksi eilisissä vesisateissa. Tänään hipsuttelinkin pihalla kuin Jack Sparrow, yöllä satoi sentti lunta jään päälle. Siellon pliukasta alla.

Kuvat ovat aatonaatolta, silloin näkyi vanha kunnon sinitaivas ja aurinkokin helotti lupaavasti.

Metsänpoika, Soppaponi oli meillä se, joka eilisessä myrskyssä otti osumaa. Illalla tarhasta tuotaessa poika teki mahalaskun tallin lattialle. En nähnyt tilannetta koska olin tuonut tamman sisään ensiksi ja Soppa tuli perästä.

Pikaisen tarkistuksen jälkeen totesimme, että näkyviä ruhjeita ei ole. Henkiset ruhjeet tulevat ehkä esiin seuraavana päivänä.
Tänä aamuna poni ei kuitenkaan osoittanut mitään muistijälkeä asiasta. Saas nähdä tuleeko iltasella joku takauma sisääntuotaessa.

Sitten mietitään miten asia hoidetaan. Mitään ovistaryysäämistä en siedä eikähän meillä semmoista olekaan.

Tänään saamme torpalle Siskolikan kahden vanhimman poikansa kanssa.
Nuorimmainen pojista, meidän kummipoikamme, on elämänsä pelireissulla Kanadassa, taisi olla Ottawa se turnauskaupunki.
Saapa nähdä onko tämä reissu tunnustelureissu taalajäihin. Pääasia, että pelaaminen on kivaa. Hieno homma, että poika pääsi reissulle ja että yleensä tuommoisia reissuja järjestetään.

Nyt pikaselaus päivän uutisiin, sitten voisi kysellä varovasti mahtaako jälkikasvu suunnitella ylösnousua tänään laisinkaan. Nukkua tuhisevat vielä. Kissanpennut sen sijaan mellastavat aivan mahdottomasti, en itse asiassa käsitä miten samassa huoneessa voi nukkua. Pentuja mönkii kaikkialla.

Heinävaraston lattialla mönki tuommoinen ötökkä. Hauska. Kuka osaa kertoa mistä on kyse?

Toivottavasti saan kamerani tällä viikolla takaisin huollosta, yritän sitten kuvata niitä pikkuhirmuja enemmän. Päällisin puolin ovat söpöjä ja suloisia, niinkuin kissanpennut osaavat. Mutta aivan mahdottomia villiriehuja.

Helpompi vahtia kopallinen kirppuja kuin kolme kissanpentua!