Pientä askaretta

Pientä puuhaa ja askaretta on tällekin päivälle riittänyt. Mistä ihmeestä sitä tekemätöntä työtä aina ilmaantuukin?

Kuvan kapistus ansaitsee kuitenkin erityishuomion aivan aluksi. Kuvassa on vanhemman perillisen omin pikku kätösin huovuttama keppihevonen, Suomenhevosori Ruska-Rokki.
Minun nimiehdotukseni Jori Pollea ei mennyt läpi.

Meillä on eri tekniikoin toteutettuja keppareita yksi kaappi piukassa. Likka meinaa kääriä tilin Joulumarkkinoilla. Ja sen mitä olen seurannut keppihevosmarkkinoita, kyllä ne hinnat pyörivät parista kympistä ylöspäin per turpa.

Yhtä laatukriteerit täyttävää kepparia kohti on kuitenkin kolme sekundaksi raakattua tekelettä. Paljon kiukkua ja kyyneleitä. Välillä käy sääliksi pientä ihmistä kun kaiken pitää mennä niin pilkulleen oikein, vähempi ei Tekstiilitaiteilijalle kelpaa.

Ja äitinsä on kuitenkin kohtuullisen laiska ja vähään tyytyväinen eläjä? Tasan eivät mene geenit eivätkä perintöentsyymit. Olen yrittänyt valistaa perillistä olemaan itselleen armollisempi ja tyytymään joskus kyllin hyvään. Kun virheetöntä ei ole olemassakaan. Eikä tarvitse olla.
Eihän kukaan meistä ole itsekään täydellinen ja virheetön. Tai jos on, niin siinä on muovinen ihmisen kuori.

Ja mihinkäs se tämä totinen torstai sitten katosi? Aikaisin aloitin, Iso-J vielä aikaisemmin. Kalenteriin on sentään huitaistu rasti hevoskavereitten kaviohuollon kohdalle, Janne tuli ja vuoli hevosten kuljettimet kuntoon.

Vähällä käytöllä kun ovat, ei mitään ihmeempää rispaantumista ilmene. Kenkiä ei laitettu vieläkään kun ei ole suoranaista tarvetta. Käyttöhevonen saisi hokkikengätkin mutta meidän peltoponit porskuttavat paljain jaloin.

Sitten tuli Herra Kekkonen heinäkuorman kanssa. Nopeastihan se purku sujuu kun kahdestaan tekee. Kolmas purkaja olisi jo liikaa, tulisi ruuhka ja homma menisi seisoskeluksi.

Oma aikansa meni kanalassakin, se vaatii kipeästi syksyhuoltoa. Kanojen koppikomennus alkaa piakkoin ja sitä ennen pitää tsekata lämpölamput ja patteri. Alusten vaihto on kiireellisyyslistan kärjessä, samoin muu sisätilojen putsaus. Kyllä se on kanallakin oikeus raikkaaseen ilmaan ja puhtaaseen pesään. Vaikka onkin varsinainen paskakinttu eläjäksi.

Lisäksi täytyy tehdä vihdoin jokin ratkaisu mikä parvi jää ja mikä vaihtaa asuinpaikkaa. Kukkoja on kuitenkin vieläkin yksi liikaa. Ja kullakin kukolla oma pikkuinen parvi. Tilaa on vain kahden kukon elelyyn.

Tallihommissa turasin tapani mukaan pitkään ja hartaasti. En minä hidas tai laiska ole mutta kun samalla pitää ajatella niin paljon. Että väkisin on tahti verkkaisempi *seliseli*
Minä nyt tykkään kuitenkin vitkastella siellä tallissa ja yritän samalla pähkäillä mitä toimintoja tapahtuu missäkin. Etenkin tavaroiden sijoittelu on tärkeää. Laiska säästää kengänpohjiaan eikä säntäile ympäriinsä...

Kaupunkireissujakin on takana kaksin kappalein. Ensin hain matkahuollosta loimitelineitä talliin ja toisella kerralla haettiin evästä pyhiksi. Eipähän tarvitse huomenna ryysätä marketissa kaikkien muiden kanssa vaan voi keskittyä olennaiseen. Huomenna betonimylly nimittäin hyrskyttelee ne viimeiset röpöt lattiakaivon ympärille.

Eiköhän tämä ollut tämän torstain osalta vähitellen tässä. Leukoja repii siihen malliin, että kohta ne lunksahtavat sijoiltaan ja ilme on kuin Lauri Tähkällä. Yliajettu syyskuun kyy... Ylisoitettu ainakin *ärsyyntynyttä ärinää*

Moi huomiseen!