Marraskuun lauluja

Marraskuu on alkanut, Viikatteen levyt soimaan ja ankeudessa kieriskelemään, Marraskuun lauluja.
Suru tuli puseroon Inkoon kuulumisista ja laitan tässä nämä kuvat tuomaan edes vähän pehmoisia ajatuksia. Veljekset hulluudessa ottavat ilon irti alkaneesta lämmityskaudesta. Uunin pankolla on hyvä kölliä ja sulatella hiirieväitä.

Huominen on Aurinkovuorella surullinen ja haikea luopumisen päivä. Vaikka asian tietää ja sitä tavallaan pitäisi osata odottaa, tulee se viimeinen rapsutus kuitenkin aina liian nopeasti. Huoh.
Eläimet antavat meille niin valtavasti. Ja vievät pahuksen paljon mennessään. Jättävät ison aukon sydämeen.

Torpalla oli kohtuullisen tavallinen päivä. Suhattiin Äitikullan kanssa kaupungilla ja taas kerran sain kiitoksen aihetta. Paikallinen hevostarvikeliike on todella palveleva asiantuntijaliike. Iso käsi sinne, suosittelen kiittäen.

Tänään hinattiin vielä kerran hyvin palvellut Patentti-Paavon betonimylly tallin käytävälle rämisemään.
Soppa-ponin boksin halkaissut viemäriputken roilo piti valaa umpeen. Putkihan on jo upotettu, nyt piti tasoitella lattia poninkestävään kuntoon. Se saatiinkin tehtyä mutta lattiakaivon ympärystä on vielä tekemättä. Loppui röppö, ainakin yksi säkki pikabetonia tarvitaan vielä.

Ja lapsi on terve kun se leikkii, pitihän sitä vähän koristeitakin laittaa. Kaksi vanhaa hevosenkenkää pääsi käytävälle. Toinen on käsittääkseni edesmenneen Harmaan Hevosen tanssikenkä. Toinen on löytynyt torpan pellolta. Ja ne Joutenvaaran Pokun jouhet, ne pääsevät omassa vitriinissään talliin myös.

Hevosten historia kulkee mukana. Ja jää jälkeemme.
Myös tämä on melko pysyvä muistomerkki jälkipolville, perillisten handut tallinlattiassa:

Eiköhän tämä nyt ollut tältä päivältä tässä. Ajatukset ovat Inkoossa. Auttaisin jos osaisin. Mutta tietyt asiat on surtava yksin ja itse. Voimia!