Kolme kuukautta sitten

Kolme kuukautta sitten oli Elokuun kahdeksas ja nuo pikkuiset keltaiset orvokit kukkivat silloinkin kovin ponnekkaasti.

Nyt on Marraskuun kahdeksas ja nuo pikkuiset keltaiset orvokit kukkivat nytkin kovin ponnekkaasti. On se ahkera kukka. Pakkanen on varmasti jo nipistellyt alimpia kukintoja ja kopaissut kylmällä kourallaan lehtiäkin. Ja silti jaksaa jaksaa. Pitäisi ottaa oppia orvokeista. Jaksaa jaksaa puskea läpi marraskuun.

Tänään meillä oli strategiapalaveri (kammottava sanahirviö) Herra Lainoppineen kanssa. On nimittäin niin, että pienyrittäjän on käännyttävä viisaampien puoleen omat saatavansa turvatakseen. Jos ei äveriäs entinen päämies maksa hyvällä, panee pienyrittäjä isomman vaiheen silmään ja kalliin miehen asialle.

Noh, bisnes on bisnes ja pylly pois tyynyltä. Kyllä se laki ja hyvät kauppatavat koskevat isojakin johtajia.

Tuntui vain niin hirveän pahalta avata koko paise vielä kerran. Pettymys jättää aina jäljet, pettyipä sitten ihmisiin tai asioihin. Valitettavasti ihmiset tuottavat omalla toiminnallaan ne kaikista kipeimmät murheet.

Viaton en ole itsekään. Omalla toiminnallani olen ehtinyt tuottaa aivan turhan monta kertaa pettymyksiä läheisilleni. Toivoakseni olen kaikilta ymmärtänyt pyytää anteeksi.

Kunpa osaisin olla elämässäni vastedes viisaampi. Uskoa vaistoihini entistä vankemmin ja herkemmällä korvalla kuunnella niiden ääntä. Nyt petin eniten itseäni ja siksi pettymys itseä kohtaan on niin kova. Ja se tuntuu nöyryyttävältä.

Onneksi elämä ei loppujen lopuksi ole hetkahtanut muuhun kuin leppoisampaan suuntaan tämän yhden keissin jälkeen. Hoitakoon Herra Lainoppinut asian eteenpäin, minä en enää asialla mieltäni myrkytä.

Iso-J yrittää kuumeisesti järjestää perjantaiksi Espooseen perillisille aikuista silmälläpitäjää muutamaksi tunniksi. On nimittäin niin, että perilliset pääsevät myyntikokousreissulle mukaan mikäli lastenhoitoasia järjestyy.

Olisihan se heille älyttömän kivaa. Heinäkuun reissu oli niin pikainen, että pysähdyttiin vain Evitskogin möksällä ja Vantaalla Pyhän Laurin kirkossa. Ei siinä ehditty shoppailemaan eikä vanhoja kavereita tapaamaan, en minä eivätkä perilliset. Nyt olisi tilaisuus antaa lapsosille vähän hyvitystä.

Ja se tietää muuten sitä, että mulle pukkaa vapaata perhevelvoitteista torstaiksi, perjantaiksi ja enimmäksi osaksi lauantaitakin... ainutlaatuinen tilaisuus rymytä hevosten kanssa!

Tuntuu tulevan pakkasyö. Nurmi muuttui rapsakaksi ja piha kovettui. Meillä ei onneksi ole sellaista järjenvievää mutalillua mitä monilla hevostaloilla on pihassaan näinä ankeina aikoina.

Ja kas kummaa, mainitsin hevoset ja sain oivallisen aasinsillan ratsastaa tallityömaalle. Siellä on taas tänään vähän näprätty. Tiedän, menee jo niin hifistelyhommiksi mutta suokaa se nyt minulle. Ekaa kertaa elämässäni saan vihdoin toteuttaa tallivisioitani.

En minä turhaan kakarana piirtänyt montaa ruutuvihkoa täyteen unelmatallini pohjapiirustuksia.
Vaatimattomissa unelmatalleissa oli reteesti viisikymmentä säihkyvänvalkeaa lipizzahevosta ja väriksi muutama musta friisiläinen.

Nää pitkänaamat tässä vasemmistossa ovat aivan huuli pitkänä kun aina vaan roikkalamppu helottaa ja ruuvinväännin vinkuu. Ruokarauhasta ei tietoakaan kun etenkin Soppaponin pitää seurata silmä kovana mitä työkalua milloinkin käytetään.
Oikeistossa on uutta rakennelmaa. Ja edelleen tuo hirvittävä keltainen seinä...

Katsokaapa tarkemmin kierrätyksen mahdollistamia hyvän omantunnon iloja:

Iso-J hyvää hyvyyttään (ja ilmeisesti Isänpäivälahjan toivossa) lahjoitti talliin tupaantuliaislahjaksi kaksi kaappia. Nyt toivottavasti Seinäjoella hinkataan prillit puhtaiksi sillä nämä ovat palvelleet perhe U:n kyökissä!

Loput kaapistot Iso-J hyötykäyttää verstaalla. Sinne tarvitaan kunnollisia ovellisia kaappeja, vetolaatikoita sun muuta. Onneksi niitä on runsain mitoin varastossa. Tässä se taas nähdään, kuinka aika tavaran kaupitsee. Kiitokset vielä kerran omasta ja ponien puolesta Seinäjoelle!

Kyllä kelpaa miksailla poneille sörsseleitä ja leikkiä kotista.

Kaapit ovat toistaiseksi lähes tyhjät. Mutta väistämättä ne täyttyvät. Hissuksiin, vaivihkaa ja hiljalleen niihin kertyy purkkia, purnukkaa ja kaikkea mahdollista roinaa.

Lääkkeille on varattu yläkaapista pieni tila. Toivottavasti ei tarvita enempää.

Pharmacy-boksi pöytätasolla on ihmisten käyttöön. Sinne tulee laastaria ja pieni lekkeri konjakkia. Lääkinnällisiin tarpeisiin.

Ja sitten vielä laajempi näkymä:

Vasemmalla muonahuollon tiloja ja siitä eteenpäin varustehuoltopiste. Aulin maustekaappi elää uutta kukoistustaan valjashuollon varustehyllynä.

Takaa näkyy vesipiste ja loimien kuivatusteline. Se on mainio vekotin. Suoraan huippuimurin alla ja lattiakaivon äärellä. Kotitallini suunnittelukukkanen.

Nyt minäkin kierrätän, itseni vaateriin. Huomiselle on luvattu kaunista säätä ja se tietää sontatalkoita hevosten ulkoilutarhassa. Iso-J ajaa pikkupartnerin keskelle tarhaa ja minä hölkkään talikon kanssa saalista lavalle. Lisäksi luvassa on järisyttävän pyykkivuoren silitys ja reissuun lähtijöiden pakkauksen valvonta. Plus kaikki muut normaalit päivähommat.

Onneksi tallitöissä ei aikaa tuhraannu. Karsinat on siivottu vartissa, vedet vaihdettu ja iltaheinät jaettu valmiiksi toisessa mokomassa. Ja vielä on jäänyt aikaa fiilistellä. Pyyhkiä kurapierujen roiskeita valkeilta seiniltä.

Ja NYT minä kierrätän, vihdoin. Hyvää yötä ja aurinkoista keskiviikkoa!