Kylmän henki

Nyt se taitaa tulla, talvi.
Jokainen nurkkahirsissä epävireisesti vongahtava tuulensävel tipauttaa lämpömittaria yhdellä pykälällä alaspäin. Nolla meni jo, taitaa lähestyä miinus viitosta ja miten alas se mahtaakaan vajota, brrrhhh.

Viikonloppu oli puuhakas ja sama ralli jatkuu. Näin viikolla onneksi pikkuisen verkkaisemmin. Perillisten koulupäivät rytmittävät arkea varsin tehokkaasti. Ei voi niin täysillä uppoutua omiin hommiinsa kun täytyy tarkata kellon viisareiden asemia vähän päästä.

Lambit ovat muuttaneet sisätiloihin. Hienosti mahtuvat omaan residenssiinsä ja jää tilaa puskupuuhillekin. Kaksi heinäverkkoa piukkaan pakattuna pitävät mäkättimet hiljaisina ja paksu olkipehkupatja takaa lämpimät olot.

Villahousut varastettiin lauantaina, härskisti suoraan jalasta. Lampailta siis. Tuloksena kolme virtaviivaista (möhömahaista) märehtijää ja iso pahvilaatikollinen priimaa ja puhtoista kesävillaa. Jos joku lukija osaa neuvoa mihin ne voin lähettää ja odottaa saavani villalankoina takaisin, nyt on aika huutaa hep ja avata kommenttiruutu.

En tajunnutkaan miten rasvaista se villa on. Kädet kiiltelivät rasvattuina ja olivat mukavan pehmeätkin. Haju ei ole ehkä aivan ruusuisin. Mutta olenpa saanut harjoitella keritsemistä ihan tarpeeksi. Vain yhden ventin onnistuin saksimaan Vapun ahteriin. Muut säilyivät ehjin nahoin.

Minulla oli loistava opettaja, kokenut ja taitava keritsijä. Fiskarssit naksuttelivat tasaista jälkeä ja minä klohmin omillani vähemmän tasaista sänkeä.

En viitsi isommin markkinoida sitä miten kipeä selkäni oli monituntisen keritsemisurakan jälkeen. Oli se. Hyvin kipeä. Hyvä ei ole vieläkään.

Valittaen on tässä todettava, että kuvia ei itse työvaiheista ole. En viitsinyt ottaa kameraa sinne rasvaantumaan ja likaantumaan enää yhtään. Kameraparka vaatii kipeästi huoltoa, automaattisalama ei nouse enää ylös (joku kauranjyvä liikaa mekaniikassa) enkä löydä irtosalamaa. Enkä usko, että irtosalama toimisikaan... Jos meni kamera nyt vaihtoon niin se on sitten kuvaton blogi seuraavat kuukaudet. Ei ole varaa investoida optiikkaan eikä tekniikkaan. Kaikki on investoitu talliin.

Jokunen surkea räpsy on kamerassa lampaista jälkeen keritsemisen. Ennen keritsemistä ei taida olla mitään tuoreita. Katselen huomenissa jos nyt jotain löytyisi.

Hevoset eivät olleet juuri milläskään vaikka saivat mölyävät naapurit. On siinä se liukuovi kuitenkin vähän hiljentämässä metakkaa. Ja aika hiljaa lampaat ovatkin, ilmeisesti ovat nyt onnesta mykkänä. Hyvä niin.

Kanat sentään vielä ulkoilevat vaikka muu pikkukarja onkin nyt siirretty sisäruokintaan. Hyvin tomerana hakkaavat yönjäätämän vesikipponsa avovedeksi. Silkkikukkojen kohdalla joudutaan vetämään pitkää tikkua, meillä on yksi silkkikukko liikana... joku potentiaalinen kananpitäjä saisi huutaa hep... vinkkinä lukijakunnalle :-D

Nyt saa minun puolestani talvi tulla. Jos on tullakseen.  Paitsi että ihan vielä ei tarvitsisi routia, meillä on vielä hedelmäpuiden suojaverkot asentamatta ja kaikki arkulikasvien talvisuojaukset tekemättä. Ei onneksi jää yhtään viime tippaan, eipä suinkaan.

Savulle kaakonkulmalle kiitokset soitostasi. Lumppu-Elli lyllertää tukevan vatsansa kanssa ympäriinsä mutta ei näytä vielä valmistautuvan jakaantumiseen. Paitsi eihän Elli semmoista älyä. Elli saa yllätysvauvat, varmaan tekee ne epähuomiossa hiekkalaatikolle... oho, hups, mikä toi oli?! Mammaaaa....!!! Semmoinen vaihtoehto on syytä pitää mielessä kun Ellistä on kyse.

Ja kyllä, kaakonkulman pentuvaraus ei unohdu. Saamanne pitää, sitten aikanaan.

Muilta osin elämä jatkuu ennallaan. Herra Lainoppinut on lähettänyt puolestani postia ja pikkuisen jännittää millaiseksi tämä nyt muuttuu. Mistään en hämmästy, vähiten likaisesta pelistä.
Pieniähän nämä murheeni ovat, oikeusistuimissa on mehevämpiä juttuja nyt työn alla. Korruptiota, valelääkäreitä ja suuria tragedioita. Ja hiihtokauden kynnyksellä kun ollaan, tottahan toki joku reppahousu kusahti kielletyistä aineista. Sillä lailla.

Huokaus sentään. Kunpa osattaisi olla sössimättä asioita. Kukin omalla tahollaan.
Minä asentelen nyt itseni sänkyyn ja koetan tankata unta. Tiedä vaikka aamulla herättäisi talveen!