Ylläripylläri

Aamutorkuttelu jäi lyhyeen kun sängyn aluslaatikosta kuului vimmattua kehräämistä. Minä totesin unenpöpperöissäni hereille sinnittelevälle perheelleni että jännästi hurisee sänkylaatikko. Johon Iso-J, että no se Elli nyt sitten synnyttää. Minä ärtyneenä kommentoin,  että eikä synnytä vielä kuukauteen.

Perillinen kipaisi pitkine näppeineen ropeloimaan sängynalustaa ja kas: Mä tunsin pentuja!
Märkiä pentuja Ellillä hännänalunen täynnä!

Kolme pikkuista mivviä, kaksi enemmän ja vähemmän setiensä näköistä tummaa valkotassuista kaveria ja tuo yksi valkoturkki jossa noita tabbykuvioita läntteinä. En todellakaan ole varma kuka on kukin on, tuleeko kenellekään pitkää turkkia, mikä on väritys ja villit veikkaukset sukupuolistakin vaativat vielä täsmennyksiä.

Näyttäisi siltä, että valkea vinkupilli on tyttö. Ja tummaturkit poikia. Ja melkoisen lyhyitä karvanlaatuja vaikuttaa olevan.

Elli on omistautunut äiti, ihme ja kumma sekin. Olin aivan varma, että tuore mamma hulmahtaa häntä tötteröllä takaisin vapauteen. Mutta ei, kehrää ja kurnuttaa pennuilleen ja asentaa niitä jatkuvasti otollisempiin imutusasentoihin. Tissibaarin ehtoisa emäntä se meidän Lumppu-Elli.

Heti jos me otamme yhdenkin pikkuisen tarkempaan syyniin, Elli parahtaa surkeana ja tulee paikalle hakemaan kakaraansa takaisin pesään.
Ei passaa nyt stressata, tulee vielä lapsivuodedepressio ja ties mitä harmia. Onhan noita hännänalusia aikaa kurkkia myöhemminkin. Ja veikkaan, että kuviakin kertyy lähiviikkoina jokunen.

Sitä minä vaan en vieläkään käsitä miten Elli hämäsi meitä kokeneita kissankasvattajia.
Ei mitään merkkiä juoksuajasta, ei vinkaisuakaan. Ei mitään merkkiä tiineydestä ennen viime viikkoa. Röllykkämaha roikahti yhdessä yössä ja siitä viikon päästä onkin jo pennut kopassa.

Lienee noilla aitomaatiaisilla ihan omat kuvionsa. Meidän vanhat mummokissat vaativat synnyttäessään täydet salipalvelut, käpälästä pidettiin kiinni ja autettiin pennut maailmaan. Pestiin ja punnittiin heti.

Nyt Ellin ilme kertoi ikiaikaisesta kissaviisaudesta ja se käski pitämään näpit irti ipanoista.
Yes ma´am sanon minä ja tarkkailen kauempaa.

Kanatarhassa riitti pulinaa aamulla kun taivaalta ryöppysi lunta. Sittemmin lumi suli ja se siitä. Plääh.

Nyt tämä tältä erää tähän. Yöheinien jakelun jälkeen yritän napata kattimatikaiset tutkittavaksi ja lähempään tarkasteluun. Tekstaria ja puhelua on jo pukannut, soittelen kunhan joudan ja ehdin takaisin päin.