Kissa pitkä, elämä lyhyt.
Kissa ei ehkä ole paras esimerkki lojaalista ystävästä mutta hauska seuralainen se on. Halutessaan.
Jokainen kaveriksi, lemmikiksi tai työpariksi otettu eläin jättää jälkeensä jäljen. Pienen, ison, mustelman tai muistoja. Useimmiten kaikkia näitä. Joskus jopa hampaanjälkiä. Ainakin sohvanjalkoihin ja tohveleihin.
Minulla on nyt hevoselta haisevat kädet, koirankarvoja matossa, kissanhiekkaa lattialla, lampaitten jäpätys kiirii korviini ja kukko paimentaa kovasti pulisten rouviaan pois pimeästä. Marsut kujertavat puhtailla puruillaan. Iso lauma karvaisia kavereita.
Työtä ja vaivaa, rahanmenoa, harmia, huolta. Sitä tarjoavat eläinystävämme.
Mutta ne tarjoavat myös mahdottoman paljon iloa ja huvia elämään.
Ja useimmille muillekin jotka tavalla tai toisella ovat hankkiutuneet eläinten pariin.
Vastuuta. Sitä se eläinten kanssa oleminen loppuviimeksi on.
Vastuu ruokinnasta, hoidosta ja yhteisen arjen sujumisesta.
Ihmisen vastuuseen kuuluu myös velvollisuus kohdata myös se viimeinen päivä. Se jolloin meidän on kohteliasta ja oikein käyttää se valta, jonka olemme taakaksemme ottaneet. Parhaassa ja pahimmassa tapauksessa meidän on päätettävä se päivä jolloin eläinystävämme siirtyy luotamme pois, ikuiseen uneen ja sinne, minne ihmisen määräysvalta ei enää yllä.
Se päivä on enemmän tai vähemmän vaikea, eikä siihen voi valmistautua vaikka sen tietääkin vääjäämättä lähestyvän. Se on niin kovin lopullista.
Eläin jättää jälkeensä myös ison ikävän. Pitääkin opetella arki ilman eläimen tuomia rutiineja.
Onneksi eläin jättää meille useimmiten paljon muistoja yhteiseltä taipaleelta. Hyviä ja vähemmän hyviä.
Tänään ilmavoimiin lähtee Jedi, pyylevä ja sydämellisen touhukas keltainen kaveri.
Jedin kanssa sitä tunsi itsensä erityiseksi, etenkin silloin kun jäätelölautanen oli meidän molempien yhteinen intressi.
Hei hei Jedi, hyvää matkaa ja sytytä tähteesi valot kun pääset perille. Vie terveisiä meidän kaikkien kavereille! Jessulle, Nupulle, Hilmalle, Hawkenille, Gunillalle, Sirkku-Kanalle, Roosalle ja lukemattomalle määrälle uskollisia ystäviämme. Oli kiva tavata.
Lämmin halaus Nitalan suuntaan. Vaikea päivä, mutta se on nyt ohi.
VastaaPoista* niisk *
Nelson yhtyy haikeisiin tunnelmiin ja halaukset Jedin läheisille, tähti syttyy tuikkimaan varmasti meidän kaikkien lohduksi, rauhaksi ja avuksi. Kun elämä tuntuu pimeältä ja missään ei näy valon pilkahdusta, voi katsoa ulos avaraan ja sieltä Jedi, Sirkku ja kaikki, joita kaipaamme vilkuttavat meille kirkkaan kauniina tähtinä... Muistan edelleenkin sen hetken kun silitin eläinystävääni tietäen, että se oli viimeinen kerta. Hugs, hugs Nemppalasta
VastaaPoistaKaikkihan täältä joutuu lähtemää, aikanaa.
VastaaPoistaMutta ompas piiitkä venytys kissalla ja unet niin onnellinen ilme naamalla.
Kyynelsilmäinen kiitos : )
VastaaPoistaJedi lähti lempeästi kotipihalla. Nautti gourmet-aterian, kuunteli mun ja junnun höpötyksiä ja nukkui rauhallisesti pois.
Raskasta, ah niin kovin raskasta mutta välttämätöntä.
Elämä jatkuu, mutta muistot jäävät. Ja Jedin kanssa niitä kertyi 12,5 vuoden ajalta. Eikä näin äkkiseltään tule yhtään huonoa muistoa mieleen (jos ei oteta huomioon älytöntä karvanlähtöä ;)
Silmähikeä pukkaa varmaan vielä pitkään, mutta niin pitääkin. Sen verran rakas kaveri lähti.