Kylmän henki, talven renki

Ei kelpaisi logo-omenaksi, muotopuoli

Myöhään menee ennenkuin nykyisin maltan istahtaa aloilleni ja ottaa omenakoneen syliin. Päivät saavat kummasti pituutta kun niihin ahtaa riittävästi aktiviteetteja.

Leukoja kyllä revityttää jo alkuillasta mutta kyllä se siitä nopeasti ohi menee. Minua kun ei ole siunattu semmoisilla unenlahjoilla kuin esimerkiksi Iso-J:tä. Panee silmät kiinni ja nukkuu. Vartin pikatankkaus ja taas jaksaa.

Tänään virkistyi väkisin, ulkona oli hyytävän hyinen tuulen henki. Talvi kiristi otettaan viime yönä. Kaikki vesiastiat pihalla olivat turkasen umpijäässä ja maa kopisi kovana. Koko päivän oli pakkasella ja nyt mennään taas lujaa vauhtia lukemissa alas päin.

Huomenna olisi sääennusteiden mukaan luvassa lunta. Tulkoon vaan kunhan olomuoto on kuivaa. Loskaa, kuraa ja lätäköitä en halua. Enkä huoli.

Pakkasen puraisema

Omenatarhasta löytyi vielä yksi omena, kiinni korkealla latvassa. Joku sitä oli purrut, pakkanen varmaan. Hauska ja sopii jotenkin huumoriini.

Sain tänään tallikahvitteluseuraa hevosten entisen emännän tyttärestä, Maisasta. Termari ja tykötarpeet mukaan ja rupattelutuokioon. Todettiin että talliin tarvitaan pari jakkaraa. Ja niihin taljat. Pysyypähän mäkättimilläkin kirkkaana mielessä mihin päätyvät mikäli volyymi ei alene. Juuttaan nutipäät kurlaavat märehtiessään, raastavan hirveä ääni Mää-brrrrllll-määäfffllllrrrlllll. Kuin iso räkäklöntti pyörisi niillä kurkussa. No ei se ole räkä, se on heinämälli. Hyi ällötys.

Tässä huonotasoinen kuva Orvokin ja Veeran talvikuosista.  Vähinä ovat villahousut mutta eivät ihme ja kumma näytä palelevan. Pehkupatja lämmittää ilmeisesti hyvin eikä tuossa tilassa vetokaan käy.

Kunhan villat taas kasvavat ja jos säät ovat lempeät, pääsevät vielä päivisin jaloittelemaan isoon tarhaansa. Ihan niin kauan kuin lumitilanne sallii. Kuiva pikkupakkanen on käsittääkseni lampaalle vielä ihan ok. Sateella ja nuoskalla eivät mene hankeen seisomaan.

Nyt on kuitenkin koppihoitoa pari viikkoa luvassa, ei noilla nahkoilla passaa mennä pihalle paleltumaan.

Itsekin joudun tullaamaan talvirukkasvarastoni ja hakemaan paksumpaa palttoota, syysfleecet alkavat käydä oikeasti turhan kevyiksi.

Vanhat kunnon uggrumilukset pääsevät vielä tallikenkäkäyttöön. Keväällä nakkaan ne nuotioon, aikansa kaikkea. Mutta hyvin niissä kyllä pysyy varpaat lämpiminä, ihan paljaatkin varpaat. Villa on aina villaa!

Nasse ei voi ymmärtää miksi mäkättimet ovat nyt telkien takana eikä koira pääsekään enää nuolemaan neniä (ja syömään papanoita). Kaikkea ei tupaterrierin tarvitsekaan ymmärtää. On sentään oivaltanut, että heiniin kuseminen on rumaa ja siitä seuraa tukkapöllyä. Toruja ainakin.

Tänään piipahdimme myös isommalla kirkolla asioimassa. Ostettiin uusi printteri ja kotiin tultua Iso-J totesi saman laitteen hinnaksi nettikaupassa tasan 50 % vähemmän. Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa ja laite palautetaan huomenna takaisin Giganttiin.

Samalla tiirailin vähän uusien kameranrunkojen hintoja ja semmoinen kotitarvekuvailijan märkä uni, Canon 7D olisi kyllä hytisyttävän innostava. Pelkkä runko maksaa ruokottomasti yli tuhannen euron. Nyt sitten pitää perustella itselleen miksi minä tarvitsen semmoisen ökylelun. Kehittyäkseni valokuvaajana? In my dreams! Turhamaisuuttani? Hell yes!

Ilmeeni kamerapohdintojen tiimellyksessä on kuin Veli Winstonilla joka löysi itsensä lantavuorelta. Korva kuulolla kohti järjen ääntä ja silmissä lasittunut katse.

Veli Winstonistahan tulee Setä Winston kunhan Elli oivaltaa, että äitiyden ilot kestävät pidempään kuin se satunnainen hupi kulkijakollin kanssa aitan alla. Elli ottaa salettiin hatkat ja jättää pentunsa setien hoiviin. Ja jätkäthän varmaan imettävätkin ne pennut. Katsotaan vaan.

Nyt on parasta korjata itsensä tyynykasan valtiaaksi, aamu on aikainen ja päivä kiireinen. Huomennakin.