Onnea vain kaikille niille jotka sanoivat tahdon, javisst. Tai muuten ikimuistoisesti juhlivat ykköspäivää.
Myöhään viime yönä valvoneena nukuin tänään pitkään. Jopa silloin pötköttelin pedissäni kun oli harvinainen kellonlyömä. Hevoset pääsivät toki ulos normaaliin aikaan. Minä hiippailin aivan pokkana takaisin sänkyyn sen jälkeen.
Kun minua ei tänään kukaan varsinaisesti tarvinnut, ainakaan heti aamutuimaan.
Eikä tämä harvinaisen päivämäärän päivä nyt muutenkaan jää Torpan aikakirjoihin erityisen merkittävänä.
Sumuista, lämmintä ja harmaata. Peruspuuhasteluja ja outoa joutilaisuutta.
Huomenna on toinen tahti. Lampaille tulee keritsijä kello 12 ja sitä ennen pitää olla monta hommaa tehtynä.
Nyt voisikin oikeasti olla kaukaa viisas ja loikata lehtipino kainalossa petiin.
Näillä mennään kohti uusia päivämääriä.
Uusi lukijakin on näköjään liittynyt, tervetuloa Kirsi H. Mistä tulet ja miten tänne löysit?
Minä aion nyt vakaasti löytää oman muhkean tyynyni ja valloittaa petini ennen kattirykmenttiä. Lumppu-Elli lojuu milloin missäkin ison mahansa kanssa ja saa oikeasti varoa, ettei vahingossa astu karvakasan päälle.
Tämä tässä tällä kertaa!
Ollaan erilaisia - minä tykkään yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta tosi paljon. Viihdyn siinä noin pääpiirteittäin, mutta ehkä työn sosiaalinen luonne vaatiikin vastapainoa. Jos olisin kotona ja vähemmillä ihmissuhteilla, niin ehkä tilanne olisi toisenlainen.
VastaaPoistaIsänpäivän valmistelut vaativat nyt topakaa otetta. Ruokavieraita tulee ja täytekakkuakin pitää olla pöydässä. Soon taas partyä!
Samallailla tein mäki keppipäivänä. Tosin nälkä alko kurniin ja 11:11 nousin lämpösest pedist ja kävin aamiaista haukkaamassa.
VastaaPoista