Avoimin silmin pikkuiset mivvit tiirailevat maailmaa. Ja minä julma ihminen menin kuvien toivossa oikein läiskyttelemään salamalla. Paha minä.
Hellyttäviähän ne ovat, pikkuiset. Aina.
Huterat jalat eivät ole vielä ihan liikekoordinaation osalta säädöillä, mutta ponteva on eteenpäinpyrkimys. Kyllä noista kelvollisia hiirikissoja tulee. Kunhan nyt joskus tuolta hellokittyalustaltaan pääsevät isoon maailmaan tutkimusmatkoilleen.
Elli käytti tilaisuuden hyväkseen ja hujahti häntä sujona ovesta äitivapaalle. Syömään ja hiekkalaatikolle.
Lauantai on ollut normaaliin tapaan työntäyteinen.
Tallihommista selvittyäni siirsin kottikärryt ulkotarhaan ja aloitin jumpan.
Eikä muuten ole jumppaa, se on raakaa työtä. Meinaan piripintaan märkää lantaa lastattujen kottareiden liikuttelu märässä ja liukkaassa maassa. Pari ärräpäätäkin päästelin.
Iso-J takavarikoi minulta kottarit jossain vaiheessa, mutta vielä sinnittelin poiskuljetusta varten muutaman kasan valmiiksi. Ne on näppärä huomenna lapioida kärryyn ja kipata kasvimaan laitaan odottamaan uutta kasvukautta. Ilta hämärsi taas vähän aikaisemmin ja pimeys humpsahti ylle äkkiä.
Hartiat huutaa nyt kovin ajankohtaista hoosiannaa. Sauna saa näyttää kohta maagiset voimansa. Jos ei toimi, mie nappaan painkillerin ja asettelen ruotoni vaakaan.
 |
| Aamulla varhain kun aurinko nousi |
Tänään oli säiden puolesta ihan mukava päivä. Mitään ei satanut ja välillä jopa aurinkokin paistoi.
Tuuli oli kohtuullinen ja sai aikaan mukavaa vipinää hevosissakin. Ilmeisesti päänsisäinen tuulitunneli heräsi henkiin ja kirvoitti kiivaan laukkatarpeen.
Kumpikin pallero veti hullunkiitoa ja kyyrylaukkaa. Onneksi on tarha jossa kirmailla. Pahimman riehumisen aikaan olin onneksi aidan turvallisemmalla puolella. Jarrutukset meinasivat mennä kummaltakin välillä pitkäksi, märkä maa ja kengätön kavio on yhtä kuin lujaa liiraava hevosvoima.
Olisivat keilanneet minutkin nurin moneen otteeseen.
Tupaterrieri paiskoi hommiaan, kuvassa tuima tuijotus hevosaitaukseen. Turvallisen matkan päästä. Tallimestarin vakanssi on Nassen osalta förbi, ei heiniin kusemalla asemaa pidetä. Nykyisin koira paimentaa lampaita, nehän ovat paljon ymmärtäväisempiä kuin hevoset.
Mäkättimet majailevat oikein tyytyväisinä piippuhyllyllään. Ensi viikolla hätistelen ne vielä ulos päivisin, säiden mukaan mennään. Ja kun talvi ei näköjään löydä tänne, saavat lampaatkin ulkoilla. Kyllä siellä tarkenee vähemmälläkin villalla.
Ja nyt minä kirmailen kohti saunaa, johan tästä joutaa. Huomiselle ohjelmassa normaalikuvioiden lisäksi pihavalojen virittelyä ja adventtikoristeiden ripustelua. Ja ne kynttilät, ihanaa!
Leppoisaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!
En nyt muista olenkos tanne kommentoinut aikaisemmin, mutta ilolla aina lueskelen Hirnakan kuulumisia. Aloitin jokunen viikko sitten vapaaehtoisena eraassa paikallisessa hevosrescuessa ja arvaatkos mika mun tyonkuva on? Juu-u lapioida sita itteaan ja kuskata niita kottareita Seattlen sateiden piiskaamassa mutavellissa. Siita nyt ei hartiat viela tykanny huonoa, mutta eilinen pihan harvavointi sai aikaan julmetun paansaryn.
VastaaPoistaOi mitä mivvejä! Pian käy pienten tassujen kopina häiritsevällä volyymillä Torpassa :D
VastaaPoistaPohjanmaa kuittaa kivan syysmyrskyn. Puuskissa on repinyt ihan nurkkia natisuttavasti. Välillä on räiskinyt vähän vettä tuulen mukana, jolloin ei ole tehnyt mieli työntää nenää ulos. On kuin nauloja satais... Mutta tykkään myrskyistä. Toistaiseksi puut näköpiirissä ovat pystyssä. Metsässä tilanne voi olla toinen - tullaan huomenna tilanteen.
Hei Suvi, olenkin miettinyt kuka mahtaa olla se jonka käynnistä jää amerikanlippu :D Kiva kun päätit kommentoida. Kiitos.
VastaaPoistaJos et tiennyt, teet tosi rankkaa duunia siellä ison veden takana. Kohottelen kukkahattuani täältä ja toivon sinulle oikein pitkiä ja kestäviä selkälihaksia. Meitsi saa migreenin porkkanasadon nostosta... :-/
Sauna oli niin jees. On se vaan oikeasti ihana. Pitkän kaavan mukaan me vanhat kääkät istuimme takkatuvassa, välillä lauteilla. Marsupojat makasivat sääret hiessä takan lämmössä. Piti tökätä Sulo-Einaria makkaratikulla kun oli pitkäveto aiheesta dööd or alive. Eli se. Ja elää vieläkin.
Tuuli kuhisee nurkissa. Se ottaa vauhtia tuolta etelän pelloilta ja rytyyttää nurkkapieliä. Onneksi eilen lämmitettiin hyväksi, huomenna on varmasti jo kolea tupa ja uusi lämmitysurakka edessä.
Nyt komennan omat ja lainalapsen petiin. Luikin itse perästä.
Titalle tiedoksi, mivvitpienet söpöytyvät vaarallisella vauhdilla. Ja turkit pörröytyvät. Ne ryökäleet taitavat olla pitkäkarvaisia.... varpaita en ole laskenut. Hännät on kaikilla ;-)
Tuo valkoinen vois olla pitkävillamallia... vielä ei ihan näe.
VastaaPoistaIhana sunnuntai näillä nurkin - piha on nyt siivottu ja ojennuksessa. Huomennakin vapaata.
Kyl noi pikkukisut on sit ihanii. Tääl ne vetää kaameeta rallii ja uskaltavat jo partsillekki mennä asioillee.
VastaaPoista