Mansikki ja Hanhikki

Ehkä vuoden säälittävin räpsy, mutta kohde on sitäkin harvinaisempi.
Se on ihan ehta aho/metsämansikka, you´ll name it. Tiedät kuitenkin mikä marja -ja miltä kesän eka sellainen maistuu.

Meillä nuita tuommoisia on maakellarin katolla monta -ja kukkia sekä raakileita vielä enemmän. Räksät kyttäävät mansikkasadon kypsymistä mansikkamaalla, minä saan nuo herkut ihan kiistelemättä. Eikä Nassekaan ole vielä keksinyt käydä kuseksimassa kuopan katolla.

Tämä päivä on ollut fyysisten ponnistusten päivä. Herranjestas sentään miten me pienet naiset rehkittiin.

Nyt torpan iltahämyssä leijuu tasaisen vieno kananpskan haju, oli lannoituspäivä...

Aamupäivällä henkilökohtainen aarteenetsintävaltaukseni laajeni taas muutamalla neliöllä. On se vaan semmoinen kaivanto, että järki lähtee ennenkuin se kukkii tai kukoistaa...

Perilliset jäävät vielä huomiseksi biitsielämän iloihin Evitskogin mökille, mässäävät vaarin muurinpohjaletuilla ja epäilemättä hengaavat ikeassa iltahodarien merkeissä. Perjantaina kuulema joutavat kotiin.

Ihanan huoletonta tuo pikkuihmisten elämä ja kesänvietto.

Huolettomia lomapäiviä toivon kaikille ystävilleni, erityisesti Nempalle joka ottaa mäkilähdön lomaan Kreetan lämmöstä. Titan lomaa aion itsekin terrorisoida hinaamalla oman raihnaisen ruhoni sekä Iso-J:n handut näytille... ja te muut, toivottavasti nähdään. Lomalla tai sen jälkeen.

Nyt on aika heittää vatupassiasentoon.
Nähdään/kuullaan/luetaan huomenna lisää!

Mitään ei valmiiksi saa... -tra-la-laa!

Jesh, aloittamisen taito on tallella... tuossa on kuulkaa reilustikin eka neliö kukkapenkin paikkaa avattuna. Tunnin homma lapioida loput 6 metriä ja etukaarteet *uskoo ken tahtoo*

En todellakaan pilaa iltaani pohtimalla montako kottarikeikkaa vaaditaan multaa, paskoo ja reunusmateriaalia,  hikeä, tuskaa, katkenneita kynsiä, kasveja.... mutta joskus kukkaloisto kruunaa kaiken! Joskus!

Osasin sitten valita helteisimmän iltapäivän hetken kaivausteni aloittamiseen. Pihamaisterin iltavuoroon kuuluisi kiivasta kastelusysteemin liikuttelua pitkin pihoja. Vaan kun ei meillä nyt ole edes sitä maisteria. Joten tyydyin vaihtamaan Kanatarhan vedet ja kastelemaan ruukkuistutukset.

Huomenna aion olla reipas, ponteva ja tarmokas. Ja kastella vettä janoavat penkit. Tai tekemään sadetanssia. Poppamiehen taitoja kyllä tarvittaisiin, vettä ei näy kuin hanassa...

Tähtipyrstön kesäretkellä alkaa kuulema olla romantiikkaa ilmassa. Nyt olisi oivat hetket tähtien ja planeettojen asentojenkin kannalta saada tumma tähtiotsa orhivarsa alulle ;-)

Mitään en usko ennenkuin näen. Ja hyvällä tsägällä näen vuoden päästä.

Nyt näkyy vain tolkuttomasti tekemättömiä töitä. Pihalla pyllistellessä koti jää retuperälle ja torpan kipeästi kaipaama facelift on toistaiseksi jäissä. Puuhataan kattopaneelien kanssa sitten huonommilla keleillä.

Titaa yllyttäessä taisin saattaa itseni jonkinlaiseen pulaan... takokaa nyt joku minulle järkeä päähän tämän eläinmäärän kanssa. Ettei nyt ihan ryöstäytyisi. Lähtisi lapasesta. Mutta kyllähän Nasse kaipaisi partiokaverin...

Pikkuiset Pupunaamat temmeltävät täydellä teholla tuvan vanhan soffan kimpussa. Ovat löytäneet hyvän unipaikan soffan uumenista ja siinä on niin hyvä kiivetä, kangas on ilmeisen houkuttelevaa.

Tässäpä vielä siirtonurmea. Olen pinonnut kukkapenkin paikalta nurmea säntillisiin 40x40 laattoihin. Kelpaa Iso-J:n kärrätä tuppaita paikkausta vaativiin kohtiin.

Illan ohjelmassa on vapaamuotoista sohvallavenymistä, pari pitkää puhelua ja kenties yksi kylmä lonkero. Ihan vain hellepäivän illan viilennykseksi.

Mukavaa iltaa -ja keskiviikkopäivää. Huomenna taitaa kierähtää ysitonninen käyntiin blogin matkamittarissa. Se on kyllä melkoinen lukema se. Hyvin mä olen aloittanut, edes tämän blogin. Eikä valmista olekaan aikomus saada. Jatketaan niin kauan kuin asiaa on. Ja vaikkei oliskaan, jatketaan jossain muodossa kuitenkin. Vaikka ihan häijyyttään.

Lovella, Hirnakka -vaikka kivenä kengässä!

Koirakuumetta ja muita outoja asioita

Koirakuumetta yllyttääkseni täräytän heti alkuun vauhtia Ällin ja Tällin malliin ;-) Harmi ettei mulla ole nyt kätten ulottuvilla parhaita pentujen söpöilykuvia. Nassen aito Hyeena- look ei ole ehkä ihan parasta peeärrää borderien kannalta. Reality bites?!

Nemille heitän bensaa liekkeihin ja nakkaan tuluskukkaron ilmaan, näin etänä. Ensi keväthän olisi kenties vallankin oivallista aikaa totuttaa pikkuwestie bemukan penkkeihin ja sitten olisi pian lomakin.*hush puppies*

Tuulan talostakaan ei vauhtia tule puuttumaan kun Pönö saa opetuslapsen, kirjaimellisesti. Toivottavasti Pönön kuivaharjoittelut ja teoriaopinnot tepsivät ja Esterin eteen marssii oikea Lemmen jättiläinen.

Titaakaan ei sovi helpolla päästää, ihan vähän vain vielä rassaan.. näkyy pentujakin (työlinjaisia) olevan hyvin saatavilla -ja lisää tulossa kesän aikana. Myös pohjoiseen *whistling* Olisihan tuommoinen Hypno aivan mahtava... herra on hyvä paimen, mister is a good cowboy *auts, kohta kopisee taivaasta kuuma kivi päähän* MUOKS: http://www.sbcak.fi/pentueet.php TITAAAAA.... ;-)

Tänne laskeutui outo ja ennenkuulumaton hiljaisuus kun Iso-J ja perilliset kaarsivat kutostielle etelän suuntaan. Perilliset olivat vähän hämillään kun Mamma jäikin hengailemaan pihalle ja he lähtivät reissuun. Harvemmin näin päin. Mutta hyvä näin. On hyödyllistä venyttää napanuoraa... molempiin suuntiin.

Tänään en lapiota sitten multaan polkaissut, kukkapenkkiprojekti vaatii vielä vähän tuumausta. Valtaus on jo merkitty ja asianmukaisesti rajattu. Mutta joku siinä nyt tökkii. Enää pitäisi tietää mikä. Ja puuttuu suurin osa kasveistakin.

Taitaa olla paras ottaa ilo irti yksinolosta -ja painua kirjan kanssa petiin. Telkassa huudetaan Kakaa hätiin ja vuvuzelakuoro surisee. Itse asiassa, siellä on kentällä kuulema Kakan mentävä aukko... OUMAIGAAD!

Minulle ei ole tähän ikään mennessä selvinnyt futiksen syvin olemus. Ylipalkatut pojat polvihousuissaan löntystävät nurtsilla huitomassa ja katsomo mölisee. Joku välillä ottaa pari juoksuaskelta ja sitten taas mölistään. Parasta mitä futis on minun elämääni antanut on Posh Beckham.

Okei, kummipoika Mikke on futari parhaasta päästä ;-)

Pupunaamat mellastavat tuvassa joten olisi mainio hetki luikkia salaa karkuun yläkertaan. Toivottavasti huomenna ajatus kulkee sähäkämmin ja elämän suuret linjat selkiintyvät, edes kukkapenkkien osalta ;-)

Moiskis ja pläiskis, osu ja uppos. Hyvää yötä!

Juhannuksen jälkilöylyt

Tässä meidän Åttopojat isomman astian äärellä. Ja tuohonpa se huikkaaminen torpan mäellä taisi jussina(kin) jäädä. Jotain pienimuotoista ja vähäpätöistä viinillä sievistelyä. Karkeita ja kirkkaita ei tällä mäellä ole nähty sitten glögiterästeiden.

Hulluilla on hauskaa ilmankin! Ja voi pojat että me syötiin hyvin. Lohta, uusia perunoita ja kauden yrttejä. Lihaa eri muodoissaan grillistä, tuoretta leipää -ja hyvää seuraa, kiireetöntä iltaa ja noh, huonoa huumoria. Ja se sauna, ei ihanampaa paikkaa olekaan!

Valitettavasti Juhannus ei sujunut muualla ihan yhtä leppoisasti. Uutiset kertovat karua kieltä härmän häjyjen juhannusrituaaleista. Opimmeko me ikinä? Olemaan viisaasti vesillä, arvioimaan omat ajotaitomme ja vastustamaan tyhmiä vedonlyöntejä?

Kesä loppui liian lyhyeen -liian monella.

Tänään kävimme muuten *kömpelö ja karkeatekoinen aasinsilta* naapuripitäjässä kunnostamassa Iso-J:n mummon hautapaikan kukkaistutuksia. Yllättävän paljon väkeä vaelteli kirkkomaalla. Kenties kesälomalaiset käyvät viettämässä pienen hiljaisen hetken omaistensa kivellä.

Kotiin ajelimme kaunista maisemareittiä ja taas tuli uusi tienpätkä tutuksi, kauniit ovat Karjalan kunnaat.

Huomenna torpan väki hajaantuu. Iso-J ja perilliset suuntaavat autonvaihtoreissulle Ison Kirkon liepeille ja minä sekä Äitikulta jäädään tänne. En minä kertakaikkiaan jaksa nyt hälinää, hässäkkää saatika kehäykkösen liikennettä. Tuommoinen kuvan kaltainen karjaliikenne sopii maalaislikan sielunmaisemaan paljon paremmin.

Ensi viikolla vaihtuu näköjään taas uusi tuhatluku torpan blogin matkamittarissa. Sekin ihme pitää näköjään nähdä. Nöyrä kiitos jo etukäteen.

Näihin lehmänhöngän lämpöisiin kesäyön tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän Juhannusviikon blogimerkinnät.

Ensi viikolla uusia kuittauksia, kenties myös kuva-aineistoa Tamma Tähtipyrstön juhannusromanssista?

Voi hyvin ja ole kiltti omillesi,

toivottaa kesähempeä Hirnakan Torpan blogisti <3

Juhannustaikoja

No nyt se sitten on käsillä, aivan tässä kaikkien handuissa.
Keskikesän yötön yö ja kesä kauneimmillaan.

En tiedä millaisia taikoja ensi yönä pitää loitsuta jotta tämmöisen kärpäskarkottimen voisin ensi kesäksi odotella mutta yritetään nyt edes jotain. Tilaus on jätetty ;-)

Nyt olisi jo korkea aika jättää hevosenhajuiset haaveet odottamaan toteutumistaan ja keskittyä loihtimaan jääkaappiin varastoiduista antimista iltasyöminkien eväät. Koiramäärä torpalla tuplaantui ja kanamäärässä tapahtui yhden Britneyn verran vähennystä.

Fiskarsin johtamissa neuvotteluissa kanan kaula veti lyhemmän korren. Elävältä meinasivat nokkia joten oli armeliaampaa päästää kana vaivoistaan. Elämä on aika julmaa, kanan elämä kovaa kerrassaan. Asianmukaiset maahanpanijaiset on kuitenkin helttapäälle pidetty joten ei ehkä tule kummittelemaan.

Äitikulta rynnii koivikossa ja taittelee vastaksia. Yhtään en tiedä onko nyt otollinen aika vastojen tekoon mutta kyllä meillä joku risuluuta juhannussaunaan löytyy. Risuluudasta tuli mieleen oma hiuskuontalo joka on  mallia Kesälaidun. Ensi viikolla on pakko parkkeerata äässi Johannan tuoliin ja tehdä jotain hieman virttyneelle habitukselleni.

Omaa luokkaansa on tämäkin Tukkajumala, kuvakulma ei todellakaan tee oikeutta hevoselle mutta antaa vähän osviittaa kuontalon pituudesta. Se on typerryttävä!

Tässä vielä Kesämies vailla vertaa. Aivan hurmaava aasiherra joka piti julmettua metakkaa omassa tarhassaan, konsultoi ilmeisesti oreja ;-)

Ensi viikko tuo eteen uusia metkuja ja ainahan se häälyy niskassa pelko, että nämä lokoisat rouvanpäivät käyvät vähiin ja työelämä ikävine velvoitteineen vaatii minultakin vielä pientä panostusta.

Eipä siinä mitään, kummasti se säännöllinen palkkatulo helpottaa harrastustoimintaa ja mielenkiintoisia kuvioita on luvassa.

Tänään ei kuitenkaan huomista murehdita vaan nautitaan kesästä. Pistiäisistä, polttiaisista ja kesäyön tunnelmista.
Avecilla tai ilman.



Tässä vielä erikoislähetys Titalle, koira jolla oli Katse:

Lämmintä Juhannustunnelmaa sinne missä lienetkin.
Torppa vaikenee toistaiseksi, palataan kunhan maltetaan...

Tasan menee kesäpäivät

Joo, kohta voikin jo pessimistien mukaan aloittaa Jouluvalmistelut, odotella ensilunta ja joo-o, kaivaa vaikkapa joutessaan sielulleen hautaa. Tällään kuvitukseksi näytteitä siitä, mitä tein viime yönä. Kyllä kannatti rämpiä varpaat märkinä hyttysten imutettavana. Kortille tarttui niin paljon; yöttömän yön kesäpäiväntasausta ja jotain muutakin Herkkää, kaunista ja ah niin elämää uhkuvaa.

En ole ikinä saanut niin montaa niin kaunista kuvaa. Voihan se olla, että ne(kin) ovat teknisesti ja hifistellen tulkiten aivan kuraa. Mutta minä tyttö se tykkään. Ja kehtaan sanoa omikseni.

Ihan arvelin parhaat teettää paperille. Komeimmista kokoan palasia omatekemään kuvakollaasiin, neljä vuodenaikaa. Niistä pitäisi kai älytä iloita nyt kun niitä vielä ne neljä tuttua on.

Tämä päivä oli Säätöpäivä, paljon veivausta ja puljaamista. Mutta nyt vihdoin alkavat loppuviikon ajoreitit, aikataulut ja autonvaihdot -lennossa- asettua omiin oikeisiin asemiinsa. Palikat alkavat olla kasassa. Ja kun ekaa palikkaa näpsää, lähtee dominoefekti liikekannalle.

Maali on näillä näkymin siinä, että torstain ja perjantain välisenä yönä karautan takaisin torpalle... odotettavasti varsin jännittävän päivän jälkeen. Ei sitä ole ennen näissä ympyröissä tammaa kärrätty Juhannustansseihin ;-)

Mutta nyt ei asiasta enää yhtään enempää, spekulointi sikseen ja takaisin asialinjalle *tyrsk ja tshihihhihhih*

Huomenna perehdymme kenties uusien kanaystävien sielunmaisemaan ja ties mitä muuta päivä tuokaan. Aikataulutettu on. Huolella.

Voi elämä tuotakin ruusukuvaa... kuvittele mukaan tuoksu. Ja äänet. Se on kesä!!!!

Kissa on uusi ruusu

Ihan vaan tiettyä osastoa huudattaekseni lykkään tänne vähän Pupunaamaa:

Ei ole enää torpassa kolkkaa jota pienet riiviöt eivät olisi sorhanneet, portaat eivät ole este, hidaste saati rasite. Sujuvasti niitä jo osataan juosta -alaspäin. Ylösmeno on nihkeää, henkisesti ;-)

Vanhakaarti eli mummokissat ovat kutakuinkin äimistyneitä uusista viipottajista. Patsymummohan ei paljoa maailman menosta enää älyä, antaa nukkua vaan. Eilen sentään osui ihan hiekkavessaan, ei päkistänyt kaakeleille eikä matolle... kissan arvokkuus on kyllä surullinen juttu silloin kun se on kadonnut.

Tällä viikolla pitäisi olla samaan aikaan monessa paikassa ja se tuottaa tällä hetkellä valtavan suurta tuskaa. Pahimmalta näyttää keskiviikko, silloin olisi vietävä yksi tähtipyrstötamma miehelään, haettava perillinen leiriltä ja mentävä valikoimaan kanoja. Sekä emännöitävä kotona. Mukavia hommia kaikki ja nyt ne pitäisi laittaa järjestykseen. Tammakeikka vienee pisimmän korren, sattuneesta syystä.

Tässä meillä on torpan nuorempi mummokissa, Justiina joka kyyläsi junnuosaston toilailuja matkan päästä. Ihan fiksua sinänsä pysytellä etäämmällä. Ei joudu kasvatusvastuuseen ;-)

Vesisateinen päivä ei ulkoaktiviteetteja suosinut, keskityttiin kaupunkitouhuihin. Nuorempi perillinen sijoitti pitkän harkinnan jälkeen rahansa uuteen ds-lite pelikonsoliin. Kaikki säästöt meni. Totesi, että lisärahaa saa vain hampaita heiluttelemalla, hammaskeiju kun heittää femman per irronnut maitohammas.

Toivottavasti ei kuitenkaan aivan kirjaimellisesti asiaan paneudu.

Ja tässä sitten curiosity killed the cat Justiina sai niiiin pataan. Winston teki yllärin ns. kuolleesta kulmasta ja parkuen lähti mummokissa evakkoon.

Kyllä minäkin kiljahtaisin jos tuommoinen Musta-Pekka loikkaisi tiikeriloikalla suoraan nenälle.

Tässäpä tämä taitaa olla tämän päivän osalta, ei ihmeempiä mullistuksia elämässä. Ja se on oikeastaan ihan tervetullut juttu. On mukavaa kun torpan mäellä on hulinaa, elämää ja sukua.

Nyt pitäisi oikeasti fiksata kalenterimerkinnät tärkeysjärjestykseen ja keskittyä muuhunkin kuin läppärin näpräämiseen. Heipat sinne ja vietä hyvä tiistai.

Sarille, sinne kaakkoon lämpimät ajatukset. Ei ole ollut paras saati hohdokkain maanantai. Suru ei ole kiva kaveri. Tulee usein kutsumatta kylään ja viipyy kauan.

Näihin pupukuviin ja tunnelmiin. Kissanpennun lämpöisiä ja pehmoisia terveisiä kaikille ystävilleni, missä te nyt ikinä sitten olettekin.

Ruusu on aina ruusu

Tämä juhannusruusu salamatkustajineen avautui eilen, juuri parahiksi nostattamaan torpan romantiikkatasoa kuninkaallisten häiden vaatimalle tasolle.

Ojdå kuinka ihanasti Victoria sai prinssinsä ja kuinka ne kyyhkyläiset olivatkaan onnellisia. Ansaittu onni on semmoinen jota sitten vaaliikin kalleimpana aarteenaan eikä onni saati rakkaus muutu ehkä niin helposti itsestäänselvyydeksi.

Myötätuulta kuninkaallisiin purjeisiin -ja meille tavallisille tarpojille.

Päiväkirjamerkintöjä en ole ehtinyt näpyttelemään pariin päivään, on ollut tapahtumia ja actionia kotitarpeiksi.

Saatiin sukua torpalle ja se on aina mukavaa. Meillä on jo niin pieni ja vähäksi käynyt suku, että harvinaisia ovat sukulaisvierailut. Totesin muuten, että isäni sukunimeä jatkaa toivottavasti vielä veljeni poika. Sitten se saattaakin olla siinä, yksi sukunimi vähemmän. Itse sinnittelen vielä perheeni sukunimellä, perilliset tunnustavat Iso-J:n sukunimeä. Näin se vaan menee, sukuja tulee ja sukuja menee.

Huomenna on taas ihan uusi tilanne edessä. Toinen perillisistä lähtee muutamaksi päiväksi leirille ja nuorempi pakkasi vetotrolleynsä ja lähtee liikematkalle Espooseen isänsä kanssa... Jää tänne onneksi sisareni ja kolme potraa poikaa, trampoliininjouset jatkavat venymistään ;-)

Tässä vielä tietäjille tunnistettavaa, mikälie mehtäruusu.
Huomasin tosiaan  metsänrajasta outoa punaista ja lähemmäksi rämmittyäni totesin siellä kasvavan julppean hienon ruusuryteikön. Viihtyy ilmeisen hyvin omassa rauhassaan.

Jotenkin tuntuu nurinkuriselta että joku olisi tuohon tontinkulmaan vasiten istuttanut mitään, mutta jostainhan se on sinne kulkeutunut.

Tutkimattomat ovat ruusujen tiet. MOT.

Nyt olisi syytä ajautua ruususen unille, ei ihan satavuotisille mutta edes kasituntisille. Viime yönä me ruusut valvoimme aamu kolmeen... ei ollut ihan kasteenraikas olo aamutuimaan.

Pupunaamaosasto alkaa vihdoin ehkä osoittaa jonkinlaista pyrkimystä säädylliseen vuorokausirytmiin. Varmuuden vuoksi järjestän ensi yöksi yhden meitä erottavan oven väliimme...

Mukavaa maanantaita, missä sitten menetkin! Meillä kuljetaan tämmöisessä pellossa.
Kesä on ihmisen parasta aikaa!

Tietää eläneensä

Kuten äsken todettiin Nemin kanssa perjantai-illan terapiapuhelussa, tämän viikon jälkeen tietää taas eläneensä. On tullut sattumaa, osumaa, hutilyöntiä ja ties mitä taklausyritystä, kaikin tavoin ja valitettavasti useammalle tämänkin blogin lukijaksi tunnustautuneelle.

Onneksi on tullut myös paljon iloa, naurua ja muutama hohtohetki. Niillä sitä jaksaa.

Kuvat kertovat karua tarinaa Koiranelämästä. Nasse-Sedälle iski kesäduuniblues ja kaksi vahdittavaa Pupunaamaa on liikaa jopa hevoslaumassa kasvatetulle, liikkumaan tottuneelle borderille ;-) Jätkältä loppuu kunto! Mutta onneksi hermo pitää.

Winston ja Milton pyörittelivät puistotäti...eiku setää kuin Stockan ovia ja makasivatkin itseensä tyytyväisinä pitkät iltanokoset. Yörallia en tohdi edes ajatella... vielä.

Toistaiseksi Nasse on saanut pidettyä Pupunaamat yläkerrassa, huomisesta en tiedä. Pikkuväellä on kova pyrky suureen maailmaan...

Huomenna saadaan torpalle yksi odotettu vieras... tai siis neljä. Sisareni kera kolmen teini-ikäisen poikansa jatkaa etelä-Euroopan kiertueen jälkeen kotimaan rundilla. Lämpimästi tervetuloa, täällä on paaaaaljon ruohonleikkuuta ja muuta aktiviteettia energisille pojille ;-)

Huomiselle olisi muutakin aktiviteettia, parasta laittaa kello soimaan varhain ja digiboksi tallennushommiin. Kuninkaalliset häät pitää taltioida tulevia skumppahuuruisia spekulointituokioita varten.

Kyllä, tämmöisen viikon jälkeen on lohdullista huomata edelleen olevansa elävien kirjoissa -ja toisaalta, tietääpä eläneensä. Eipä tarvitse mummonkäppänänä vänistä elämännälkäänsä.

Ja tuolla samalla killerinkatseella mitä Milton tuijottaa kameraa, voittaa monta tuijotuskilpailua. Yleensä noita Pupunaamoja ei nauramatta katso minuuttia pidempään. Täytyy nyt panostaa kaikki toivo siihen, että naurunrypyt suoristavat rupsahdusrypyt. Sitten voinkin patentoida Miltonin ja Winstonin ikuisen nuoruuden lähteinä. Energiaa niissä pikku pupsuttimissa piisaa isommankin ryppyremmin oikaisemiseen ;-) Tämä kavereille tiedoksi, täältä pesee! Härifrån tvättas.

Tähän loppuun vielä Liberacen Huono Hetki:

Ilmeisesti Justiina sai yliannoksen Pupuenergiaa, ei suurin surminkaan tullut ilolla tervehtimään torpan uutta työväkeä. Mokoma snobi, ylenkatsoo työläisiä.... ei olisi tällä myyräpopulaatiolla varaa sniiduilla.

Tähän kuvaan on helppo ja luonteva lopettaa päiväkirjamerkintä:

Rennolla söpöilyasenteella on onnellista surffata elämän virrassa, ainakin aurinkoisella säällä ja etenkin myötätuulessa. Kissanpennuille elämä on aina aurinkoista ja ihanaa. Mutta myös räntäsateessa ja mutavellissä on hyvä muistaa elämän tarkoitus: muista elää!

Päivän linkit: http://www.youtube.com/watch?v=YE0-KWo_dhs&feature=PlayList&p=C99309852F36AD65&playnext_from=PL&playnext=1&index=65

Ettei alkuperä unohtuisi:
http://www.youtube.com/watch?v=LlIjTECarkg

Eikä mies nimeltä Eros voi olla läpeensä paha...
http://www.youtube.com/watch?v=Zq5ZkHrN4BA&feature=related

Taivaallisen rauhan torppa

Kuva ei ole tältä illalta mutta koskapa se on niin kiva, sellaisenaan ja käsittelemättä (jota en harrasta kuin erityistilanteissa), päätin laittaa sen (ja pari muuta) lyhyen päiväkirjamerkintäni väritykseksi.

Torpalla on nuppiluku vähitellen tasaantunut lähelle vakiota. Iso-J:n nuppi keikkuu edelleen lakeuksilla, muuten ollaan omalla väellä. Tuntui aivan oudolta kattaa ruoka vain kolmelle. Kanat ainakin kiittävät, jääkaapissa on monen päivän rippeet huomista kanojen fiesta-ateriaa varten.

Hiljaisuus riipii korvia.

Ajatus karkaa väistämättä Titan markille. Siellä on nyt sitten iltarutiiniinit hakusessa :-(

Jotenkin nyt on niin rättipuhkipoikki ettei jaksa edes ajatella. Taidan napata jonkun lukemattomista kirjoistani mukaan ja parkkeerata ruotoni yöksi patjan suuntaisesti.

Ai niin, Tita mainitsi eilisen merkinnässä siitä kissojen riehumisen aiheuttamasta pikarupsahduksesta. Kyllä toisaalta makeat naurut lisäävät sekä naurunryppyjä, että toivottavasti elinvuosia.

Oli varsinaista kotivideomateriaalia kun Nasse kyyläsi kiipeilytelineen majassa lymyävää Miltonia eikä piitannut tuon taivaallista jaloissaan härräävästä Winstonista. Kattipentu sai kirjaimellisesti teroittaa kyntensä koiran killuttimiin, roikkua hännässä ja räplätä vehkeitä. Nassea kiinnosti vain se joka oli piilossa ;-)

Ja nyt, vihdoin, jytinä yläpuolella alkaa laantua. Viekkaana äitinä marssitin vanhemman perillisen kissanleluksi ja itse hiivin sänkyyn vasta kun kattikaksikko on hillunut itsensä tainnuksiin. Ihan varuilta otan vähän kinkkua iltapalaksi, kissoille.

Korvissa soi vuvuzela vaikken kisoja todellakaan katso, vissiin väsymys tuo ääniä päähän...

Eiköhän tämä tästä korjaannu, aamuun mennessä.
Reipasta perjantaita ja muutakin mukavaa, onnen osumia tai pusuja. Ihan kullekin tarpeensa mukaan.

Heipat!

Kauppias todellakin hoitaa homman

... ja torpan Vanhan Armon lataamoon. Odottakaas kun kerron....

Menin tyhmänä, viattomana ja hyväuskoisena hakemaan matkahuollosta pakettia. Nakkasin seiskakiloisen helisevän boksitupletin skodzillan perään ja ilmoitin vahingossa perillisille että heidän purkuhommiaan, kummitäti pohjoisesta lähestyy paketilla.

No just. Kaksi laatikollista kissojen virikeleluja alkaen karvamajasta, hirveä nippu tunneleita kera kilisevien zymbaalein, kolisevia hiirireplikoita ja mitälie aktivaattoriritsoja. Noille elohopeakissoille. OMG!!!!!

Arvatkaas kuka saa kissapostia ihan heti huomenna... sikäli  mikäli selviän ensi yön jytinöistä järjissäni??

Pupunaamoilta on ihan varuiksi nyt leikattu kynnet ja yritän ruokkia ne tajuttomiksi. Takavarikoin kaikki rapisevat, helisevät ja kilisevät lelut yön ajaksi. Ja silti jo nyt hiottaa, ei unta ensi yönäkään.

No ei, en minä kiittämätön ole. Hieno ylläri ja paljon iloa pitkäksi aikaa ;-)

Titan sinänsä aivan aiheelliseen kysymykseen, ei noin pieniä voi vielä sijoittaa mihinkään muualle kuin mamman kammariin. Ovat ihan alaikäisiä, reppanat (pirulaiset).

Jos minä tästä pupunaamojen lapsuusajasta järjissäni selviän, jätän vielä kestotilaukseni voimaan Matin Sinisestä. Aina sen verran pitää urheiluhenkeä olla ;-)

Joten kauppias hoitakoon homman -ja kissojen aktivoinnin jatkossakin. Kiitos!!!

Mitä tulee torpan muihin tapahtumiiin... viisas vaikenee. Minä en.

Pikkuväki on tänään sekä saanut shoppailukierroksella rakot varpaisiin (älkööt vanhaa kauppakeskusveteraania haastako), ahminut pizzabuffasta itselleen vatsanväänteet että ratkonut ihmissuhdeasioita.

Oikeudenmukaisuus ja sen taju on Leikkiksen lapsissa näköjään sisäänrakennettu vakiovaruste. Se, mitä itse voi tilanteessa tehdä, on lähinnä tasapainoilla ja huomioida jokaisen reaktiot Just On Time. Ei ole kuulkaa helppo haaste.

Eivätkä kaikki lapset valitettavasti voi saada Leikkiksen eväitä elämäänsä. Siinä on oikeasti päiväkoti jolle pitäisi myöntää Äitienpäivänä korkein mahdollinen mitali ansiokkaasta kasvatustyöstä. Jostainhan ne fiksut espoolaiset tulee ja ne tulee Leikkiksen hiekkalaatikolta. Ikikavereita -eikä kaveria jätetä.

Saunassa on kuitenkin kuitattu paljon ja huomenna voin hyvillä mielin (ja perillisistä ylpeänä) vilkuttaa lähteville perävaloille hyvän kotimatkan toivotukset.

Tässä sivulla juoksee sekalaista kuvaa, lähinnä pihaihmisille ajattelemisen aihetta... tämä viereinen on autotallin ajotien reunasta. Kasattiin keväällä salavan lehtiä ja ties mitä pihanruoppausjätöstä tuohon keoksi. Päälle voisi ajaa muutaman kuormallisen paskoo ja multoo. Ja pläjäyttää varjossa ja kosteassa viihtyvää silmäniloa. Mieleen tulee visio vuokoista. Mutta mitäpä sitten niiden jälkeen??

Pituutta tuolla alalla on reilut 10 metriä ja salavien juurella kauttaaltaan mittaluokka PALJON lienee osuvin. Useita neliöitä kummiskin.

Ihana kivimuurin paikka olisi ajotien toisella reunalla. Nyt siellä on jokunen kuusentaimi koivujen seassa.

Tätä kuvaahan se Tita kai vähän odotteli? Tuossa olisi ajotien varrelta torpan  pääty. Onko ilmiselvä kukkapenkin paikka? Mitä tuohon osaa istuttaa? Tässä se oikeastaan nähdään, paluumuuttaja avuttomimmillaan. Ei yhtään omaa ajatusta päässä...

Vaan minkäs minä, rivitalon neliöpihalta karannut, osaan äkkiseltään tehdä? Tuohon saisi 1,5 m x 8 m kokoisen multavan, keväällä ekanakuivan, iltapäiväaurinkoisen paikan. Kuvan ottoaikaan aurinko oli laskemassa ja varjoista päätellen valo tulee melkein luoteesta. Eli pitkään paistaa.

Koskapa huomenna on päivä uus, jätän pihamietteet muhimaan viisaampien päihin ;-)
Itse hiivin nipistämään maistiaispalasen feta-karitsa-pinaattipiiraasta ja sitten onkin vuorossa yöllinen hullunralli. Hoplaa ja levollista yötä -edes teille lukijoille. Mulle taitaa jäädä se Hoplaa -osasto...