keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Taikatalvi jatkuu


Huomenta,
nyt aion olla hyvin tarkkana ja olla lähettämättä tätä tekstiä ennenaikojaan taivasradoille. On niin monta kivaa kuvaa jotka aion tuohon viereen sijoitella. Elämää suurempia viisauksia etsivät pettyvät tämän blogin antiin, tänäänkin.

Kahdeksalta oli jo valoisaa. Melkein.  Kävin viemässä perillisen matikan tukiopetukseen koululle ja aamuhämärissä sai ihastella mielettömän kaunista harjumaisemaa. Vähän kyllä hirvittää ajatus lähettää omat pistiäiset jalkapelillä tai fillarilla mutkaista kapeaa tietä kulkemaan. Täällä on maksuton koulukyyti 1-3 luokkalaisille. Sitten pitää hommata omin kustannuksin tenavat kouluun. Sulan maan aikaan saavat (ehkä) mennä fillarilla, sitten sovulla bussiin. Onneksi se kulkee tuosta läheltä.

Hiihdän kouluun kesät talvet... ;-)

Ykköskuva on muuten postilaatikon mohairkoivu. Kakkosena vaahteran jääkruunu. Vaahterakuva on otettu 55-200 mm putkella, minusta siitä tuli hieno. Muutenkin haistatan pitkät tekniikkahifistelylle. Mulle on ihan sama onko suljinaukot missä moodissa, onko valotusaika ja kohinat kohdillaan. Tykkään tuosta kuvasta ja sillä hyvä. Tervettä anarkiaa pitää aina olla.

Voisin ehkä hieman haeskella omaperäisempiä kuvakulmia ja sommitteluja. Noh, ei mopolla mahottomiin ja noita räpsyjä on vain niin kiva katsella. Toivottavasti ne välittävät jotain hetkiä, pätkiä, tilanteita ja tunnelmia muillekin.

Ja kuvankäsittely on mielestäni varsinainen arkkipiru. Mikä kuva se semmoinen on joka koostetaan kolmesta eri kuvasta ja hinkataan photoshopissa sävyistä lähtien uusiksi? Se on tietotekniikan hyväksikäyttöä, ei valokuvausta.

Minäkö puritaani? Kyllä, tietyissä asioissa.

Eilisilta venähti perennalistojen kimpussa. Vähän hidastaa  hommia kun latinankielisiä nimiä ei-voi-tietää-tai-muistaa ja joutuu tekemään monta kuvahakua älytäkseen mikä kasvi on kyseessä. Jostain kumman syystä taimistojen sivuilla on paljon kasveja joista ei ole kuvaa... jostain syystä heillä ei ehkä riitä aika *vino hymy*

Jonkinlainen visio tässä kuitenkin on kehkeytynyt mitä pihaan tulee... tai sitähän ei tiedä tässä vaiheessa kukaan. Mutta se, mistä aloitetaan on kutakuinkin selvillä. Suunnitelmathan tunnetusti muuttuu, elää ja jalostuu. Kysykää vaikka Titalta.

Yritän saada aikaiseksi pihasta ns. talvikartan, aurausalueen, isoimmat kinospaikat ja polkujen talvireitit. Etten sitten rouhi pionipenkkiä paikkaan, josta talvella pitää päästä kulkemaan autotallille. Se jos mikä on turhaa duunia.

Jatkan vielä kanasilla, nyt julkaisen tämän puolinaisen ja lähden saattamaan junioria koulubussille.
















No nyt on molemmat lapsoset saateltu oppivelvollisuutensa ääreen ja rauhallinen aamupäivän kahvihetki käsillä. Pellolta sai mukavia kuvia, joskin tuo Nätti-Poika ei ihan istu maisemaan.

Yritin eilen kuvata sielukasta Sirkkua, sulkasadolla kiusattua Alholaista kananeitiä.













En olisi ikinä uskonut, että kanakin voi olla ilmeikäs. Sirkku on mun suosikki. Pieni, ujo kananen jota kaikki ohikulkiessaan tölväisevät. Kana, jota kukaan muu  ei ota vakavasti. Ja jota Urho Kukkonen ei viitsi polkea. Ja nyt vielä sulkasatoinenkin. Aina repsottaa joku sulka tai höyhen vaikka miten yrittäisi itseään sukia.


Iltaisin, kun menen sammuttelemaan valoja ja täytän rehusäiliön, annan Sirkun nokkia suoraan tankkausastiasta vähän rehua. Ja Sirkkuhan nokkii. Veikkaan, että se oli juurikin Sirkku joka päkisti niitä minimunia ;-)


Tässä vielä kanalan iltapulinat, saavat kahteen eri paikkaan ruokaa, että kaikki mahtuisivat sovussa syömään. Mutta kanan logiikalla pitää ryysätä samalle kupille. Siellä sitä sitten epätietoisena toljaillaan kun kukaan ei mahdu syömään. Sirkkukananen on vasemmassa nurkassa Ison Kukon oikealla puolella.

Empulle muuten piti kertoa tiedoksi, siitä korttiadapterista josta oli puhe kun teillä viimeksi kävin. Ostin Prismasta Transcendin adapterin, hinta 9,90. Lukee microsd/m2 ja sd/mmc kortteja eli isoa ja pientä. Näpsä ja nopsa. Ei tarvitse sen usbin kanssa nysvätä eikä sörkkiä muistikorttia läppärin kortinlukijaan. Joka on ruokottoman huono, imaisee kortin kitusiinsa eikä meinaa antaa sitä pois. Varsinainen musta aukko.


Tuossa vielä paikallista, aitoa ja ehtaa latotaidetta. Lato ja pihlaja. Ei Palmu.
Päivän työlistan ekana rastina olisi puoli kopallista silitettävää. Olen lyhytnäköisesti jemmannut kingkong-kokoisia miehen paitoja alimmaiseksi, niitten kanssa menee ikä, terveys ja ulkonäkö *ai mitenniin ne meni jo?*

Mukavaa päivää ja kaikkea kivaa. Eläkää viisaasti.
Mua jänskättää meneekö matkamittarissa tänään 2000 rikki *hihhhiiihh*

15 kommenttia:

  1. Heippa Hirnakka!

    Tapaaminen koirien kanssa sujuu varmasti ihan upeasti, pikkukahakka ja sen jälkeen yritetään kuivakilkkiä ... tuntitolkulla!

    Eniten pelkään että innostuvat yhdessä menemään hevoshakaan.Pönöllä ei ole yhtään tajua kuinka isoja otuksia ne ovat ja miten kipeetä niiden potku tekee.

    Kyllä me sovitaan samaan aikaan Majakarille, pitää viedä kaverukset sinne pellon päähän, Kärppäniemeen ikikuusten alueelle.

    VastaaPoista
  2. Heippa Tuula, kiva kun pääsit käymään.
    Juu, ehdottomasti päästetään jätkät kaahaamaan. Nasse älyää jo hevosten päälle, oli silloin pentuna ja nuorena oppikoirana tallissa. Ehkäpä Pönö sitten tarvitsee Ison Eläimen konahtamisen. Kyllä ne yleensä kerrasta tajuaa pysytellä poissa hevosten jaloista.

    Heti kun tiedän yhtään lomaviikon ajankohdasta, ilmoittelen täälläkin. Sovitellaan sitten visiitit.

    VastaaPoista
  3. Tämän aamun Karjalaisesta luin kerrankin iloisen hevoskasvatusuutisen. Kontiolahtelaisen kasvattajan hevonen on myyty "kuusinumeroisella" summalla Irlantiin. Kyse on tästä hevosesta: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=227587

    Lämpimät onnittelut kasvattajalle!

    VastaaPoista
  4. aha, ei voi linkittää suoraan :-(

    VastaaPoista
  5. Tonnit paukkuu tässä blogissa :)

    Viehättävät kelit pohjanmaallakin, kuuraisia puita ja auringonpaistetta, sumuakin ajoittain. Ja pakkanen sievät 9 astetta.

    Valokuvasi ovat tunnelmallisia ja kauniita. Luonto on kaunis kuvauskohde. Ilman photoshoppausta.

    VastaaPoista
  6. Hirnakan on aika opetella säiden ja vuodentulon ennustamista. Maaseudulla on huomattavan helppoa tarkkailla luontoa.

    Uusi kuu syntyy nyt perjantaina. Vanhan perimätiedon mukaan uuden kuun syntymän sää on vallitseva seuraavat viikot. Forecan täsmäsää antaa Joensuun tiedoksi lähes 10 asteen pakkasta, pilvistä ja hyvin heikkoa tuulta.

    Semmoista oikeaa, leppeää talvea. Kuulostaa ihan hyvältä. Perinteisesti kun tammi- helmikuu ovat niitä pakkaskuukausia. Sitten alkaa aurinko päivällä niin paljon lämmittää, että kevät etenee vastustamattomasti.

    VastaaPoista
  7. Muisti palailee pätkittäin... uusikuu ja ennusmerkit... No, maalaistyttöhän minä alunperinkin olen, kaupungeissa kävin vain pilaantumassa ;-)

    Isävainaa opetti paljon luonnonmerkkien seuraamisesta, kuunkulusta ja sääilmiöistä. Monta mojovaa sanontaakin aiheesta kuin aiheesta. Parasta antia olivat kuitenkin moottorikelkkareissut omissa erämaissa jossa isä seuraili riistan liikkeitä, tutki jälkiä ja tarkasteli kasvavan metsän tarpeita. Siinä ihan huomaamatta oppi paljon. Ei vain osannut arvostaa... :-(

    Valitettavasti päähän kertyi kaikenlaista turhaa tietoa ja nuo kansanviisaudet väistyivät. Onneksi mulla on nyt Tita joka osaa ja jaksaa valistaa eksynyttä lammasta :-)

    Nyt pitäisi etsiä yhden lastenlaulun sanat. Se oli hauska, joku vihannesjuttu. Omatkaan perilliset eivät enää sitä muistaneet vaikka päiväkodissa sitä lauloivat paljonkin.

    Jahas, donatsut vaihtui. Thänx teille.

    VastaaPoista
  8. Donatsut? Ihan uusi sana pohojalaaselle... Suomennos on?

    Keräsin tuossa virtaa kevättä varten lukemalla Suomalaista perennakäsikirjaa. Jotain uusia lajeja pitäisi kalastella tontille. Liljoja, kärhöjä ja pioneita on suunnittelulistalla, mutta jotain muutakin kyltymätön mieleni halajaa. Sumakki ja jalopähkinä on toivelistalla, mutta vaikeasti löydettävissä. Ja turhakkeita, koska kuolevat kuitenkin ekaan talveensa. Niin ja se kääpiömanteli. Must.

    Taidan kuunnella kutsumusta puhtaan pyykin jälkikäsittelyyn. Sitä on jotenkin... eh... kertynyt. Parempi niin kuin kattoa kurottava pyykkikori.

    VastaaPoista
  9. Unohdin kysyä siitä sisääntulotien uudesta pitkästä paraatipenkistänne, että onko siinä minkälaiset valaistusolosuhteet? Aurinkoa, puolivarjoa vai varjoisaa... tai peräti kaikkia niitä :D

    VastaaPoista
  10. Laulu löytyi: kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu, kellarin pimeässä nurkassa... Hirmuisen hauska laulu :-)

    Tita: Tuhatluvulle keksin uuden nimen, donatsun, ai ei toimi vai?

    Paraatipenkki kulkee itälänsi -suunnassa ja esteetön etelään, pohjoisessa navettarakennus suojaa. Mää yritän sulle pihakartan ja suunnitelmani joskus skannailla ja meilata, saat ihmetellä -jos jaksat.

    Kääpiömanteli on pakko-pakko-pakko ja koreaonnenpensaskin listaan merkittiin.

    Inha fiilis seistä kanalan eteisessä valomerkin vaikutusta odottamassa kun päänpäällä ja seinänsisällä rapistelee Jokin. Etenkin ne pimeähetket ovat karmivia.

    VastaaPoista
  11. *haukotus* nyt kyllä kohta revähtää leuat sijoiltaan jos en pian ymmärrä hinata itseäni yöpuulle. Olisihan se kiva iltapuhde Iso-J:lle veivata leuat sijoilleen *haukostus*

    VastaaPoista
  12. Siis halvatun hyvä kasvatuspaikka vaikka mille - aroillekin! Tuohon teidän miljööseen istuisivat hyvin perinnekasvit. Muhkeita puskia pioneita, päivänliljoja, unikoita, liljoja, astereita syysiloksi, reunukseksi arovuokkoja, poimulehtiä ja mausteeksi väliin vaikka perhoangervoja sun muita silmäniloja.

    Varjoisempaan sitten nauhuksia, jouluruusuja, syysleimuja, ukonhattuja ja kuunliljoja.

    Omenapuiden juuret mullokselle ja sinne kärhöt ja pohjalle valkovuokkojen eri lajikkeita.

    Jokaiseen mahdolliseen väliin sipulikasveja - tulppaaneja, narsisseja, krookuksia, alliumeja...

    Laitaosille isolehtisiä perennoja - kilpiangervoja, valeangervoja, kotkansiipiä...

    Ideoidaan uusia unelmia!

    VastaaPoista
  13. Tita, puhut paljon -ja useimmiten asiaa ;-)
    Mulla on justiinsa nuo nuotit pihan suhteen. Onnistuit mainitsemaan kutakuinkin kaikki lempilajinikin. Vuokotkin.

    Taloahan ovat lukuisat omistajat vuosikymmenten aikana ansiokkaasti remonteilla pilanneet, piha on liki neitseellinen. Laaaaaaaajat nurmialueet. Muutama kituva perenna, tavisruusuja ja hirmuinen ruttojuurikasvusto aitan kulmalla.

    Mulla on jo mullissa 4-5 erilaista päivänliljaa, 3 pionia, 4-5 leimukukkaa, jouluruusuja, särkynyt sydän (valkea) ja muuta pientä. Sekä Espoosta tuodut kasvit valeistutuksessa. Eipä sitä loppukesällä paljoa ehditty.

    Liljapenkkiin lyötiin entisten lisäksi omat ja äitikullan sipulit. Ja uusia jemmasin syksyllä multiin reteet 800 kpl.

    Laitan työlistalleni pihapiirroksen ja kasviluettelon sekä hahmotelman plääneistä. Ensi kesän osalta... tulevia vuosiahan ei voi tietää :-9

    Se nyt on kuitenkin ns. kiveen hakattua, tänne EI todellakaan tule mitään japanilaistyylistä überkulmikasta havupuutarhaa. Rehevä maalaispiha tämä on ollut ja semmoiseksi taas tulkoon.

    Kurkkaan vielä yhden kattilasaitin ja sitten kurkkaan tyynyäni, sillä silmällä ;-)

    VastaaPoista
  14. Kattos vain, TAASKO me ollaan samaa mieltä? Mulla olis jakaa kaikkia muita paitti peijooneja. Tullaa keväällä omat varastosi ja ilmoita kainot toiveesi. Minä sitten tyrkytän loput... tarvittaessa käyn puhuttamassa PääPuutarhuria.

    Ja matkamittarissa näyttää olevan luku 2026. Näyttäisi siltä vuodelta, kun sulla alkaa puutarha olla jo mallillaan :D

    Taidan vetäytyä kans. Sänkyyn. Vedän vihreitä unia kukkakuvioilla.

    VastaaPoista
  15. Hiphei, yritän saada sen karttani ja listaukseni sekä kasvihankintalistani johonkin muotoon vielä tämän tammikuun aikana.

    Lähetän sitten lausuntokierrokselle ;-)

    Matkamittari raksuttaa *spooky*

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com