Taikatalvi jatkuu

Huomenta,
nyt aion olla hyvin tarkkana ja olla lähettämättä tätä tekstiä ennenaikojaan taivasradoille. On niin monta kivaa kuvaa jotka aion tuohon viereen sijoitella. Elämää suurempia viisauksia etsivät pettyvät tämän blogin antiin, tänäänkin.

Kahdeksalta oli jo valoisaa. Melkein.  Kävin viemässä perillisen matikan tukiopetukseen koululle ja aamuhämärissä sai ihastella mielettömän kaunista harjumaisemaa. Vähän kyllä hirvittää ajatus lähettää omat pistiäiset jalkapelillä tai fillarilla mutkaista kapeaa tietä kulkemaan. Täällä on maksuton koulukyyti 1-3 luokkalaisille. Sitten pitää hommata omin kustannuksin tenavat kouluun. Sulan maan aikaan saavat (ehkä) mennä fillarilla, sitten sovulla bussiin. Onneksi se kulkee tuosta läheltä.

Hiihdän kouluun kesät talvet... ;-)

Ykköskuva on muuten postilaatikon mohairkoivu. Kakkosena vaahteran jääkruunu. Vaahterakuva on otettu 55-200 mm putkella, minusta siitä tuli hieno. Muutenkin haistatan pitkät tekniikkahifistelylle. Mulle on ihan sama onko suljinaukot missä moodissa, onko valotusaika ja kohinat kohdillaan. Tykkään tuosta kuvasta ja sillä hyvä. Tervettä anarkiaa pitää aina olla.

Voisin ehkä hieman haeskella omaperäisempiä kuvakulmia ja sommitteluja. Noh, ei mopolla mahottomiin ja noita räpsyjä on vain niin kiva katsella. Toivottavasti ne välittävät jotain hetkiä, pätkiä, tilanteita ja tunnelmia muillekin.

Ja kuvankäsittely on mielestäni varsinainen arkkipiru. Mikä kuva se semmoinen on joka koostetaan kolmesta eri kuvasta ja hinkataan photoshopissa sävyistä lähtien uusiksi? Se on tietotekniikan hyväksikäyttöä, ei valokuvausta.

Minäkö puritaani? Kyllä, tietyissä asioissa.

Eilisilta venähti perennalistojen kimpussa. Vähän hidastaa  hommia kun latinankielisiä nimiä ei-voi-tietää-tai-muistaa ja joutuu tekemään monta kuvahakua älytäkseen mikä kasvi on kyseessä. Jostain kumman syystä taimistojen sivuilla on paljon kasveja joista ei ole kuvaa... jostain syystä heillä ei ehkä riitä aika *vino hymy*

Jonkinlainen visio tässä kuitenkin on kehkeytynyt mitä pihaan tulee... tai sitähän ei tiedä tässä vaiheessa kukaan. Mutta se, mistä aloitetaan on kutakuinkin selvillä. Suunnitelmathan tunnetusti muuttuu, elää ja jalostuu. Kysykää vaikka Titalta.

Yritän saada aikaiseksi pihasta ns. talvikartan, aurausalueen, isoimmat kinospaikat ja polkujen talvireitit. Etten sitten rouhi pionipenkkiä paikkaan, josta talvella pitää päästä kulkemaan autotallille. Se jos mikä on turhaa duunia.

Jatkan vielä kanasilla, nyt julkaisen tämän puolinaisen ja lähden saattamaan junioria koulubussille.

No nyt on molemmat lapsoset saateltu oppivelvollisuutensa ääreen ja rauhallinen aamupäivän kahvihetki käsillä. Pellolta sai mukavia kuvia, joskin tuo Nätti-Poika ei ihan istu maisemaan.

Yritin eilen kuvata sielukasta Sirkkua, sulkasadolla kiusattua Alholaista kananeitiä.

En olisi ikinä uskonut, että kanakin voi olla ilmeikäs. Sirkku on mun suosikki. Pieni, ujo kananen jota kaikki ohikulkiessaan tölväisevät. Kana, jota kukaan muu  ei ota vakavasti. Ja jota Urho Kukkonen ei viitsi polkea. Ja nyt vielä sulkasatoinenkin. Aina repsottaa joku sulka tai höyhen vaikka miten yrittäisi itseään sukia.

Iltaisin, kun menen sammuttelemaan valoja ja täytän rehusäiliön, annan Sirkun nokkia suoraan tankkausastiasta vähän rehua. Ja Sirkkuhan nokkii. Veikkaan, että se oli juurikin Sirkku joka päkisti niitä minimunia ;-)

Tässä vielä kanalan iltapulinat, saavat kahteen eri paikkaan ruokaa, että kaikki mahtuisivat sovussa syömään. Mutta kanan logiikalla pitää ryysätä samalle kupille. Siellä sitä sitten epätietoisena toljaillaan kun kukaan ei mahdu syömään. Sirkkukananen on vasemmassa nurkassa Ison Kukon oikealla puolella.

Empulle muuten piti kertoa tiedoksi, siitä korttiadapterista josta oli puhe kun teillä viimeksi kävin. Ostin Prismasta Transcendin adapterin, hinta 9,90. Lukee microsd/m2 ja sd/mmc kortteja eli isoa ja pientä. Näpsä ja nopsa. Ei tarvitse sen usbin kanssa nysvätä eikä sörkkiä muistikorttia läppärin kortinlukijaan. Joka on ruokottoman huono, imaisee kortin kitusiinsa eikä meinaa antaa sitä pois. Varsinainen musta aukko.

Tuossa vielä paikallista, aitoa ja ehtaa latotaidetta. Lato ja pihlaja. Ei Palmu.

Päivän työlistan ekana rastina olisi puoli kopallista silitettävää. Olen lyhytnäköisesti jemmannut kingkong-kokoisia miehen paitoja alimmaiseksi, niitten kanssa menee ikä, terveys ja ulkonäkö *ai mitenniin ne meni jo?*

Mukavaa päivää ja kaikkea kivaa. Eläkää viisaasti.

Mua jänskättää meneekö matkamittarissa tänään 2000 rikki *hihhhiiihh*