Muffin top ja muuta löysää

Aivan huippu-upea talvipäivä, kaunista kaikkialla. Puut ovat syväjäädytettyjä, kuurakerros on jotain aivan käsittämätöntä, en muista ennen moista nähneeni. Omenapuussa ei kuura näy, kuva on eiliseltä. Yritän saada huomenna pari osumaa ja kenties napakympinkin parhaista kuurapuista.

Pakkanen on nyt asettunut ilmeisen tanakasti -15 lukemiin, kyllähän se mulle passaa mainiosti -kunhan ei tuule.

Ja älkää minulta kysykö mihin tämä päivä on kulunut, en minä tiedä. Kävin perillisten kanssa penkomassa kaupungin alerekkejä ja kyllähän sieltä muutamia kivoja asuja mukaan lähti. Itselle en kyllä jaksa edes katsella. Mulle on maailmanmukavin harmaa Indiskan villatakkimekko juurtunut päälle, en osaa muuta enää pitääkään.

Jostain syystä sitä etsii mahdollisimman löysiä ja mukavia vaatteita. Jostain syystä farkut puristaa. Ja nyt minä ymmärrän mitä "muffin top" termi tarkoittaa. Se on se lötkö juttu joka tursuu farkun kauluksen yli. Ihan kuin jenkkimuffinsit pursuvat kyli kipostaan. Seuraavan kerran kun löydän itseni Arnold´sin jonosta, koetan muistaa oman muffin toppini. Se toivottavasti aikaansaa kielteisen ostopäätöksen.

Elämä on kovaa. D´oh!

No eikä oo, pientä säätöä ruokailutottumuksiin, lisää liikuntaa ja se on siinä. Tupakassa oli kyllä saletisti joku rasva-aineenvaihduntaa vilkastuttava aine, heti kun olen ollut polttamatta, kaikki laardi kertyy kroppaan.

Äitikullan keittiö -yllättäen taas ruokaan liittyvä juttu, edistyy huimaa vauhtia. Aika tarkkaan saa kyllä levypinkkaa käännellä ja pasianssia niillä kaappielementeillä pelata ennenkuin asettuvat oikein päin ja muuntuvat keittiökaapistoiksi.

Tästä on hyvä jatkaa uutta viikkoa päin. Iso-J:kin palailee hissuksiin työkiireisiin, pitkän lomanhan hän malttoikin pitää.

Tita, aika pitkän tovin minäkin seistä tönötin pihalla niskat nurin tähtiä katsomassa. Kun se näkyy nyt hyvin. Nappikauppa ;-)