Uskollinen vuonohevonen pelitti tänään hyvin ja oli varsin kärsivällinen kaveri. Palautti pikkukuskin uskon sänkiharjaisiin.
Kotimatkalla juteltiin ratsastuksesta. Pikkukuski pitää hyvänä sitä, että ratsastamisessa oppii jokaisella ratsastuskerralla jotain. Ja hevosellekin pitää suoda niin rokuli- kuin hepulipäivätkin. "Ei oo silleen noloo harjoitella koko ajan, ettei tarvii osata kaikkee. Ja jos joku vaikka osais kaiken niin sitten vois lopettaa koko homman kun ei voi oppia enää mitään".
Kutakuin tuo oli hänen omin sanoin ilmoittamansa ajattelutyön lopputulema. Ihan fiksu pentu, äitiinsä tullut.
Kotona käytiin vain vaihtamassa harrastuskamat toisiin eli kypärä narikkaan ja luikkarit kassiin. Ja tunniksi kirjaston kentälle luikkaamaan. Minä luonnollisesti lymysin kirjaston lämmössä, yllättäen mukaan tarttui Herra Alangon viisauksia puutarhakirjojen muodossa.
Mukavalta tuttavuudelta vaikuttaa myös Maatiaisten matkassa -niminen opus, maamme alkuperäisroduista. Enää tarvitaan aikaa lukemiseen. Ja mistäpä sitä muusta aikaa ottaa kuin yöunilta. Valvotut yöt jatkuvat.
Päivän kuvitukseksi valikoitui pelargonien talvilomakuva. Meillä on kokeilussa monta paikkaa jossa talveutetaan, katsotaan nyt missä menevät parhaiten. Etukuistilla viihtyvät ilmeisen hyvin. Yleensä tuo kirjavalehtinen on heittänyt henkensä joulukuussa, nyt on noin hyvänä.
Tässä alemmassa kuvassa ei suinkaan ole pelargonia vaan Patsymummo vetää vatsaa sisään ja yrittää näyttää särmältä. Itseasiassa kissa jäi kiinni Ardisian marjojen räpläämisestä ja yrittää nyt näytellä viatonta. Mokoma vanha koinsyömä lumppu ;-) Europa Champion. Mulla on tuolla pöytäkoneen uumenissa runsain mitoin kuvia kasvateistamme. Teenkin joskus kissateemaisen päivityksen. Mutta vasta sitten kun Sarikakin on maisemissa. Hän niin rakastaa kummituskissojamme...
Kaikenlaista puuhaa ja askaretta olisi vielä illan ratoksi. Onneksi aikataulu on varsin joustava. Kanalassakin pitää käydä kuuntelemassa päivän pulinat ja supatella Sirkun kanssa. Muniahan tulee kuin rännistä, kantsii olla kanojen kaveri :-)
Lisäsin muuten eilen kuvablogiinkin uusia räpsyjä. Monet niistä on julkaistu jo tässä blogissa mutta saattoi sinne lipsahtaa joku uusikin mukaan. Käykäähän katsomassa jos kiinnostaa.
Jos nyt alkais, vois kohta sanoa tehneensä. Vai mitä?
Kyllä se nyt on niin, että kananrääkkäys kannattaa. Sitä munaa todellakin tulee kuin rännistä, tänäänkin 12, sieviä vaihtelevankokoisia vaihtelevanmuotoisia vaihtelevanvärisiä tuotoksia. Ihan kiva kaamosajan ja munintatauon päivätuotos.
VastaaPoistaSirkkuraukalla on ihan paljas persus, sulkasato on mittava. Tai mistä minä tiedän, eläissäni en ole nähnyt sulkasatoista kanaa. Kovasti näytti ilahtuvan kun tökkäsin herkkulautasen nokan eteen.
Mr. Birdyllä on pahemman sortin bulimia. Paitsi ettei oksenna. Syö Sirkun herkuista isoimmat palat ja nielee kokonaisena. Kakkoskukon osa on ankea, pitää syödäkin salaa tai tulee Ykköskukolta turpiin. Kun tuolla ei kuitenkaan oikeasti tapella, ei ole vammautumisen tai kuolemanvaaraa kummallakaan kukolla. Kunhan vain nokittelevat.
Seijalla taisi olla tänään raskas rupeama koirakoulussa?
Voipunut heipatus, päivän treenit ajomatkoineen takana. Vaikka oma osuus ei kauaa aikaa vie, on keskityttävä analysointiin/ohjeisiin sekä muiden suorituksiin. 12 koirakkoa ja 2 kierrosta loppulöpinöineen, seitsemän tuntia ei ihan riittänyt.
VastaaPoistaHirnakka, muistit sen Synkeän Päivän oikein, se oli 29. tammikuuta.
Mut nyt on saatava muonaa, väsynyt JätkänPätkä sai jo omansa.
Kyllä se on kova laji Seijallakin. Kelillä kuin kelillä. Alan vähitellen ymmärtää varusteauton tärkeyttä, kaikkeen pitää varautua. Se on perin pottumaista seistä hangessa varpaat harmaana.
VastaaPoistaKoskas kisat alkavat? Mikä oli kauden eka tavoite vai onko sellaista vielä?
Ok, kiitos tuosta päivävarmenteesta.
Kävin kulauttamassa Äitikullan kotona skumpat. Siellä on viimeinen rakennuslevy kitosteltu seinään kiinni. Eräs vanha välioviaukko on muisto vain. Enää puuttuu keittiön yläkaapistot seinältä, kaakelit ja tiskipöydän asennus sekä putkien tuonti seinän takaa. Helppoa kuin heinän teko.
Ison työn Iso-J on tehnyt, oman toimen ohella.
Bastu tulille.
Kadettaa tuo saunan lämpiäminen! Ihan oikeesti. Meiltä puuttuu vain lauteet ja päästään saunomaan. Lauteisiin tuli tänään piirustuksetkin, kun tuttu rakennusalan ystävä kävi briiffaamassa. Soon kuulkaa ihan uskomatonta, kuinka kolmeen neliöön taitavasti suunnitellen saa mahtumaan ihan luxussaunan. Ei uskois.
VastaaPoistaPatsy-mummo on lumoava. Sääli ettei se enää sikiä hassuja isokorvaisia mukakissanpentuja! Joskus näin kuvia pentueista, ja sen jälkeen en ole ollut entiseni.
Ja huomaa, en puhutellut ollenkaan pelargonoitasi, vain ihanaa Patsyä! Lisää kissoja teille toivotan. Ihan sama mitä rotua. Mutta tuoretta kissaenergiaa peljättämään marsuja!
Onnea äitimuorin remontin edistymiseen. Mulla on koko ajan sellainen fiilis, että äitisi on kyllä mitä melkoisin pakkaus. Monin tavoin. Big-J ansaitsee myös erityissilitykset (jää vaimon tehtäväksi). Työn ohella remontin teko on... nooo... töisevää nyt ainakin. On tullut harjoiteltua samaa lajia. Mutta töissä ollessa on tuhannesti tehokkaampi kuin lomalla. Silloin on tulenpalava PAKKO ja aika kortilla. Lomalla ollessa on varaa löysäillä. Ei tule työn jälkeä yhtä napakasti. Ainakaan meillä, laiskuuden aateloimilta pohjalaisilta.
Savakselle hatunnosto - sää oot sitte sisukas leidi.
Satulle kans oikein paljon tervetuloa takaisin Afrikan ihmeiden maasta. Täällä riittää suloista talvea, hankilaukkoja ja normaalia arkea. Olihan teillä elämys!!!
Minä voisin liikutella imuria, joka "karsinalevossa" on ollut sangen pitkään, mutta taidan valita nyt tallissa puuhailua - sen siivoaminen on jotenkin ihan kybällä hauskempaa. Pitäisi ottaa ämpäriin pesuvettä ja harjata vähän karsinoiden sisuksia. Taidan siihen puuhaan odottaa vähän lauhempia kelejä.
Mutta hevosten luo kuitenkin tieni vie.
Täydennys:
VastaaPoista"Mutta tuoretta kissaenergiaa peljättämään marsuja JA pelkäämään kanoja"
Kanat ovat loistavia kissojen kouluttajia. Jos pidät kanoja kesällä ulkona tarhaamassa, niin auta armias sitä kissapoloa joka erehtyy kuvittelemaan niitä saaliiksi. Olen nähnyt. Siinä kissaparan ego kärsiin universumin suurimman kolauksen. Ja kanoille riittää pitkään närkästynyttä pulinaa nykykissanuorison huonosta käytöksestä.
Naulan kantaan Titaseni. Meillä on huutava kissavajaus. Äitikulta ja mummokissat ymmärtävät toisiaan liikuttavan hyvin. Heti kun Äitikullan ääni kuuluu ovelta, alkaa kissojen käheät naukaisuäänteet kuulua ja kömpivät kumpi mistäkin. Ja sitten pitää silittää ryppyisiä kissoja :-) Sitä hurinaa, kurinaa ja naukaisuja. Ei meidän perhe saa kissoista sellaista hellyyspuuskaa irti. Yöllä kelpaan Justiinan tyynyksi, paremman puutteessa.
VastaaPoistaJotenka ajattelimme kiikuttaa kissamummot äitikullalle tupaantuliaislahjaksi :-D Täydellinen win-win tilanne kaikille. Paitsi mielle joilta puuttuu kissa... kissat.
Saas vaan nähdä millaiseen kissaratkaisuun Iso-J suostuu. Minä haluaisin sekä reteen maatiaislauman että birmapölvästin.
No niin, kun neljät kissanyrjöt putsasin, voin kertoa, että voin ihan hyvin elää kissattakin.
VastaaPoistaMutta voi ristus kun minä kaipaan elämääni hevosta. Voin niin eläytyä siihen hetkeen kun astuu tallin ovesta sisään; säilöheinän makea haju, hevosten vahva mutta pehmeä tuoksu, raikas viileys, rouskutus, ropina, hörinä ja rahina.
Talliterapia toimii.
Juutuin lukemaan Maatiaisen matkassa -kirjaa. Sehän onkin yhden perheen elämäntarina johon ovat vahvasti maatiaisrotuiset eläimet kuuluneet. Ja heidän laitumelleen syntyi muuan Pilven Poika -niminen suomenhevonenkin. Ohhoh, enhän tajunnut asiayhteyttä ollenkaan.
Pipo on siis Karjalan Poikia ;-)
Munarännistä ropisi lauantain kunniaksi vielä 1 joten 13 on päivän saldo. Rääkätyiltä kanoilta riistettyä ;-)
Unohdin mainita aiemmin. Marsupojista on tullut niin koppavia. Aivan tyynenä mussuttavat iltasalaattejaan ja Nasse tuijottaa huumaantuneena livelähetystä jyrsijöiden maailmasta. Kissat korkeintaan heilauttavat häntäänsä häkin ohi purjehtiessaan. Kukaan ei väijy, kyttää tai rettelöi.
VastaaPoistaEläimilläkään ei siis ole pinna kireällä, hyvähyvä.
Pitäiskö ottaa lasillinen punaista vaiko ei??? *vimmattua arpomista*
Ota ihmeessä lasi punaista ja turvaa flavonodisaantisi. Torjut syöpää. Hyvä selitys, eikö?
VastaaPoistaTalliterapia on kovin kaksipiippuista. Menen nyt päästämään pariskunnan sisälle talliin. Sitä ennen olen "raatanut" kaksi karsinaa puhtaaksi, tyyrännyt uudet purut kuivikkeeksi jne jne. Oikeesti kotipihassa olevat pollet teettävät 7/24 kovasti töitä. Kaikkine tarvikkeiden ajoineen ja säilömisineen. Ja sitoumus olla läsnä ruokinta-aikoina. Tai järkätä pätevää henkilökuntaa siihen.
Hevosten pitäminen omalla tontilla on tuhannesti sitovaa puuhaa perheelle. Joillekin se sopii!
Poistun tallin suuntaan...
Voi hevon rähmä. Niinkuin minä en olisi äärimmäisen älykästä tekstiä juuri äsken tuottanut. Sitten se katosi.
VastaaPoistaEi se ihme, että ne ulkoavaruuden öyvöt ovat niin yliälykkäiksi miellettyjä. Siellähän ne jossain linnunradan takana imuroivat kaikki bittiavaruuteen singonneet ajatuksemme. Viisastuvat varastamalla. Viekkaita.
Perhana, oikeasti. Nyt ärsyttää.
Ja nyt haen sen viinilasillisen.
Hörpsishörpsis. Hain lasillisen.
VastaaPoistaTuula V muuten laittoi hauskan meilin, kiitos siitä!
Niin, siis minähän kirjoitin jalostuneet ajatukseni tallin pidosta kotipihassa. Vaativat jatkojalostusta ja katosivat.
Puolipihatto lienee meille se ainoa mahdollinen ratkaisu. Aamulla salpa auki ja elukat kartanolle. Siihen kykenee kuka tahansa tämän torpan kädellinen.
Se, mitä salvan avauksen ja kiinnipanon lisäksi pitää tehdä, on oma lukunsa. Yhtään kaunistelematta, romantisoimatta tai realiteetit unohtaen; tämä mäki tarvitsee hevosen.
Aitojen korjaus, rehujen kuskaus, kipeän eläimen hoito.... noh, se nyt vaan on juttu johon pystyy tai sitten ei. Eikä ole häpeä pyytää ammattilaisilta apua.
Karvanlähtö ja jouluaattona jäätynyt vesiputki ovat kyllä sellaisia joita en toivo kenellekään.
Jahas, kuume nousee ja pahenee sitä mukaa kun kevät edistyy. Milloinkahan uutisoidaan, että Karjalasta on lähteyt liikkeelle uusi pandemia -hevoskuume :D
VastaaPoistaJatkan siivousta. Toosi inspiroivaa. Ne lauteet ovat tuossa selän takana, sahanpurua odotettavissa edelleenkin. Noh, siivoan pirtin.