tiistai 19. tammikuuta 2010

Kuurankukkia ja kanankakkaa



Juu, kaikkea otsikossa mainittua on tähän tiistaihin jo mahtunut. Mukaanlukien kaupunkireissu tehokkaine täsmäiskuineen niin Isoon Markettiin, Agriin kuin Sonerakauppaankin. Nyt perilliset istuvat partiokokouksessa, Iso-J rojottaa soffalla neuvoa-antavilla nokosilla, kanat peuhaavat puhtaissa pehkuissa eikä kukaan halua minulta juuri nyt mitään. Great. Koirallakin on uusi puruluu.

Pakkanen kiristyy ja kanalan siivous tapahtui kyllä kreivin aikaan. Huomenna on varmaankin jo yli kahdenkymmenen asteen pakkaset joten ovia ei kannata turhaan aukoa ettei kaikki lämpö karkaa. Eihän se kanala vielä olisi oikeastaan ollut ison siivouksen tarpeessa. Mutta kun nenääni häivähti ammoniakin pistävä löyhähdys, tarkoittaa se mielestäni siivoustarvetta. Puhdas ja raikas hengitysilma pitäisi olla kaikkien eläinten oikeus.

Kanoja kyllä näytti lähinnä harmittavan häiriö, mitä sitten olivatkaan väsäämässä kun ryysättiin sisään talikoitten ja kottareiden kanssa. Mutta muuttui ääni kellossa kun saivat läjät uutta purua tongittavakseen. Ja paalillisen olkea. Ja taas uuden kaalinpään nokittavakseen.

Urho Kukkonen löytyi munintapesästä ja Urhon alta 4 munaa. Joko meillä muniva kukko tai äärimmäisen nykyaikainen ja huolehtivainen isukki. Tai sitten hemmetin mukavuudenhaluinen laiskurikukko.

Agriin oli jo tullut siemeniä, siis kukkia ja hyötykasveja. Tita, onko kokemusta pellavankasvatuksesta?


Melkein ostin pussukallisen oljypellavan siemeniä. Melkein.
Pitää ensin inventoida kaikki entiset siemenvarastot.

Tänään sitten pysähdyin kuuntelemaan tirppojen ääniäkin. Kyllä kieltämättä pikkuisen enemmän oli volyymiä tinttienkin visertelyssä mutta ei vielä suoranaista karjuntaa. Aika vienoa äänenavausta lähinnä. Kevättä kuitenkin on havaittavissa. Kuvissa aamuvaloa kahdeksan pintaan kuvattuna.

Siellä se eteläisellä taivaalla aina ylemmäksi sinnittelee, aurinkoystäväinen. Ja killuu taivaalla aina vaan pidempään.

Koskapa tein eilen tämän päivän ruuankin lämmitystä vaille valmiiksi, voin vaikka ottaa erän pasianssia. Tämä on nyt kai sitä omaa aikaa ;-)

Hauskaa illanjatkoa itse kullekin, se on uusi satanen taas pyörähtänyt matkamittarissa käyntiin.

8 kommenttia:

  1. Vai pellavansiemeniä... siellä se yksi nyt leikkii pikkusormellaan...

    * naurusta kierivä hymiö *

    Krhmmm.. on kokemusta. Laitetaan siemet maahan keväällä noin sentin syvyyteen sieviin riveihin. Katetaan rivivälit, kastellaan ja annetaan kasvaa. Kun ne on kukkineet, niin kerätään koristeelliset siemenkodat varsineen ja saadaan kivaa täydennystä kuivakukka-astelmiin tai kransseihin. Vai ajattelitko pistää koko pellon kasvamaan ja puristamaan neitseellisä öljyä?

    Nakit ja muusi lisukkeineen on sijoitettu huolellisen sääsuojaan. Pötsi on täysi. Leivinuuni siintyy ja takassa on tuli. Lauteet on öljytty. Hienot! Ehkä ne ripustautuvat illalla saunan seinälle, mikäli mies saapuu jossain ajassa kotiin.

    Pitää katsoa mihin lukemiin leivinuunin lämpötila asettuu ja ehkä tekaista hiivaleipää tai sämpylöitä. Tai molempia. Tai sitten laiskotella.

    VastaaPoista
  2. Heeeei, minä en oikeasti ajatellut vielä mitään, hypistelin vain sitä pellavansiemensäkkiä ja kelailin mitä pellavansiemenillä voisi tehdä. Osoitin vankkumatonta mielenlujuutta ja palautin säkin sievästi omalle paikalleen. Siemenhyllyyn.

    Kävin lataamassa kanalan vesitötsät lämpimällä vedellä. Sirkku sulkasatoinen kieppui omalla paikallaan ylähyllyllä ja odotteli ilmeisen toiveikkaana herkkutarjoilua. Kaalinlehti ei kelvannut.

    Kieltämättä sitä ihminen tuntee itsensä aika jaloksi kun seisoo lämpölampun alla talvitamineissa ja kannattelee kanaselle rehuastiaa josta toinen ahmii kuin henkensä hädässä. Sirkku on ihan paras kana!

    Meilläkin on perhe syötetty hiljaiseksi, Iso-J häipyi Äitikullan luo nikkaroimaan. Nyt en enää tee mitään järkevää, hyödyllistä tai tuottavaa. Nyt pitää laiskotella.

    VastaaPoista
  3. Laiskottelu on sangen kannatettavaa. Se on energian varastointia tulevia ponnistuksia varten.

    Minäkin tein puolen tunnin silmänkääntötempun, käynnistin koneet kahdella kahvimotillisella ja nyt sämpylätaikina kohoaa. Mikäli se kuivahiiva ei ole lukenut parasta ennen päiväystään... Se meni viime joulukuussa. Leivinuunissa olis vain sopivat asteet sämpylöille ja perhe sais tuoreet aamiaissämpylät. Toivotaan hiivan jaksavan kohotella taikinaa.

    Pitäisi elvytellä entistä intoa leipoa leipää. Ruisleivällekin olis juuri ja juurisaavi. Se vain on kahden päivän projekti hapattamisineen ja uunin lämmityksineen. Mutta se tuoksu... hapanta jälkiuunileipää ja voita siihen päälle luistelemaan... ahhh...

    Leivinuuni on monipuolinn kaveri

    VastaaPoista
  4. Sainhan minä miehenkin kotiin, viihtyy naapurissa hyvin ;-)

    Oi, vastapaistetun ruisleivän tuoksu on jotain .... Hyvin Suomalaista! Voi herranen aika sentään miten hyvää ruisleipää vanhojen emäntien säilömistä leipäjuurista tuleekaan. Omaan uuniin en uskalla vielä pataruokia kummempia tuotoksia tyrkätä, yhtään en tunne tai tiedä tuon uunin sielunelämästä. Pitää se lämpömittari nyt ainakin hommata.

    Mitä sinä sitten leivoit? Hiivaleipää? Sämpylöitä? Onko sulla jostain joku juurenalku vai teetkö aina uuden?

    En oikein tiedä miten tässä nyt näin kävi... lähdin hyvässä järjestyksessä fyllistä, välttelin KAIKKI pionilinkit ja jukolaute, löysin itseni selaamasta ruotsalaisen nettikenkäkaupan puukenkäosastoa. Onneksi en löytänyt itseäni näpyttelemässä visakortin tietoja.

    Taidan hukata itseni nyt ihan vaan omaan punkkaan. Siellä on turvallista. Ja ilmavaivainen koira, sai tänään puruluun... smells like evil spirits ;-)

    VastaaPoista
  5. Hirnakka - kun sulla kerran on luxustuote nimeltä leivinuuni ja sitä lämmitätte... ala ihmeessä testaamaan sen paisto-ominaisuuksia! Saat pienellä vaivalla sädekehän pääsi päälle tuoreen leivän tai sämpylöiden tuoksulla.

    Aloita hiivaleipätaikinasta. Reseptejä on lukuisia, jauhoja sekoittelemalla saat eri makuisia, hurjimmat maustaa yrtein tai valkosipulilla taikinoita...

    Hapatettua ruistaikinaa selostan sulle kunhan olet testaillut uunia hiivaleivällä. Ja osta rautakaupasta se uunilämpömittari. Ei ole monen euron ostos. Ja rohkeasti alat kokeilla uuniasi. Ei pilalle mennyt paistos paljoa maksa. Vähän kolhii egoa vain. Pullat paistan ihan sovinnolla sähköuunissa.

    Mun sämpylät on jäähtymässä. Tuoksu pirtissä on... mmmmm...

    VastaaPoista
  6. Palaan vielä. Karjalanpaistin pitäisi olla kansallisruokaa siellä, eikö? Se on täysin riskitön kokeilu leivinuunin haudutuksessa.

    Ota kilo karjalanpaistilihoja. Pyöräytä niitä valurautapannulla voissa vähäsen. Pinta ruskeaksi. Lisää sipulia, halutessasi porkkanakuutioita ja lisää vesi niin että lihat just peittyy, suola ja pippurit (valkosipulia jos se muillekin sopii) Laita kannen alle leivinuuniin, joka on noin parisataa astetta (niin.. tarvit sen lämpömittarin, muistinko mainita?) Anna muhia 3-4 tuntia. Syökää hyvin.

    Hirvenpalapaisti menee samalla resptillä, mutta miedossa noin 175 asteen alkulämmössä laita illalla uuniin ja aamulla ulos. Käsittämättömän hyvää....

    VastaaPoista
  7. Kyllä äiti....
    oikeasti, olenhan minä jo Karjalanpaistin monet eri versiot uunissa hauduttanut, hirvipaistin kerran ja aika hemmetin monta uunijuurespytyllistä -lihalla tai ilman ;-)

    Sämpylät teen vielä toistaiseksi upolla. Ja pullan. Sekä kalan.

    Yleensä aina lämmityspäivinä yritänkin tehdä pitkän haudutuksen vaativaa pataruokaa, sen avulla kun on seuraavankin päivän ruokahuolto turvattu.

    Täältä saa ehtaa enolaista kaskinaurista, siemeninä. Niitä ja reilusti muitakin juurikasveja pitää kasvatella ihan itse. On se varmaan aika reteetä huitasta pataan oman maan tuotokset pirkkapussilanttujen sijaan.

    Paitsi että en osta pirkkapussilanttuja vaan paikallisten tuottajien tavaraa. Niitä saa onneksi hyvin citymarketin puolelta.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com