keskiviikko 16. lokakuuta 2013

On taas oltu


Voi tätä syyslomaa!
Espanjan loman kaltaisista rennonletkeistä päivistä ei tietoakaan. Pelkkää haipakkaa, puuhaa ja askaretta.

Paljonhan sitä saa aikaan ja rahoistaan pääsee eroon kun perheen kanssa vietetään lomapäiviä. No ei vaiskaan, aika harvinaista hupia meillä oikeastaan shoppailukierrokset ovat.

Koko syksy ollaan luvattu Perillisille viedä heidät syysvaate/tarvikeostoksille Kuopijon uuteen ikealaiseen ostospyhättöön. Sinne siis oli auton kärsän suunta tänään.

Ehtona pääsylle oli kuitenkin eiliset puutarhanhoidolliset suoritteet. Takapihan salavanlehtidyynit on nyt mätetty kärryyn, kärrätty Perillisten vikkelin jaloin sovittuun paikkaan ja haravoitu piha puhtaaksi.
Liksa maksettiin ja tänään lähdettiin reissuun. Äitikulta oli vielä livauttanut molemmille ansioituneille epatoille ostosrahaa joten hymyt olivat herkässä.

Syksy on kyllä lähtenyt koulunkin osalta niin hyvin molemmilla käyntiin.  Ansioituneita ovat, ihan ilman vaaleanpunaisia 'meidän penskat on parempia kuin muiden penskat yhteensä' -hurmoslasejakin.

Sinne katosivat Perilliset Matkuksen käytäville ja me jäimme Iso-J:n kanssa löntystelemään perässä. Kahvillekin ehdittiin, firman piikkiin otettiin bagelia ja kanelipullaa. Päivärahakeikkahan se tietysti oli, monta työasiaakin matkan aikana hoitui. Puhelimitse.


Yllättävän maltillisia olivat ostoksissaan. Toinen osti pipon. Toinen verkkarit. Ja pari paitaakin näkyi tarttuneen mukaan. Ei paha. Ikeassakin pyörähdettiin ja nyt on Nuorimmaisen vaatekaappiongelma ratkaistu. Meillä kun ei (jälkikäteen asuinkäyttöön otetun yläkerran vinojen kattojen vuoksi) voi ajatellakaan vakiokalusteita yläkerran makuuhuoneisiin. Joten piti vähän soveltaa ja Ikea jos mikä on soveltavan sisustajan mesta. Siis jos tulee toimeen litteiden pakettien kanssa. Iso-J tulee.

Kyllä ne kalusteet saa ihan vaateriin kun huolella tekee ja laittaa vähän ylimääräistä sekaan.

Ajattelinkin, että voisin kohtuullista tuntitaksaa vastaan vuokrata Iso-J:n ikea-asennuspalveluita niille jotka saavat litteistä paketeista aikaan vain huojuvia ja itsekseen romahtelevia lastulevykasoja.

Minä en ollut yhtään sillä tuulella, että olisin farkkuja sovitellut, mutta melko mieleiset kengät kyllä löysin. En kuulema saa enää ostaa yksiäkään converseja, en edes talviversioita.

Noh, kätevimmät ja järkevimmät Torpan töissä ovatkin joko crocsit tai kumpparit. Tänä syksynä pääsenkin kumppariostoksille, entiset englantilaiset kumijalkineet ovat ottaneet osumaa sen verran, että vedenpitävyys on samaa luokkaa kuin crocsien reikäversioissa. Nythän niillä näkyy olevan kumppareita ja talvikenkiäkin. Samaa kevyttä ihmemuovia kuin ne alkuperäisetkin Foppatoffelit.


Takaisin kotikonnuille ajelin pimenevässä ja PAKASTUVASSA illassa. Jessus! Auton lämpömittari kertoi, että pakkasella käytiin ja muutenkin pyörittiin nollan tuntumassa. Onneksi ei satanut mitään joten tie oli kuiva.

Kiva oli käydä reissussa mutta tosi kiva oli tulla taas kotiinkin.
Nasse oli Äitikullan kodinturvajoukkiona ja Peetu pyörähti savossa meidän kanssa. Jätkillä on nyt sen verran pinnat tiukilla valta-asemaepäselvyyksien vuoksi joten ei viititty jättää molempia törkyturpia Äitikullan käsiin. Rähäkkä kun tulee mitä merkillisimmistä syistä, yhtään ei voi ennustaa mistä Nassella milloinkin pinna palaa. Lyhyt se kyllä on. Ja Peetun torvelohan provosoituu heti.

Sen mitä olen niiden kahakoita todistanut, ei siinä purra toistaan hengennäpistysaikeissa. Mutta jumalaton rähinä, ärinä ja hampaiden louskutus kyllä käy korvien päälle. Ja hermojen.

Toimivaksi täsmäaseeksi tappelupukareiden erottamiseen on tullut vesisuihkupullo, spruitta-säädöillä. Siitä vaan spruit -roiskaus riitapukareiden naamoille ja kas, matsi päättyy siihen. Toistaiseksi.


Huomisellekin on omat kuvionsa ja reittimerkintänsä. Yksi lähtee jo aamulla kuuden aikaan reissuun, minä toimin kotiporukoille kuskina ja yritän vihdoin päästä vähän punttienkin kolisteluun. Oikean alaraajan kanssa on vielä vähän niin ja näin, mutta eihän se haittaa yläkropan jumpatteluun yhtään. Veikkaan, että kyllä persjumiksi kiteytynyt jalkavaiva siitä vertyy. Endorfiineilla on metkoja vaikutuksia, kipukynnys kasvaa.  Ja linimenttiähän myydään litran pulloissa, maatalouskauppojen hevostarvikeosastoilla. Toimii ja tehoaa.

Säiden pitäisi olla huomennakin kylmät mutta selkeät. Saas nähdä. Kivempaa on kuitenkin kuiva keli, vaikka pikkuisella pakkasellakin rapeutettuna.

Näillä mennään, nyt nukkumaan.
Mukavaa torstaita, missä lienetkin!







10 kommenttia:

  1. Respektiä ostoshelvetin läpikäynnistä terveen papereilla. Meillä alkaa syysloma perjantaina, joten vastaava ponnistus on mullakin edessä.... huoh! Vaan alati pituutta ja kengän kokoa kasvattavat ipanat vaativat vaatehuollollista panostusta.

    Mutta huomasin itsekin - minäkin vietän lomaa ensi viikon paria pientä poikkeamaa lukuun ottamatta. Siis LOMAA! Pari päivää aikaa orientoitua asiaan.... ja sehän sujuu. Pieni breikki on aina ihan jees. Alkaa ollakin veto pois.

    Leppoisaa loman jatkoa Torpan henkilökunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kiitos tsempityksistä ja olkoon voima kanssasi omalla kohdallasi.

      Hieno homma, että sullekin siunaantui lomasia. Nauti niistä. Tämä on käsky!! ;-)

      Poista
  2. Minä taas oon saikulla,eikä tarvii töihin mennä,muutenkin loppuu huomenis,joten poden tämän saikun ja nautin tästä hiljaisuudesta,joka vallitsee..rentoudun,sitä kaipaa nyt.Sinne myös vanhantorpan väelle hyvää lomaa ja nauttikaa vaik ois välillä ettei tiiä,mihin menis.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tansku. Nauti sinäkin omasta huilitauostasi vaikka saikut ovatkin tylsiä lomia. Toivottavasti kunto sallii syysilmoista nauttimisen.

      Poista
  3. Toivottavasti terripojat pian tietävät kuka määrää ja miten. Muuten tuosta tulee semmoinen ikuinen kissanhännän veto, joka sitten voi päätyä huonostikin. Ajokoiraurokset, aikansa sankarit Rinsessa ja Herra Poo merkkiä ja mallia vähemmän sotaisat petit basset griffon vendeenit ottivat jonkun matsin vuositasolla. Yleensä homma lähti liikkeelle, kun tupa oli täynnä vieraita ja jompikumpi koki, ettei saanut huomiota. Siinä sitten häntä jäykkänä kaverin eteen jäpittämään ja katsomaan kauan sillä kestää pipa - ja eihän se yleensä kauaa kestänyt. Ongelma oli siinä, että matsit voitettiin vuorovedoin, eikä varsinainen pomo selvinnyt koskaan. Paitsi siinä viimeisessä tappelussa, jossa toiselta narahti selkä ja se halvaantui.

    Jälkiviisaana opittiin, että olisi pitänyt buustata ja nostaa toinen pojista selväksi pomoksi eikä se kastrointikaan olisi huono vaihtoehto ollut ainakaan sille toiselle osapuolelle, jota ei edes siitokseen ikinä käytetty.

    Nyt saman katon alla asustaa kaksi sterilisoitua terroristia, Pariskunta Päärsson, jonka rouvalla silloin tällöin syystä tai toisesta menee herneet nenään ja uros saa sillä siunaaman hetkellä kuokkaansa armotta. Naisten raivo on joskeenkin hallitsematonta - jolloin uroksenkin on puolustuduttava tai tultava revittyä kappaleiksi. Ei siis puhettakaan, että kaverit saisivat "katsoa kumpi on pomo" sillä nuo narttu kurituksen makuun päästyään ei kyllä hevin lopeta ja pienikin naarmu sen nahassa vain yllyttää raivoa. NIIN herttainen piirre koirassa.. Hormoonit ja nälkä nämä matsit käynnistää, eikä sterkkauksen jälkeen ole ollutkaan kuin kaksi yhteenottoa, joiden takana sitten on ollut nälkä. Kun eihän arvonsa tunteva neiti tietenkään voi syödä aina vaikka kupissa olisi ruokaa, ehei, on vitsikkäämpää paastota ja alkaa sitten nälkäisenä ja kärttyisenä kulmien alta luomaan murhaavia katseita iloisena tohottavaan urokseen. Niinpä neitiä nykyään myös "pakkosyötetään" jos se uhkaa paastota yli 12h.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura erittäin osuvasti kuvatusta tilanteesta jäpittämisineen kaikkineen. Meilläkin rähäkkä yleensä alkaa keittiöstä, Nasse kokee, että hän on siellä pääkokki ja valvova silmä.

      Kyllä se on selvä, että Nasselta lähtee pallit nipsnaps jos ei tilanne kohta rauhoitu. Se on AINA Nasse jolta menee hermo ja joka kävelee pakarat piukkana ärisemässä, Peetu vain provosoituu.

      Nasselle tulee ihan tietty 'annas kun mä kohta sipasen' -ilme ennen pinnan katkeamista.

      Terrierit on, oma taiteenlajinsa.

      Poista
  4. Monenlaista kamaa on Ikeassa totesin katsellessani Jimiltä supertehtaita-sarjaa jonka esittelyvuorossa oli juurikin tänään Ikea. Valtava systeemin kaikkinensa joten ei voi vanhalle papalle kuin hattua nostaa siitä mihin aikanaan maitokärryillä kuskatuista lähetyksistä on päädytty. Huima juttu.

    Syksy tuli viimein räntäsateineen tänne korpeenkin ja onneksi eilen sain takapihan terassikamat keinuineen päivinee läjättyä ja suojaan sillä tänään on satanut koko päivän todella kylmää vettä jossa lisukkeena niitä valkoisia jalkarättejä. Brrhh, miten sitä talven taas kestää...

    Koiruuksille terveisiä vaikka siellä ärehntelevätkin ja tuo sinun "annas kun mä kohta sipasen" - kuvauksesi sai taas tämänkin kropan hytkymään aika tovin :D

    Hyvää viikon jatkoa ja muista kirjoittaa joulupukille ajoissa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus katsoin jonkun ohjelman jossa tehtiin Ektorp -sohva alusta pakettiin. Siinä ei turhia nenänkaiveluita ollut kun hihna työnsi soffaa eteenpäin hihnalla pisteeltä toiselle.

      Taivaalta tuli täälläkin hiutaleita, alkaa olla valkosipulin istutus ajankohtaista ;-)

      Pärrierit ovat taas niin veljeksiä.... kunnes !

      Poista
    2. Alahan vain tunkea hais.. tuoksuvia kynsiä maahan! Tosin luvataan tämän kylmän jälkeen lämpenevää - mistä sitä tietää vaikka talvi tulee vasta joulukuussa? Jos sittenkään...

      Mulla on kaikki must- hommat puutarhan osalta tehty. Valkosipulit on katetussa maassa, kukkasipulit kans. Ja kasvihuone täytetty mullalla kohtaamaan ensimmäinen kasvukausi. Jos kelejä piisaa, niin istuttelen purkeissa kasvatuksessa olleita puuvartisia maahan ja upottelen taimikasvatuksena olevat valeistutukseen talveksi.

      Hymyä loppuviikkoon kaikille!

      Poista
    3. Hymy pyllyyn siellä ! Täällä sataa lunta!!! Argggggh :-/

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com