Ensilumi ja verottajan tarjoamat naurut

Ensilumi on syksyn tai talven ensimmäinen lumi joka sataa maahan. Suomen Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamulla maassa on vähintään sentin lumikerros.^[1] Usein ensilumi sulaa muutamassa päivässä kokonaan pois.

Näin opastaa Wikipedia. Ja kun katsoo ikkunasta, lumipeite senkus paksuuntuu. Pyry sakenee, järki pakenee... EN TYKKÄÄ!!!

En muista, kerroinko jo, että verottaja tahtoo minun, vähäpätöisen pienyrittäjän osallistuvan verotalkoisiin vielä ylimääräisellä rapsakalla 6000 €:n lisäpanoksella. Ei tässä taida päästä osinkoja itselleen jakamaan.

Piipahdin kuitenkin eilen verovirastossa tarkistamassa pari juttua yrityksen verotuksesta. En minä sinne sillä ängennyt, että olisin pullikoinut verotuspäätöstä vastaan. Semmoistahan se on henkilöyhtiöissä, kaikki mitä viivan alle jää, lasketaan yrittäjän tuloksi ja verotetaan huolellisesti.

Pyysin printtiä yrityksen ilmoituksesta. Se maksaa kympin, sanoi virkailija. Minä maksan, sanoin. Ja ojensin viisikymppisen. Lähti virkailija hakemaan vaihtorahaa ja painoi samalla enteriä tulostaakseen veroilmoituksen.

Odottelin, odottelin ja odottelin. Taisi joutua virkailija verottajan rahasäiliöstä hakemaan vaihtorahat -ajattelin ja samassa pomppasin kauhusta jalkeilleni. Printteri tunki paperia ulos ja koneesta nousi höyryä! Nuuhkin ilmaa, mutta en haistanut palaneen käryä. Mutta höyry senkus sakeni. Verottajan asiakaspalvelukopit ovat kohtuullisen pieniä kammareita, vähän niinkuin katolisten kirkkojen rippituolit. Vertaus on monin tavoin käyttökelpoinen.

Mielessä vilisi tuhat ajatusta sekunnissa:
minua epäillään tuhotyöstä, printteri syttyy just palamaan ja sitä rataa. Juuri kun mietin, huudanko vai soitanko 112:een, tuli virkailija takaisin. En kyennyt sanomaan mitään, osoitin vain kauhuissani printteriä. Virkailija helähti nauramaan ja kertoi, että siellä takana on höyrykostutin kuivan huoneilman ja paperipölyn takia.

Vempele pitää kuulema joskus kurluttavaa ääntä, jolloin monet asiakkaat nuuhkivat ilmaa toiveikkaina. Että jos vielä kahvitkin saisi.

Minä kerroin mitä luulin ja täti hytkyi tuolissaan. Naurunsa lomassa sai sanotuksi, että on niin köyhä firma, ettei ole antaa vaihtorahaa joten saan ilmoituskopion ilmaiseksi. Muistutin häntä, että kohta ropisee fyrkkaa verottajan ränniin kun maksan mätkyni. Siinä vaiheessa kumpikin meinasi tikahtua nauruun. 

Kiittelin verotätiä päivän nauruista ja hän sanoi olevansa tauon tarpeessa. Vielä käytävässäkin kuulin nauruntyrskäyksen takaani ja nauroin itsekin ääneen. 

Harvoin sitä niin ilahtuneena poistuu verovirastosta. Kiitos sinne, vielä kerran. Päivästä tuli parempi.

Vielä parempi päivästä tuli, kun totesin kuntosalilla kykeneväni sätkimään crosstrainerissa persjumista huolimatta. Ja kykenin tekemään ihan kunniallisen treeninkin. 

Kotiin päästyä lämmitin torpan hyväksi ja köllöttelin tovin soffalla kaikessa rauhassa. Torpan nuppiluku lisääntyi yhdellä tytöllä, Nuorimmaisen kaveri tuli pariksi päiväksi. Likat pitävät ponileiriä, eilen ratsastivat molemmat hepat ja tänään katosivat jo talliin siivoamaan. Varustehuollonkin meinaavat tehdä, hyvä hyvä!
Kuka vielä kehtaa sanoa, että kaikki nykynuoret ovat koneella kyyröttäviä nahjuksia jotka vetävät energiajuomia ja roiskeläppäpizzoja? Onneksi meillä on pari poikkeusta.

Kunhan tuo lumipyry asettuu (sen on pakko asettua), pääsevät hevoset taas jumpalle.
Minä lähden kohta Äitikullan kanssa kaupunkiin. Omassa kiesissä on vielä kesäkumit alla mutta Iso-J lupasi tulla ajoissa kotiin jotta pääsen liikkeelle. Tiet ovat sohjossa ja röpössä eikä sinne tee mieli lähteä pliukastelemaan.

Tämmöistä tänne tänään. Illalla aion syrjäytyä soffan nurkkaan lehtipinon kanssa ja kerätä voimia huomiseen functional training -rääkkiin. Kovaa työtä luvassa sanoi yksi, ohjelman itsekseen rehkineenä. Pelkäsi kuulema ensin, että kuolee siihen paikkaan. Ja kohta pelkäsi, ettei kuolekaan vaan rääkki jatkuu ja jatkuu. Saas nähdä.

Mukavaa perjantaita, missä lienetkin!