Tekstiviestejä

3.10.2013 9.02
Naapuri:
Huomenta. Musta kissa on jäänyt auton alle K:n kohdalla. Ohiajaessa näytti, ettei siinä ehkä ollut valkoista. Yhden mustavalkoisen näin elossa pellolla samalla reissulla, eli toivottavasti ei ollut teidän toinenkaan.

3.10.2013 9.15
Minä: Apua... Pitää soittaa kotiin

*soitto kotiin*

3.10.2013 9.28
Iso-J: Huhuh, ei ollut meidän kissoja.

Minä, naapurille:
Ei ollut meidän poikia

Naapuri: Hyvä juttu!

3.10.2013 9.31
Minä: Surullista jonkun muun takia. Kiitos kun ilmoitit.

Naapuri: Surullista toki, mutta onneksi ei kuitenkaan ollut teidän, kun vasta yhden menetitte. Ajattelin, että täytyy heti ilmoitella, jos oiskin teidän, tai vaikka tiedät kenen voisi olla.

3.10.2013 9.47
Minä: Juu. Oli jo kova hätä jos taas osui meidän kissaan. Luulen sen olevan Maija-kissan, N:n naapurin. Se jo kerran löydettiin koululta.

Minä: Käyn tänään kysymässä heiltä.

Naapuri: Hyvä jos omistaja löytyis, niin ei tarviis turhaan odotella kissaa kotiin. Kiitos asian jatkohoidosta.

Voitte kuvitella, että pulssi paukutti kahtasataa kun tuota tekstiviestikirjeenvaihtoa käytiin. Ne minuutit jotka odotin Iso-J:n vastausta olivat pitkät.

Kotiin päästyä varmistin heti, että jätkät ovat kotona nukkumassa. Olivat ne. Kiiltäviä, pulleita, lämpimiä ja unisia kissoja. Oli pakko rapsutella molempia ja kuunnella niiden unista hyrritystä.

Ajoin kolhupaikan ohi, mutta en nähnyt kissaa. Omistaja oli varmasti jo itse ehtinyt omansa hakemaan pois. Kyllähän sitä tietoisen riskin ottaa joka kerta kun pojat päästetään ulos mutta onneksi toistaiseksi suojelusenkelit ja kissojen varjelukset ovat olleet turvaamassa veljesten retkiä.

Harvoin sitä saa vitosella noin hyviä kissoja. Me saatiin Jymypotti ja Jackpotti. Enempää en voisi pyytää. Täyttävät kissanvirkansa paremmin kuin hyvin.

Elliparka oli Kulkija ja juoksuun kuoli. Ei ole käynyt kummittelemassa, joten rohkenen toivoa, että Elli pääsi sinne missä kissat saavat vapaana juosta (ja lisääntyä) ilman ihmisten sääntöjä ja pillereitä.

Koko remmi, koirat mukaan lukien saivat tänään ansioitumis- ja ahkeruuspalkkioksi matolääkkeen. Kolmipäiväiset pillerikemut alkoivat tänään. Vain Veli Milton piileskelee vielä pimeydessä, mutta on yleensä ilmaantunut pihalle kun tulen tallin valojensammutusreissulta.

Koirille tuli keskinäinen kahakka. En oikein tiedä mistä se alkoi, mutta yhtä äkkiä jaloissani oli täysi terrierikiista päällä. Ja se ei ole ihan vähäpätöinen kahakka se. Jonkin aikaa piti kumpaistakin ravistaa jotta aivosolut kosahtivat taas omille kiertoradoilleen ja rauha palasi sekä koirapoikien mieliin, että torppaan.

Tulee Peetu tietämään, että Don Nasse on Äijä talossa eikä siihen ole nuoremmalla juipilla mitään sanottavaa. Toivottavasti yhteenotto ei osu ihan näyttelyiden aattoon, olisi sangen noloa marssittaa kehään koira, jolla on tikkejä tai palkeekieliä lärvissään.

Tämmöistä tänään. Oikein säikähdin kun aurinko pilkahti pilven raosta ja auringonsäde kirkasti tuvan pöydän. Nyt on taas pimeää ja tekee mieleni syrjäytyä omaan petiin, vetäytyä kaamosta karkuun ja herätä vappuna.

Huomenna on kuitenkin pakko nousta. Kalenteriin ilmaantui taas yllättäen autonkatsastusrasti ja siinähän palaa se pahuksen moottorivalo. Pitkin hampain poikkean huomenna merkkikorjaamoon, siihen autokauppaan jossa ei haluta kysäistä asiakkaalta olisiko mahdollisesti kiinnostunut kuulemaan vaihtotarjousta... hykertelen jo huomista kohtaamista. Täältä pesee, härifrån tvättas.

Mukavaa torstai-iltaa ja puuhakasta perjantaita. Missä lienetkin!

PeeÄäs:
tekstiviesteillä on tänään lisäksi sovittu treffit polkupyörien ostajan kanssa, fillarit toimitettu ja maksu kuitattu. Lauantaiaamuksi on sovittu tapaaminen ratsastussaappaiden ostajaehdokkaan kanssa. Miten me ennen pärjättiin ilman tekstareita??