Lihaton lokakuu

Yrttimaa antaa satoa, miten sitä voi tullakin noin paljon? Uutta kasvustoa pukkaa niin maan perhanan paljon. Voin kertoa, että edes minä en saa kaikkia yrttejä käytetyksi talven aikana. Timjamikin rehottaa kuin viimeistä päivää eikä ole milläskään muutamista yöpakkasista. Basilikat tietysti paleltuivat pystyyn.

Chilisato pitää kiireesti kerätä talteen, se kasvaa lavoissa eikä ole näin ensimmäisenä ottamassa osumaa hallan kovasta kourasta. Mutta turha härnätä kohtaloa, niille chileille on käyttöä. Sato on vähäpätöinen edellisvuoteen verrattuna, mutta kaiken otan vastaan mitä annetaan. Samassa lavassa kasvava basilika on myös ihan iskussaan.

Tänään alkoi lokakuu. Loka ja loska pysykööt kaukana, niitä ei tarvita. Jos nyt jotain toivetta saisi yläkerran suuntaan esittää niin semmoista kirpeää, kuulasta ja vaikka kylmääkin keliä, kiitos. Kunhan ei sada.

Lokakuu on kuulema lihaton kuukausi. Kansalaisia kehotetaan tekemään valintoja. Se, että tuon haasteen takana on eräs sangen ärsyttävä ekoisi, ärsyttää hiem... melkoisesti. Enkä minä nyt niin hullu ole, että sanoisin ei jos minulle hirvipaistia tarjotellaan.

Tästä aatteellisesti kunnioitettavasta syystä Torpan jo perinteinen liha(s)kavalkaadi seisahtui syyskuun puolelle. Pitää minunkin kantaa vähäinen korteni kekoon hyvän asian puolesta. Mahdolliset vetoomukset liha(s)esittelyistä voitte jättää kommenttilaatikkoon. Katsotaan hellynkö vilauttamaan kalenteriani.

Viherpiipertäjän sosiaalinen ruokahetki

Muistin juuri, että tallista ei olekaan otettu vuosikuvia. Edelliset kuvat taitavat olla jostain kesän alusta. Nyt on jo tuttu, tuhruinen ja nuhruinen meininki, eihän noiden possujen kanssa pysy siistinä mikään.
Sörsselsonin on ehdottomasti napattava suuhunsa tuppo heinää ja pureksittava se käytävän puolella. Sitten se onneton kurkkii kaihoten käytävälle tiputtamiaan heiniä.

Töttiksellä oli tänään angstipäivä joten Neitihevoinen ei suostunut kuvaan. Kaikissa kuvissa hänen maatiainen korkeutensa näyttää enemmän lehmältä kuin hevoselta joten kuvaa ei nyt näytetä.

Sen sijaan en ole ehkä näyttänytkään kuvia tuon pikkuoven toiselta puolen? Siitä mennään varastoon ja verstaalle ja sitäkin kautta pääsee ulos. Verstaan puolella on vesipiste. Sieltä tulee talliin vesi letkulla tai kantamalla, ihan voi vapaasti valita kumpaa käyttää. Suitset ja muut käytön jälkeen pestävät hevoskamat ovat saaneet oman telineensä verstaalta. Siellä ovat myös hoitoaineet, kypärät ja saappaat.

Tuommoista siellä on. Varusteita ja rehuja. Tuon talliinjohtavan pikkuoven oikealle puolelle jää tallinpituinen varasto joka on Iso-J:n aarrekammio. Siellä on kaikkea mitä ihminen voi kuvitella elämänsä aikana tarvitsevansa. Voin kertoa, että Iso-J:n käsitys tarpeellisesta tavarasta on mielenkiintoinen.

Loimet ovat vielä sievästi pinottuina ja puhtaina odottamassa mahdollista käyttötarvetta. Sadeloimet pitäisi pestä. Olen jo niin tottunut loikkimaan loimikasan yli, että tavallaan olen unohtanut, että ne pitää pestä. Nyt on syytä ryhdistäytyä ja pesaista loimet ennen syysmonsuunien hyökyaaltoa.

Vaikka yritän pitää hevosille vääjäämättä kertyvän kaman määrän minimissä, sitä silti kertyy ja kasaantuu. Onneksi on tuttuja joille viedä tarpeettomat tavarat. Ja netin kirppikset. Tänään laitoin muutaman pieneksi jääneen polkupyörän myyntiin ja kas, tunnissa ne oli varattu.

Eiväthän ne meidän autohallissakaan leipää pyydä, mutta olisi tyhmää seisottaa niitä siellä muistoesineinä, kun niille olisi vielä käyttäjiä. Laitetaan kiertämään.

Porkkanasato on pesty ja pinottu. Tuosta riittää hevosille pitkäksi aikaa ja varmaan muutamaan pataruokaankin.

Kyllä se nyt alkaa siltä näyttämään, että kesä män ja syksy tuli.
Onneksi heti puolen vuoden päästä on aprillipäivä. Ja kevät.

Talvi ei pääse yllättämään, puuta riittää ja sitä kantautuu tupaan, käy muuten kuntoilusta. Enää pitää muistaa ostaa se kahvipannu jolla keittää sumpit jos sähkönjakelussa ilmenee häiriöitä.

Tulkoon syksy, hyökyköön talvi. Täällä kyllä pärjätään.

Reipasta lokakuun alkua, missä lienetkin. Muista pipo!