Vinhaa haipakkaa

Viikonloppu oli kiva. Siskolikka pyörähti käymässä ja toi tervetullutta vaihtelua arkeen.

Univelkaahan siitä kertyy kun tehdään tilannepäivityksiä puolin ja toisin. Onneksi pystyin hoitamaan vain 'pakolliset' sovitut kuviot ja kuittaamaan päiväunilla ne tunnit jotka yöstä jäivät vajaaksi.

Oikeassa kintussa, siellä jossain lonkankoukistajan kulmilla on ollut ärsyttävää kipua eikä se kipu ainakaan saunassa parantunut. Siispä tulehduskipulääkettä peliin ja lepo.

Tänään ajelin aamupäivällä kaupunkiin kalamarkkinoille. Tietyn kojun luona supatin myyjälle koodisanan 'kana' ja kojun takaa löytyi pahvilaatikko josta tillisteli kolme kananeitosta, ehtaa kiuruveteläistä kantaa.

Sain maistiaisiksi talkkunapuuroa (oli hyvää voisilmän kanssa) ja iloissani ostin Äitikullalle viemiseksi kaksi pussukkaa talkkunajauhoja. Sitä suulaiden savolaisten venkoilua oli mukava kuunnella, mutta kiivaaksi yltyvä tuuli pakotti minut pois joenrannasta.

Kotona tuuli niin, että hyvinsyöneillä kissoillammekin oli tekemistä pysytellä nelitassutuksessa. Tuuli riepotteli pihasalavia ja tonneittain lehtiä, kertaalleen jo haravoituja, piti läjittää uudelleen.

Iso-J haki konevuokraamosta jämerän lehtipuhaltimen ja ulisutti sitä monta tuntia. Mutta nyt ne lehdet ovat taas läjissä ja ellei uusia myrskyjä tule, ne saadaan pois pihasta huomisen aikana lehtikompostiin.
Kaupungissa asuessa inhosin sitä lehtipuhallinten ulinaa ja liityin auliisti niiden kuoroon, jotka väittivät mokomaa vekotinta turhakkeeksi.

Noh, elämä opettaa myös suvaitsevaisuutta ja ilolla katsoin kuinka tehokkaasti puhallin töhötti märät, raskaat ja isot salavanlehdet dyynimuodostelmiin.
Iso-J:n ranteet toki huutavat omaa tuskaansa sillä koneessa on voimaa ja tehoa.
En raaskinut käskyttää häntä enää tänään pottumopon ohjaksiin juurikasvimaalle. Jääköön ensi viikkoon.

Kananuorikot pääsivät Henkipattokukon kämppiksiksi. Tutustukoot aidan takaa tulevaan parveensa ennenkuin liittyvät porukkaan. Henkipattokukko odottelee joko fiskarssia tai omaa kotia. Aika alkaa käydä niin vähiin, että luulen fiskarssin olevan todennäköisempi vaihtoehto. Ennen pakkasia pikkuväki pitää ottaa kesäkanalasta sisään ja siihen mennessä Henkipattokukon on vaihdettava maisemaa. Tai hiippakuntaa.

Kanaset ovat tänä keväänä kuoriutuneita. Minusta tuo hiilenmusta on hieno ja harmaa aivan täydellisen kaunis. Alimman kuvan ruskeankirjava on pikkuisen tummempi kuin meillä jo ennestään olevat kiuruveteläiset. Hauskaa saada vähän väriä. Nyt meillä on yhteensä 7 kiuruvetistä kanaa ja niille samanrotuinen kukko. Se on hyvä määrä, etenkin kuin ottaa huomioon miten kova hautomisvietti näillä maatiaisilla on.

Toisaalta, ovat mokomat taitavia lentäjiä ja joka päivä joku kanasista tepastelee aitojen väärällä puolella. Jos noita olisi enempi, pitäisi palkata täyspäiväinen kanapiika.

Siskolikka kuittasi saapuneensa turvallisesti kotiin, tupa on lämmin ja ilta pimennyt. Nyt ei ahista yhtään, sillä ensi viikko on syysloma. Se tietää sitä, että ylösnousemus tapahtuu pikkuisen myöhemmin kuin kello 6.

Jotain pientä paikallismatkailuakin on suunniteltu, niistä enemmän jahka sinne saakka päästään.

Mukavaa illanjatkoa. Pysy lämpimänä, missä lienetkin! Nasse näyttää mallia: