On taas oltu

Voi tätä syyslomaa!
Espanjan loman kaltaisista rennonletkeistä päivistä ei tietoakaan. Pelkkää haipakkaa, puuhaa ja askaretta.

Paljonhan sitä saa aikaan ja rahoistaan pääsee eroon kun perheen kanssa vietetään lomapäiviä. No ei vaiskaan, aika harvinaista hupia meillä oikeastaan shoppailukierrokset ovat.

Koko syksy ollaan luvattu Perillisille viedä heidät syysvaate/tarvikeostoksille Kuopijon uuteen ikealaiseen ostospyhättöön. Sinne siis oli auton kärsän suunta tänään.

Ehtona pääsylle oli kuitenkin eiliset puutarhanhoidolliset suoritteet. Takapihan salavanlehtidyynit on nyt mätetty kärryyn, kärrätty Perillisten vikkelin jaloin sovittuun paikkaan ja haravoitu piha puhtaaksi.
Liksa maksettiin ja tänään lähdettiin reissuun. Äitikulta oli vielä livauttanut molemmille ansioituneille epatoille ostosrahaa joten hymyt olivat herkässä.

Syksy on kyllä lähtenyt koulunkin osalta niin hyvin molemmilla käyntiin.  Ansioituneita ovat, ihan ilman vaaleanpunaisia 'meidän penskat on parempia kuin muiden penskat yhteensä' -hurmoslasejakin.

Sinne katosivat Perilliset Matkuksen käytäville ja me jäimme Iso-J:n kanssa löntystelemään perässä. Kahvillekin ehdittiin, firman piikkiin otettiin bagelia ja kanelipullaa. Päivärahakeikkahan se tietysti oli, monta työasiaakin matkan aikana hoitui. Puhelimitse.

Yllättävän maltillisia olivat ostoksissaan. Toinen osti pipon. Toinen verkkarit. Ja pari paitaakin näkyi tarttuneen mukaan. Ei paha. Ikeassakin pyörähdettiin ja nyt on Nuorimmaisen vaatekaappiongelma ratkaistu. Meillä kun ei (jälkikäteen asuinkäyttöön otetun yläkerran vinojen kattojen vuoksi) voi ajatellakaan vakiokalusteita yläkerran makuuhuoneisiin. Joten piti vähän soveltaa ja Ikea jos mikä on soveltavan sisustajan mesta. Siis jos tulee toimeen litteiden pakettien kanssa. Iso-J tulee.

Kyllä ne kalusteet saa ihan vaateriin kun huolella tekee ja laittaa vähän ylimääräistä sekaan.

Ajattelinkin, että voisin kohtuullista tuntitaksaa vastaan vuokrata Iso-J:n ikea-asennuspalveluita niille jotka saavat litteistä paketeista aikaan vain huojuvia ja itsekseen romahtelevia lastulevykasoja.

Minä en ollut yhtään sillä tuulella, että olisin farkkuja sovitellut, mutta melko mieleiset kengät kyllä löysin. En kuulema saa enää ostaa yksiäkään converseja, en edes talviversioita.

Noh, kätevimmät ja järkevimmät Torpan töissä ovatkin joko crocsit tai kumpparit. Tänä syksynä pääsenkin kumppariostoksille, entiset englantilaiset kumijalkineet ovat ottaneet osumaa sen verran, että vedenpitävyys on samaa luokkaa kuin crocsien reikäversioissa. Nythän niillä näkyy olevan kumppareita ja talvikenkiäkin. Samaa kevyttä ihmemuovia kuin ne alkuperäisetkin Foppatoffelit.

Takaisin kotikonnuille ajelin pimenevässä ja PAKASTUVASSA illassa. Jessus! Auton lämpömittari kertoi, että pakkasella käytiin ja muutenkin pyörittiin nollan tuntumassa. Onneksi ei satanut mitään joten tie oli kuiva.

Kiva oli käydä reissussa mutta tosi kiva oli tulla taas kotiinkin.
Nasse oli Äitikullan kodinturvajoukkiona ja Peetu pyörähti savossa meidän kanssa. Jätkillä on nyt sen verran pinnat tiukilla valta-asemaepäselvyyksien vuoksi joten ei viititty jättää molempia törkyturpia Äitikullan käsiin. Rähäkkä kun tulee mitä merkillisimmistä syistä, yhtään ei voi ennustaa mistä Nassella milloinkin pinna palaa. Lyhyt se kyllä on. Ja Peetun torvelohan provosoituu heti.

Sen mitä olen niiden kahakoita todistanut, ei siinä purra toistaan hengennäpistysaikeissa. Mutta jumalaton rähinä, ärinä ja hampaiden louskutus kyllä käy korvien päälle. Ja hermojen.

Toimivaksi täsmäaseeksi tappelupukareiden erottamiseen on tullut vesisuihkupullo, spruitta-säädöillä. Siitä vaan spruit -roiskaus riitapukareiden naamoille ja kas, matsi päättyy siihen. Toistaiseksi.

Huomisellekin on omat kuvionsa ja reittimerkintänsä. Yksi lähtee jo aamulla kuuden aikaan reissuun, minä toimin kotiporukoille kuskina ja yritän vihdoin päästä vähän punttienkin kolisteluun. Oikean alaraajan kanssa on vielä vähän niin ja näin, mutta eihän se haittaa yläkropan jumpatteluun yhtään. Veikkaan, että kyllä persjumiksi kiteytynyt jalkavaiva siitä vertyy. Endorfiineilla on metkoja vaikutuksia, kipukynnys kasvaa.  Ja linimenttiähän myydään litran pulloissa, maatalouskauppojen hevostarvikeosastoilla. Toimii ja tehoaa.

Säiden pitäisi olla huomennakin kylmät mutta selkeät. Saas nähdä. Kivempaa on kuitenkin kuiva keli, vaikka pikkuisella pakkasellakin rapeutettuna.

Näillä mennään, nyt nukkumaan.
Mukavaa torstaita, missä lienetkin!