Nuorimmainen katseli maailmaa kameran linssin läpi ja tältä näytti. Kaikki kuvat hänen ottamiaan.
Päivät huiskivat ohi niin, että välillä täytyy katsoa kalenterista mitä viikkoa ja mitä päivää eletään. Puhelin piippaa merkittyjä menoja, luojan kiitos muistutuspalvelusta. Olisin autuaasti unohtanut puolet kokonaan ja puolet olisi mennyt muuten vaan ohi. Tai ainakin yli ymmärryksen.
Kaikenlaista hässäkkää juu. Lauantaina unohdin treenikassista hupparin ja verkkarit joten palelin kohtuullisen paljon kuunnellessani heti kahvakuularehkinnän jälkeistä älyttömän mielenkiintoista asiaa kehonhuollosta. Käytännön esimerkit, ne autuaaksi tekevät olivat tällä esitelmöitsijällä hallussa ja pääsimme ihan perskohtaisesti kokeilemaan venytyksien oikeaoppista tekemistä ja kohdentamista. Niin paljon kuin taannoin mäkätinkin valokuvauskurssin annista, kaiken mäkätyksen aiheellisuuden todisti tämä lauantainen luennointi. Tekemällä oppii. Vain ja ainoastaan tekemällä.
Hassua oli nähdä aivan käytännön esimerkkinä miten pienet muutokset mahdollistavat ison liikkeen. Esimerkkinä yksi jolta oli kielletty kyykkäysliikkeet. Polvet kääntyivät sisään. Vaan kun tekijä nosti ukkovarpaat pystyyn, polvet pysyivät paikoillaan ja kyykky meni sievästi niinkuin pitikin, puhtaasti. Vähän sellainen 'ota vuoteesi ja käy' -ilmiö.
Sunnuntai oli kaikessa kaoottisuudessaan omaa luokkaansa. Palajan siihen tuonnempana. Joka tapauksessa treenikassista puuttui pyyhkeet. Onneksi oli huppari. Ja onneksi pääsin melko pian kotiin.
Hevosille on nyt heinää. Sörsselson nyökytteli tyytyväisenä kun lauantaina saapui pikkupaalikuorma. Saivat maistiaiset ja hyvin kelpasi. Hyvää, lehtevää ja tuoksuvaa heinää. Tuli ikävä kesää.
Sunnuntaina hyppäsin naapurin isännän notkuvaan kiesiin ja kurvattiin hakemaan kaksi suurpaalia. Sieltäkin saatiin hyvät heinät mukaan ja tarpeen tullen lisää. Soitto vain ja paalit ovat lähtövalmiina, tarvittaessa ne tuodaan kotiin.
Torpan sijainti on osoittautunut käteväksi, heinäntekijät ajavat tästä usein ohi joten heinäkeikan tuonti ei ole ongelma. Ihan voi katsoa säiden mukaan tuontipäivän ja kun on varastot valmiina niin sinne vaan.
Lauantaina naapurikylällä oli ollut actionpläjäystä kun virkavalta yritti sumputtaa paria tihuntekijää pois maisemista kunniallisten kansalaisten lauantaiehtoota häiritsemästä. Onneksi ei ajettu just silloin paalien kanssa sinne sekaan. Kuorma saattoi olla pikkuisen liian painava kärryn vetokykyyn nähden.
Lauantaina Perilliset ratsastivat molemmat hevoset. Töttiskin pääsi pitkästä aikaa Esikoisen kantojuhdaksi ja yritti niin hirmuisesti olla hyvä ratsu. No hyvä hevonenhan se on, mutta tie ratsuksi on pitkä eikä tammalla välttämättä ole ns. parhaat palikat siihen hommaan. Viihdekäyttöön kelpo peli eikä enempää pyydetä. Sörsselsson toki pääsee sätkyttelemään isommillekin kentille mutta se ei ole ykköstavoite eikä syy hevosen pidolle.
Riittää että ne ovat. Pitäähän jokaisessa torpassa hevosvoimat olla.
Tämä viikko vielä jonkinlaista aikatauluissa rimpuilemista ja sitten on viikon syysloma. Se, mitä silloin tehdään, jää vielä hämärän peittoon. Ei voi tietää, ei.
Nyt on mentävä. Aurinko paistaa ja kohtuullisen lämmin päiväkin tästä kehkeytyi. Ei hullumpaa, maanantailta. Hei sun heiluvilles, missä lienetkin.
 |
| Syksy saa, Winston ei. Taas meni tinttieväs ohi suun |
 |
| Tätä ruokarauhaa koira vartioi |
Uskomattoman hieno auringonpaiste ja lämpö on Pohjanmaalla. Vapaapäivän iloksi olen ruopinut valkosipulimaata valmiiksi kylvöä varten. 132 rivimetriä on nyt kylvöä ja kattamista vaille valmis. Vielä on urakka kesken. Laskujeni mukaan noin 150 metriä riittäisi tälle vuotta. Kun ehtis ja kerkeis... vieläkään ei ole kiire tunkea kynsiä maahan. Ehkä ensi viikonloppuna.
VastaaPoistaTöiden puolesta leppoisan näköinen viikko tulossa - lepoa ja harrastusta maan parissa - ei tästä elämä enää parane! Leppoisaa aikataulutusta toivotan Torpallekin.
Minä otan löysin rantein tuon valkosipulihommelin. Peltoa ei ole vielä edes käännetty mutta nuo omani tyrkin multiin ennen lumia. Pikkuisen aiemmin kuin viime syksynä. Sulla on kyllä kunnioitettava peltoala valkolöökille. Kiitos vaan vielä kerran kun raskit luopua omistasi. Yritän aikanaan päästä omavaraiseksi ja laittaa omalta osaltani hyvän kiertämään.
PoistaMukavaa, että siellä vihdoin voi vähän höllätä. Onko teidän syysloma koko viikon vai pätkän?
Siellä on näköjään syksy komeimmillaan.
VastaaPoistaHarvempi hevonen onkaan täydellinen mutta viihdehevosen tärkein ominaisuushan on asenne. Monesti riittää, että eläin on ihan vain rakas ;-).
Oma palstaurakointi kuulostaa Titan ammattiviljelyn rinnalla naurettavalta näperrykseltä. Pienessäkin mittakaavassa homma on antoisaa.
Nyt kun sain myös perunat nostettua, on jäljellä positiivinen ongelma, eli kaikki varastotila juureksille ja pakasteille on käytetty. Enää pitää löytää uusia reseptejä. Erityisesti maa-artisokalle. Se lisääntyy yli kaikkien tarpeiden (mutta säilyy onneksi hyvin myös tuolla pellossa).
/Anu
On on, keltaista pukkaa. Ja salavanlehtiä riittäisi haravoitavaksi...
PoistaNämä harvat aurinkoiset päivät ovat kyllä mannaa sielulle, vielä sitä saa syrjäytyä piponsa alle ja tuntea kuinka räntävesi valuu takinkauluksesta selkään. Sukat kastuu ja ärsyttää. Sitä se syksy on. Siksi pitää iloita näistä vähistä auringoista.
Titalla onkin ihan pro-tason hommaa. Parasta on, että hän auliisti valistaa meitä harrastelijoita onnistumisen tielle.
Eikös maa-artisokasta saa jotain kelpo juuresmuusia? Näin olen muistaakseni joskus jostain lukenut. Tosin ei sitä muusia kai jaksa määräänsä enempää syödä. Voitko työkavereille lahjoittaa ylimääräiset?
Ja hevosista sanoit juuri sen, olennaisen.
Varmaankin kannattaa ohjata nuorimmasta valokuvauksen jaloon maailmaan mikäli hän ei vielä sitä harrasta, koska potentiaalia tuntuu olevan ja se näkyy kuvissa.
VastaaPoistaTuo venytysjuttu polvineen sattui hyvään kohtaan sillä kävin tänään fysioterapiassa ja siellä mulle näytettiin muutama niin yksinkertainen mutta tehokas vatsalihasliike että oikein hämmästyin kuinka vähällä sitä saadaankaan treenattua noita onnettomassa kunnossa olevia lihaksia.
No, juttu päättyi sikäli kurjasti että tämä toinen kerta oli myös viimeinen koska fys.terppa kielsi liikkeet ennen lääkärin tutkimuksia. Meikäläisellä näet menee nykyisin jalat alta jos taivuttelen vähänkään enemmän tätä kroppaani ja vaikka osa noista liikkeistä on sellaisia missä ruoto pysyy täysin paikoillaan, niin ne kiellettiin siitä huolimatta. Ei kuulemma ole hyvä merkki jos kipusäteily jää jalkoihin ja vielä kun ne menevät kantamattomaan kuntoon niin sen pahempi. Nyt sitten odotellaan lääkäriä joka palaa sairaslomaltaan näillä näkymin puolen kuun kantissa.
Taas aloin valittamaan kohtalostani mutta pointti oli se,ettei sen liikkeen tarvitse aina olla niin näyttävä tehotakseen ja tuottaakseen tulosta.
Koiruuksille terkkuja ja äläkä nyt katko otsasuonia sen aikataulusi kanssa sillä vähempikin riittää ja jos et usko, niin palkkaa mut personal time manageriksi niin näet kuinka päivät soljuvat ihan kuin itsekseen - vailla kiireen kiertämää ;D
Juu, se oli sellainen Ihme, isolla I:llä jotta tuntui melkein silmänkääntötempulta. Mutta niin vain pieni painopisteen muutos aikaansai puhtaan ja tuskattoman suorituksen. Tästä taas kerran opimme, että puhdas tekniikka tuottaa paremman tuloksen kuin raaka voima. Tosin minä teen kiukulla silloin kun taidot, tekniikka ja tahto loppuu :D
PoistaTuo on niin ikävä juttu tuo sun ruotosi. Ja vielä äidin tekemä, silleen vaan rikki meni :(
Myönnän olevani onnekas kun saan kiivaalla lihastreenillä ruotoni kuntoon, eli mitään vammaavammaavammaa ei sinänsä ole joka rampauttaisi. Motivaatioksi mulle riittää kun muistan ne joka aamuiset hiljentymiset painkilleripurkilla ja ne hirveät migreenikohtaukset, kolmoishermosäryt ja muut pienemmät riesat.
Kyllä näin on parempi.
Toivottavasti sinullekin vielä koittaa valoisa vanhuus ja ketterät seniorivuodet (älä kivitä, et osu kuitenkaan) ja saat apua noihin epäilemättä ja kiistämättä hirvittäviin kiputiloihisi.
Lähetänkö vielä voimaannuttavan P. Coelhon ajatuksen ja pari auringonlaskuun uivaa joutsenta? En. Ei mulla ole semmoisia eikä sovi tyyliin :D Pärjäile!
ps. siksi en käy luostarissa kun tällä Applen Safarilla ei sinne pääse. Tai siis pääsee jos jonottaa viikon.
Teillä näkyy olevan sitten kaksi kuvaaja huushollissa:-) Tuo vika kuva aukeaa vasta kun lukee tekstin. Ilman tekstiä luulin, että koira tulee ja vie eväät kun tuo kissan katse seuraa jalkaa. Hyvä tilannekuva. Tykkään.
VastaaPoistaKiitos Harry. Junnulla, itse asiassa molemmilla, on kyllä silmää ja oivalluksia miten maailmaa voi nähdä eri tavoin. Jos tuo nykykamerani ei olisi ihan niin uusi ja pahuksen arvokas, saisivat kuvata enemmänkin. Ehkä Joulupukki on kiltti ja tuo heille jonkun harjoittelujärkän.
PoistaJuu, kuvateksti oli tarpeen. Poimin nuo kaksi kuvaa useamman sarjasta ja siinä tilanteen kehittymistä sai seurata paremmin. Valitettavasti eivät olleet ihan tarkkoja kuviksi joten poistin ne ja laadin noihin kuvatekstit.
Hienoja kuvia on lapsi ottanut.
VastaaPoistaMä katselin tänä aamuna töihin ajellessa, että NYT vasta on sellainen kunnon ruskaväri puissa. On punaista ja keltaista sekaisin. Lisäksi matkan varrella olevan ihanan masardikattoisen talon puutarhassa on todella komea kirsikkapuu. Tällä hetkellä se hehkuu syvänpunaista väriään. Näistä jutuista pidän syksyssä, muusta en. ;)
Mulle kelpaisi hevoseksi "pullaponi" kunhan se olisi sellainen jonka kanssa kemiat synkkaisivat. Vaan haaveeksi taitaa jäädä ja pitää tyytyä piskeihin seuranpitäjinä. :)
Säätiedotuksissa meille povattiin pilvistä ja sateita. Siniseltä taivaalta ei sateita ole saatu ja aurinkolasitkin piti kaivella käsväskyn uumenista. Ruska on hieno, tosin se esittelee lähinnä keltaisen eri sävyjä.
VastaaPoistaPullaponit on tosi jees, niilläkin on omat metkunsa ja voisin kuvitella, että sinä olisit äkkiä meidän Sörsselsonin kanssa samoilla aalloilla ;-)
Täällä on sataa lossottanut eilisestä asti. Huomiseksi taidettiin luvata parempaa ja viikonloppua kohti vaan paranee kuulemma.
PoistaKyllä, Sörsselson olisi taatusti polle minun mieleeni. :)