Ei ole sitä miltä näyttää

Torpan päiväkirjan päivitystahdista voisi päätellä, että elo täällä on verkkaista ja leppoisaa ja ikuista kissankehräystä. No ei ole.

Tänään on siitä harvinainen päivä, että pääsen omalle läppärilleni tähän säädylliseen aikaan. Yleensä saan koneeni takaisin vasta kun Esikoinen lähtee (pakotettuna) nukkumaan ja silloinkin pitää konetta latailla ja käynnistellä uudelleen ennenkuin se taas jaksaisi pelittää. Siinä vaiheessa minä kaipaan jo kipeästi latausta eli unta ja taas jää sähköpostien lukeminen ja blogipäivitys aikaan parempaan.

Ja koska olen kahden teinin äiti ja muistan turhankin hyvin omat teinimetkuni, kuuntelen täällä tuvassa korvat pitkänä mitä Esikoinen yläkerran huoneessaan väsää. Ilmeisesti sovittelee vaatteita huomista Halloween partya (koulussa) varten.

Nuorimmainen ansioitui tänään ja hölkkyytti Töttistä pimenevässä illassa. Jossain vaiheessa Töttis päätti esittää suurta tragediennea ja pyöritteli silmiään kuin Regina Linnanheimo parhaina päivinään. Eikä kulkenut eteen eikä taakse. Niinpä jouduin itsekin tarpomaan ja antamaan hevoselle sekä suunnan, että vauhdin. On se kyllä ihme elukka hevoseksi. Niin tuulella käypä että tuulimyllytkin kalpenevat laiskuuttaan. Onneksi Herra Sörsselson on omassa virtahepomaisuudessaan hilpeä hippo verrattuna tähän tammankantturaan.

Tää ois tälleen plinsessa ja sillois tää häntä huiskana

Ei kuule just nyt yhtään kiinnosta

Ja ongelma oli mikä? Ei mun asenne ainakaan

Kuten nokkelimmat kuvista kenties huomaavatkin, täällä paistoi tänään aurinko. Ihan se vanha kunnon keltainen mollukka. Lämpötehot ovat toki mitä sattuu, mutta sieluun ei satu silloin kun aurinko paistaa. Kyllä se näin vain on, valoterapia toimii.

Eilen tein ihan älyttömän hyvän löydön, ostin nimittäin nyt sitten ensimmäisen jalustani. Slik on merkki ja malli joku vanhempi, käytetty kapistus ja myyntitilissä. Mutta toimiva kolmijalka se vaikuttaa olevan. Läpäisi ainakin Iso-J:n seulan. Hänellähän on taustalla mm. videokuvausosaamista ja silloin on tietysti lelut viimeisen päälle kun mies jotain hommaa. Tämä minun jalustani ei ollut hinnankiroissa, lapussa luki 35 € joten raskin ostaa.

Parempi tuo jalusta kuitenkin on kuin mattoteline jota olen käyttänyt kuuta kuvatessani. Ja jalusta on huomattavasti kevyempi kantaa kuin paikalleen juntattu mattoteline.

Aina sitä kamera sen verran käsissä kuitenkin tärisee, että kuukuvat ovat olleet enemmän tai vähemmän suttuisia. Jospa nyt korjaantuisi sekin murhe. Kaukolaukaisin olisi kiva myös. Jajaja... verottaja pitää huolen, ettei tänä vuonna mitään ylimääräistä kyllä hommata. Vaikka miten tekisi mieli.

Nyt odottelen innolla pimenevää iltaa ja mahdollista tähtitaivasta. Aion nimittäin kiikuttaa jalustan pihalle ja zuumailla taivaallista nappikauppaa kohden. Revontulia lienee turha odotella, mutta jahka niitä on luvassa, täällä ollaan valmiina.

Tälle päivälle ei isoja ansioita voi kirjata, mutta läsnä on taas oltu.
Se riittäköön.

Illalla tallin jälkeen meinasin käväistä vähän lenkillä, pitkästä aikaa. Huomenna on kauan odottamani jalkatreeni ja perjantaina Piiskuri siivittänee selkäsaunan aivan uusille tasoille. Tämän ja eilisen päivän liikunnalliset suoritteet painottuvat maalaiselämän aktiviteettien puolelle. Sähköpaimenen akkuja kanniskelin ihan vaan kantamisen ilosta paikasta toiseen, kaurasäkki á 40 kg on perin ärsyttävä kannettava ja tallitöissähän saa kyllä viuhtoa jos meinaa aikatauluissa pysyä.

Että tämmöistä löysää ja leppoisaa elämää taas yksi päivä takana. Eikä muuten harmita yhtään. Vieläkään. Paitsi tamma. Sen pökäleen kanssa minä kyllä menetän vielä jonain päivänä hermoni niin, että kenelläkään ei silloin ole kivaa.

Olisipa minulla joku kristallipallo josta kurkata miten jalo ja viisas ihminen minusta vielä valaistuukaan kun tuon nelijalkaisen vitsauksen olen helmoihini haalinut ja sen kanssa joudun tätä maallista taivallusta suorittamaan!

Kirkastu sinäkin, missä lienetkin!

PeeÄääs:
voi jumaleissöni mun hienoja tähtikuvia. Ei näy otavaa, näkyy pelkkää suttua. Täytyy vissiin ottaa taas alan oppikirja käteen ja kerrata perusasiat. Ja säätää ne jutut jo valoisassa ja lämpimässä eikä siellä hemmetin pimeässä ja kylmässä *hakkaa päätä seinään*

Nyt olisi Titalle ja Harrylle (sekä kaikille muillekin osaavammille) tuhannen taalan paikka pitää pikainen kurssi pimeäkuvauksen perusteista.... paitsi tuhatta taalaa en pysty näillä veroilla maksamaan :-/