Kiitos ja anteeksi

Kyllä on ollut ihan tuuliajoilla, heitteillejätettynä tämä Torpan blogi. Anteeksi.
Ja kiitos kaikille teille uskollisille lukijoille ja kommentoijille vaikka nyt niin harvakseltaan joudan (pääsen) koneelle merkintöjä tekemään.

Se on nähkääs niin, että päivät ovat kiireisiä ja iltaisin koneelle on monta ottajaa. Yleensä kun Perilliset illan tullen luovuttavat MINUN läppärini, se viheltää akku tyhjänä ja vaatii viimeisillä voimillaan latausta. Samaan aikaan minä vihellän akku tyhjänä vaadin latausta eli unta.
Eli tarjonta on mitä on ja kysyntä lopahti väsymykseen.

Talvi tihulainen iskee nyt vyön alle ja kovaa. Tänään oli maassa lunta yli crocsin 'varren' ja sekin jäässä.  En paljoa valehtele jos sanon, että 7 senttiä on sitä ihtiään maassa. Tuuli navakka ja jäätävä suoraan Siperiasta. Räkä jäätyy ränniin. Ei kiva.

Ensi viikolla on kuulema plussa-asteita, vesisateita ja muutenkin ollaan loskassa rähmällään. Syyslomaviikko on loppuitkuja vaille valmis ja maanantaina alkaa arki, heti kello 6 singahdamme sijoiltamme vieterijousen lailla Esikoisen kanssa. In my dreams. Samaa hammastenkiristelyä ja korvienvälystän hermopinnettä se taas on. Yritän kyllä kovasti iloita siitä, että vielä on Lokakuu. Marraskuu se vasta masentaakin. Mutta siitä narisen sitten kun sen aika on.

Päivään mahtui hohtohetkiä, kaikesta huolimatta.
Ensin vedettiin ihan hullunhirveä Functional Training -sessio oman rytmiryhmän kanssa. Ihme, että omin jaloin kävelin salilta ulos. Ja ajoin auton kotiin. Huomenna voi olla hieman kankeaa.

Toinen hohtohetki osui iltaan, livistettiin Iso-J:n kanssa tapaamaan ystäväpariskuntaa mökkijärven rantaan. Oli mukavaa ja vielä mukavampaa olisi ollut jäädä kanssanne saunomaan ja iltaa istumaan. Se jäi seuraavaan kertaan. Sain myös aivan ihastuttavan lahjan, se ansaitsee oman postauksensa kuvineen kaikkineen. Kiitos.

Tänään oli monin tavoin tunteet pinnassa, iltasaunassa tuli itku. Ehkä se tuli väsymyksestä, ehkä se tuli v-tutuksesta. Todennäköisesti se tuli syystä, joka jää perheen sisäiseksi asiaksi. Läheiseni elävät raskaita aikoja ja nämä veromarinat ja muut nillitykset ovat ihan lapsellisia. Anteeksi.

Tänään en pysty parempaan.
Nuku hyvin, missä lienetkin!

PeeÄääs:
tuo ylläoleva viisaus on omistettu Poni Sörsselsonille. Veti voiton piirikunnallisissa sikailukisoissa ihan ylivoimaisesti. Aamulla taluttelin Töttiksen tarhaan aamuheinille. Ja The Poni tulee aina kakkosena. Tallin ulko-ovella se wannabesalami päätti vaihtaa askellajia ja vetäisi liitoravilla pikkumäen tarhan portille. Katseli minua kiitosta kerjäten. Kiitoksen sijaan nappasin narunvarresta kiinni ja talutin jätkän takaisin talliin. Otettiin uudestaan. Ja ovelta päästyään tulevahodarintäyte nosti laukan, rullasi mäen ylös ja kaartoi persaus hytkyen aidanviertä aavoille aroille, sinne missä mustangitkin vaeltavat.

Aikansa Sikailija-Sid kirmaili villinä ja vapaana kunnes vihdoin karautti sivuluisussa portille, korjaamaan aplodit, palkinnot ja herkut. Paskat. Lykkäsin mokoman teinihevosen tarhaan ja nakkasin riimunnarulla persauksille. Lähti komeasti.

Illalla askelsi talliin kuin kuoripoika, hartaana ja rauhallisena. Tätähän tähän vielä tarvittiin. Talossa kaksi teiniä ja tallissa yksi. Sekä Iki-Lissu-Töttis. Vahvasti menee mutta menköön.