Eläinystävät

Tänään on ollut Eläinten päivä joka aloittaa Eläinten viikon. Alunperin asia juontaa käsittääkseni Fransiskus Assisialaiseen joka eläinten ystävänä tuli tiettäväksi.

Ihmiselle eläin on paljon. Ruokaa, hupia, harrastusta, turvaa, seuraa, terapiaa, raaka-ainetta, elinkeino. Ihminen hyödyntää eläintä lääketieteessä, avaruustutkimuksessa, geenitutkimuksessa, teollisuudessa ja ties missä. Eläin paikkaa ihmistä esimerkiksi ylivoimaisen hajuaistinsa avulla ja toimii monissa maissa viranomaisten apuna haistamalla niin huumeita, rahaa, räjähteitä, ruumiita kuin homeitakin. Opaskoirat tekevät tahollaan arvokasta työtä ihmisen apuna. Paljosta on ihminen eläimelle kiitosta velkaa.

Eläin on väsymätön apuri, seuralainen ja kumppani. Luonnon sinänsä käsittämättömän epäreilujen lakien mukaan koti/seura/hyötyeläin on aina ihmisen armoilla. Joskus olisi reilumpaa päästää eläin vaivoistaan kuin pitää sitä hengissä vain, ettei omistaja jäisi yksin. Valitettavan usein ihminen ei välitä eläimen asianmukaisesta kohtelusta, hoidosta ja lääkinnästä.

On niin paljon mälsää tässäkin asiassa, ettei yksi blogikirjoitus muuta asiaa suuntaan tai toiseen. Toivon kuitenkin, että kukin lukija haastaa sekä itsensä että läheisensä kunnioittamaan eläinten asianmukaista kohtelua. Sen me olemme noille mainioille luontokappaleille velkaa. Auttaa voi monella tavalla. Vaikka viemällä ylimääräiset pyyhkeet ja liinavaatteet lähimpään löytöeläintaloon alusiksi.

Sille, mitä tapahtuu tehotuotantosikalan tai nugettitehtaan suljettujen ovien takana, emme voi paljoa tehdä, paitsi kuluttajina yrittää tehdä eettisesti kestäviä valintoja. Mitä ne ovat, keksiköön kukin ratkaisunsa omien mahdollisuuksiensa rajoissa. Jollekulle omatunnon vaimentamiseksi riittää lihaton kuukausi, joku toinen tekee radikaalimpia valintoja. Mutta piru periköön ne, jotka ryysäävät yönkähmyssä 'vapauttamaan' kettuja ja minkkejä. Se on väärin ja ehdottomasti huono tapa vaikuttaa.

Vähintä, mitä kukin meistä voi tehdä, on kertoa eläimen hankkimista suunnittelevalle tuttavalle, sukulaiselle ja työkaverille, että hakisi tietoa luotettavista lähteistä. Suomen Kennelliitto, Suomen Kissaliitto ja moni muu liitto ja järjestö jakavat valtavan tietomäärän ihan ilmaiseksi nettiin. Niin moni pentutehdas tai muu kepuli eläintrokari olisi pistänyt pillit pussiin jos ihmiset hoksaisivat hakea tietoa luotettavista lähteistä.

Minun elämäni olisi kyllä ehdottoman tylsää ja tyhjää, toki helpompaa, halvempaa ja siistimpää, ilman eläimiä. Onneksi meistä kukaan ei ole allerginen eläimille ja pystymme jakamaan torppamme näiden mainoiden karvanaamojen kanssa.

Hyvillä mielin minä kerään kanalasta sekalaisen lajitelman perslämpimiä munasia eivätkä kotilampaiden villasta kudottujen sukkien vertaisia löydy.
Onnekasta, että näin voin tehdä.

Tänään oli pitkä päivä ja väsymys on jo kertaalleen kaatanut Torpan Armon päivätorkuille. En tiedä mikä syysväsymys, kaamosapatia vai mikä lie nyt riivaa. Energiaa ei riitä, ei kertakaikkiaan riitä. Nyt hiihtelen talliin, lisään lämpimät vedet ja yöksi heinää, nakkaan pari leipäpalaa ja nipistän pulskaa ponia kankusta, pörrötän tamman harjaa ja naksutan marsuille hyvät yöt.

Koirapojat ovat päivän humppansa humpanneet, Veli Winston tuli jo kotiin, Miltonia vielä odotellaan. Matokuurin toinen pilleri annettu kolmelle neljästä ja Vanha Harppu (Justiina) nukkuu kuten aina.

Hyvää yötä, missä lienetkin. Ole kiltti eläimille. Ja hattu päästä hevosen eessä.