Ohjeistusta

Meillä ei ole yhtään carpe diem -sisustustarraa tai HOME-kirjaimia seinillä. Minusta olisi ikävyyksien kerjäämistä julistaa satavuotisen hirsitorpan seinällä niitä neljää kirjainta jotka tietävät puutalon tuhoa.

On meillä kuitenkin joku kyltti ja tuossa on kuvakin yhdestä. Takaovelta kun tullaan tupaan, tuo kyltti on vastassa. Paitsi että meidän hutilukset eivät noteeraa kyseistä ohjeistusta.

Siispä jatkan edelleen takaeteisen mattojen riuskaa ravistelua, kenkien ja koiranremmien, hanskojen ja crocsien kaaoksen kesyttämistä. Näinä viikkoina salavanlehdet tuovat oman pikantin lisänsä takaeteisen vastaremontoituun interiööriin.

Viikko on kulunut vauhdilla. Tänään koululaisilla alkaa syysloma ja meillä sitä lystiä onkin kokonainen viikko. Vastaavasti koulu alkaa uuden vuoden jälkeen eli joululoma on lyhyt. Minimi.

Syyslomasuunnitelmat ovat edelleen auki ja saattaapa olla niin, että ensi viikon perjantaina sitä vieläkin kökötetään torpalla ja ihmetellään mitä lomalla tehtäisiin.

Kaikenlaista sekalaista on tällä viikolla tapahtunut, suurimpana muutoksena lampaiden lähtö. Orvokki ja Vappu liittyivät kiertelevän teatteriseurueen vakinaisiksi jäseniksi ja muuttivat tapahtumien keskipisteeseen. Veera lähti jo viime sunnuntaina osaksi isompaa laumaa.

Suurin muutos mikä niiden lähdöstä jäi, on hiljaisuus. Niin mukavia kuin ne ovatkin, mölinä ja määkinä on kieltämättä hetkittäin hermoillekäypää.

Haikein mielin katselin Orvokin ja Veeran upeita kesävilloja. Toivottavasti ne keritään ja joku ottaa villat talteen. Meillä itsellä jo on niin isot kasat villaa lankoina, että sukkia ja lapasia riittää. Kehräämätöntä villaa on myöskin yksi iso laatikollinen.

Pikkuisen minua vieläkin ärsyttää se show mikä lampaiden lähtöön liittyi. Asiaan puuttui niin moni ulkopuolinen hämmentäjä, että minulta paloi käämi ja vatikin kierähti nurin. Sanoin kantani niin selkeästi, ettei varmasti kenellekään jäänyt epäselväksi mitä tarkoitin. Niiden kaikkien piti lähteä keskiviikkona iltapäivällä. Silloin minulla oli aika varattu lampaiden lastaamiselle ja papereiden teolle. Pari täysin sivullista, keskinäiset välinsä sotkenutta ryhtyi hämmentämään siirto-operaatiota sunnuntaille. Se kun tuntui heille sopivan paremmin. Eikä asia loppujen lopuksi kuulunut heille vähän vertaa.

Kun totesin, että päivä menee tyhmiin tekstiviesteihin vastaamiseen, puheluihin ja jonninjoutavaan jauhantaan, ilmoitin, että homma seis. Tämä operaatio tehdään niinkuin minä ja kuljettaja olemme sopineet. Piste. Loppujen lopuksi Veera sitten kuitenkin pakattiin sunnuntaina autoon kun yksi jääräpää sitä tuli hakemaan.

Luoja auta, ettei tarvitse enää niiden ihmisten ja heidän ongelmiensa kanssa puljata.

Kanalaumakin on sopuisampaa sakkia kuin välinsä sählänneet ihmiset.
Kanalassa on tehty pientä viilausta kokoonpanoissa. Nyt Kukko Savolaisella on sekä omat savolaisrouvansa, että ruskeat tehotytöt samassa parvessa ja parvi sopuisa. Ne voi hyvillä mielin nyt talveuttaa samassa tilassa. Toivottavasti savolaiskanat alkavat hautomaan keväällä ja parvi täydentyy omatuotantotipuilla.

Nyt viikonloppuna olisi tilaisuus saada pari savolaiskanaa lisää, kalamarkkinoille tuleva kasvattaja toisi mukanaan pari kanaakin. Ehkä tartun tilaisuuteen.

Toinen parvi, sekalainen seurakunta elelee sekin sopuisasti. Kukko Gaddafilla on oma silkkikanarouvansa ja Vappupillillä, sillä pienellä ja pontevalla piipunrassilla on ilmeisen tukeva kiinnitys vanhoihin sekarotuisiin kanoihin. Molemmat kukot mahtuvat onneksi riidatta samaan parveen. Näyttää kuitenkin siltä, että napoleonkompleksinen Vappupilli yrittää ahnehtia kaikki kanat omikseen. Aina tilaisuuden tullen se ryökäle ahdistelee silkkikanaa. Joka taas on niin tyhmä, että olisi ihan vietävissä.

Vappupilli ohjeistaa rouvaansa yöpuulle

Silkkikana meinaa erehtyä väärään yöseuraan

Kukko Gaddafi puuttuu tilanteeseen

Koiriakin on pitänyt ohjeistaa käytöksen kultaisen kirjan hengessä. Jostain syystä Nasse rähähtää Peetulle nyt pienimmästäkin syystä ja Peetuhan kyllä aiheuttaa sanomista. Nassen trimmaus osui sekin viime keskiviikkoon ja karvoja viritellään vielä kerran ennen Jyväskylän näyttelyä. Viimeinen viritys tehdään viikkoa ennen Helsingin reissua.

Näyttää kyllä siltä, että meiltä marssii kehään pahuksen hyväkuntoinen ja virkeä ikämies, karvat kohdillaan ja voittajan asenteella. Mitäpä tuonne suotta lähteä anteeksipyytelemään kun kerran komeita koiria on esitettävänä.

Maasta tullut

Torstain huippuhetki ajoittui iltaan, Nemppakuoma kurvasi valkoisella kiiturillaan pihaan ja minä hyppäsin kyytiin. Minäkin pääsin ihan liinapöytään istumaan ja illastamaan. Oli kiva jutella rauhassa ja suunnitella tuleviakin. Illan extremeosuus oli bussimatka kotiin. Pikkubussi kurvaili pimeitä teitä ja kujia ja välillä piti oikein keskittyä ajattelemaan missä kohti ollaan menossa. Vähältä piti, etten ajanut kotitorpasta ohi.

Tänään on lisää kivaa luvassa, Siskolikka lähtee illan tullen kurvailemaan tänne päin ja arvioitu laskeutumisaika on puolilta öin. Turvallista matkaa!

Viikonlopuksi on luvattu mukavaa säätä (ei sada) joten ulkoilma-aktiviteettejakin on luvassa. Valkosipulimaa pitää kunnostaa ja se urakka on pikkuisen työläämpi juttu.
Saas nähdä saanko tähän mitään uutta muotoa sunnuntaihin mennessä.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!