lauantai 26. lokakuuta 2013

Hei hei, kesä !

Jouluruusut (Helleborus) toukokuussa

Niin se sitten päättyi, kesäaika vuodelta 2013. Muutaman tunnin kuluttua tasavalta siirtyy virallisesti talviaikaan ja kelloja siirretään tunti kohti kesää. Onneksi näin syksyllä tunnilla taaksepäin, mikään unimäärä nimittäin ei meinaa riittää meikäeläjälle, kaamoksesta tulee vuosi vuodelta raskaampi.

Mieltä ei varsinaisesti ylennä yhtään iljettävä märkä räntä jota yleensä sataa viistossa. Tänään ei satanut räntää, jotain lämmintä tihkua vain. Päivänliljat kukkivat ihan kohta toista kierrostaan. Ja äitienpäiväruusu helottaa porsaanpunaisena riihennurkalla.

Riihen katto vuotaa. Siinä on muuten sellaiset kolme sanaa, joita EN haluaisi kuulla. Ja jotka kuulin pari päivää sitten. Ison uunin puut ovat justiinsa sille seinälle pinottuna, monta perhanan kuutiota piukkaan pakattua metristä halkoa. Ei kai siinä muu auta kuin virittää pressua päälle ja panostaa kattoremonttiin.

Päivä on ollut työntäyteinen ja tohinaa on riittänyt kaikille, duuniksi saakka.
Aamulla Iso-J aloitti haravointiurakan loppurutistuksen ja veteli jumalattoman isolla (laittoman kokoinen kapistus) uudella haravalla (joka sivumennen sanoen painaakin usean kilon) omenapuiden pohjan. Sinne lensivät mädät omput ja lehdet ja kaikki kompostikasaan.

Tarhakylmänkukka (Pulsatilla)

Minä livistin puolen päivän jälkeen kaupunkiin. Olin yllytyshulluna mennyt ilmoittautumaan Bodypump -maratonille. Ja ihan hullunhirveänsiistiä se olikin. Kannatti lähteä. En olisi uskonut, että minusta on rehkimään, kyykkäämään, askeltamaan, punnertamaan tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia levytanko näpeissä tai niskassa. Vaan niin vain sinnittelin. Ja totesin, että olisin voinut vähän lisätä enemmän levyjä tankoon. Ehkä ensi kerralla sitten.

Kotona odotti keskenjäänyt siivousurakka, torpan lämmitys ja ruokahuolto. Poissaollessani paikallaolleet olivat saaneet haravoinnit, tallityöt ja muut kuviot tehdyksi. Nuorimmaisen huoneen remppa on siinä vaiheessa, että valkoinen maali loppui kesken. Siniseksi maalatut seinät tarvitsevat kaksi, ellei peräti kolme kerrosta valkaistuakseen.

Voin kertoa, että kun vihdoin sain viimeisillä voimillani raakuttua perheen pöytään ja kammettuani ahterini penkkiin, tuntui, että joku vetäisi justiinsa tulpan irti ja kaikki voimat puhaltuivat viheltäen ilmaan.


Sauna viimeisteli päivän nätisti finaaliin ja nyt alkaisi olla ihminen kohtuullisen valmis petiin. Nuorimmainen tulee remonttievakkona viereen. Siinä on semmoinen kuumakalle, että kuumottaa metrinkin päästä. Ja armottoman levoton nukkuja. Koskaan ei tiedä milloin saa kantapäästä ohimoon tai nalletyynystä (maailman rakkain unikaveri) naamaan. Puhuukin unissaan, leuat käyvät tyhjäkäynnillä hyvän aikaa kun penska on jo nukahtanut.

Samaan sänkyyn änkeävät tietysti Nasse ja vähintään yksi kissa, yleensä Veli Milton joka kehrää nukkuessaankin.

Luulen, että ensi yönä ei ole kenestäkään haittaa, minä nimittäin arvelin nukkua ihan aamuun asti.
Tankkasin hevosille heinää niin, että rouskutettavaa riittää aamuksikin koska huomenaamulla aamukattaus tarjoillaan tuntia hevosten vatsoihin sisäänrakennettua ruokakelloa myöhemmin.

Huomennakaan ei pääse pitkästymään, sen tuhannen savottaa olisi tehtävänä. Ihan ekana pitää keräillä viimeiset laidunnauhat ja kepit pois naapurin pellolta. Ja sitten siirtyä sen valkosipulityömaan äärelle. Pottumopo tulille ja kyntöhommiin. Vietetään niitä pyhäpäiviä sitten talvemmalla, nyt ei jouda.

Tämmöistä tänään, kesä oli kiva ja pitkä, varsinainen superkesä. Toivottavasti talvesta ei tule supertalvea vaan lyhyt ja vähäluminen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, missä lienetkin!

Tähän on tultu, hei hei kesä!


9 kommenttia:

  1. Aina on tekemätöntä työtä... ikuisesti. Siitä ei pääse mihinkään, vaatii vain asennetta. Tekee minkä jaksaa, kerkee ja mihin on varaa :)

    Mä olen raivannut raivokaasti siivoustoimen alla paikkoja. Paljon on työtä tehty ja vielä jää tehtäväksi. Koko kesäkausi lievällä siivouksella tietää syksyllä rajua raatamista samalla sektorilla. Alkaa näyttää hyvälle - paitsi remppaaminen näyttäisi tarpeelliselle. Talviaikaan siihen on aikaa, mutta ei varoja. Verottaja vie taas kaiken yli maksukyvyn, joten pitää tasapainotella tarpeiden ja mahdollisuuksien välillä.

    Huomenna (öh... siis tänään...) vietetään kuopuksen 13-vee synttäreitä. Tarjoomusten kanssa saa vielä rutistaa, vaikka kakkupohjat onkin jo paistettu. Onneksi karjalainen anoppi aikoi paistaa karjalanpiirakat. Ne on meidän juhlatarjooomuksia. Kera oikeaoppisen munavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlapöytään kuuluu karjalaiset piirakat ja munavoi. Meilläpäin pitää olla myös lohileipiä. Ja tietty kermakakku ;-) Lämpimät onnittelut Esikoiselle. Teillä on nyt teinipoweria pirtissä... Otan osaa, samoissa myrskyissä rimpuillaan ja koetetaan pitää nenä pinnalla. Teineillähän nokka on täysi herneitä pienimmästäkin.

      Poista
    2. Kiitos Hirnöös! Kuopuksen juhlat sujuivat mukavasti. Anoppi karjalaisena pyöräytti juhlavan setin karjalanpiirakoita ja munavoit tuli kaupan päälle. Ei täällä juhlita yhtään mitään ilman karjalanpiirakoita. Luojalle kiitos sopuisasta, ihanasta, karjalaisesta anopista!!!

      Kermakakku oli jälleen kerran menestys, tällä kertaa päällyksenä mustikoita ja keltaisia vattuja, välissä omenasosetta ja vanilijalla maustettua rahkakermaa. Kostukkeena vanhaan tapaan tyrnimehua. En moiti, hyvää oli - kaikki tarjoomukset.

      No uusi kokeilu voitaikina tuorejuusto- pesto täytteellä muuttui uunissa melko kamalan näköiseksi, mutta ei se makua haitannut. Toinen setti oli savuporo-paprikaa. Keksin missä vika surkeaan ulkomuotoon oli - liian paksut palaset. Ensi kerralla ohuita siivuja, niin luulisin onnistuvani. Noi oli liian hyvää hyljätä ruman ulkomuodon takia.

      Nyt on olo Täysin Palvellut. Onneksi pääsee huilimaan töihin. Lomaviikko on armotta ohi. Talviaika tietää aina vain pimeämpää. Pitäis jostain saada lisää valoa... mutta kevättä kohti mennään :D

      Poista
    3. Siis niin on saletti, että kun seuraavan kerran sinne ajelen (niitä pahuksen suomaisemia katsellen), pöytään on parasta värkätä tuommoinen kakku. The Kakku. Siis niin olen kuola suupielestä valuen reseptejäsi lukenut, että mitään en ala jos en maistamaan pääse. Ja luulen, että se sun kaalilaatikkosi käännyttäisi tämän kerettiläisen kaalin ystäväksi. Minä kun syön keräkaalia vain ja ainoastaan raakana ja sen lisäksi korkeintaan kukka-, ruusu- ja parsakaalia.

      Ei mitään painetta, tulen sitten sopivasti 'luppoaikana'. Pidetään vaikka kasvihuoneen tuparit :D

      Poista
    4. Ilman muuta, kovasti tervetuloo tänne pohjolan perukalle kun alkaa siltä tuntua!

      Poista
  2. Kolme kuukautta, ja kevään voi jo haistaa ;) Puoli vuotta ja penkeistä kukkaa pukkaa !
    Eli ihan pakosti talvi jää lyhyeksi. (Toivottavasti...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla, tuo antoi toivoa. Naapurikin jo lohdutti että tammikuussa voi tehdä ekat siemenkylvöt paprikoille ja chileille.

      Toivotaan lempeää, lyhyttä ja vähälumista talvea. Eikä niitä myrskyjäkään tarvita.

      Poista
  3. Kiivasta on elon tahti Torpan mäellä mutta niinhän se on että edestään löytää jos tekemättä jättää. Kurjaa se aitan katon kohtalo - varsinkin näin talvea vasten joskin se menee talven yli pressun alla.

    Kesä jatkuu ja Korvessa on tänä aamuna nautittu +10 asteen lämpötilasta ilman, että taivaalta tulee mitään ja se on hienoa se.

    Jaksamista raadannan keskelle ja kerrohan orkesterille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on pantu laitumet rullalle ja kepit varastoon. Remontti edistyy ja Peetukin pääsi rallaamaan agilityradalla.

      Ainahan sitä on kaikkea, riihelle toivotaan nyt sisua ja pitkää ikää.

      Lämmintä viikon alkua sinnekin!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com