tiistai 10. marraskuuta 2009

Ja valkeus tuli!

Koska osaan lähestulkoon suvereenisti (tsägällä) nakella taidokkaasti (surkeesti) photoshopattuja taidevalokuviani (jonninjoutavia räpsyjä) tänne blogini inspiroivaan (hohhoijaa) ilmapiiriin, teen tältä päivältä kuvakollaasin. Sil vous plait....


Tässä todellakin taisi nyt mennä tirppojen talviruokinnan aloitus ajoituksellisesti ns. nappiin. Taivaan täydeltä pyryttää vieläkin.

Päivä on ollut puuhakas. Kaupunkireissulta palattiin äitikullan kanssa auton vanteet notkuen. Kyydissä oli purupaali, turvepaali, kanarouwien uusi rehuautomaatti (kuulostaa hienommalta kuin itseasiassa onkaan) ja x kappaletta ison marketin ostoskasseja. Täällä sitä käydään kaupassa harvoin ja hartaasti.

Kanarouvat iltahtuivat valtavasti uuden tekniikan vallatessa heidän asuinhuoneensa. Laitan huomenna tai jossain vaiheessa kuvia lisää. Tänään heidän pääasiallinen riemunsa kohdistui tuhkakylpyyn ja lumisateeseen.

En oikeasti tiedä hilpeämpää näkyä kuin umpihangessa tarpova kana, katsokaa nyt näitä meidän blondeja:


Tuhkasta noussut Feenix-nax-kana.

Kirmailin siis pitkän tovin iltapäivällä lumipyryssä kamera visusti kaulaliinaan käärittynä pitkin tiluksia ja yritin räpsiä fiilistelykuvia. Valo oli vaikea. Pitäisi kai olla joko säikyvämpi salama tai tanakka jalusta. Kuvaajassahan ei ole mitään vikaa. Ikinä.

Iltapäivällä lintsasin härskisti kodinhoidollisista velvollisuuksista ja kuritin mäcciä antaumuksella. Monta pahuksen tuntia meni, että sain 18 kuvaa veivattua julkaisukokoon. Siellä ne kaikki ovat kuvablogissani. Käyttäjätunnus edelleen EHL.

Huomenna on kutakuinkin pakko hoitaa pari liian pitkään lykättyä työjuttua. Remonttihan ei nyt alkuviikosta etene koska tekijämies on työreissulla Helsingissä.


Tässä vielä iloinen ilme seipään nokasta. Aika freesinä on pysynyt vaikka pakkanenkin pannut usein.

Niin, remonteista vielä vähäsen. Nyt on tarkoitus saattaa tuo mummolan puoli muuttokuntoon ja sitten perehdytään tarkemmin omiin nurkkiin. Mitään pintaremonttia isompaa täällä ei onneksi tarvitse heti tehdä.

Kylpyhuone ja sisäsauna korjataan kenties ensi vuonna, wc freesataan myöhemmin ja keittiön kaapistot saavat aluksi tyytyä valkoiseen maaliin. Kyllä täyskoivuinen ovi siitäkin piristyy. Kaakelit tilattiin tänään ja ne, sekä uusi työtaso keittiössä käyvät ensiavusta.

Ei näiden satavuotiaitten kanssa auta hosua, pitää malttaa kuunnella talon tarinoita, katsella vuodenkiertoa ja antaa arjen kertoa mitä tarvitsee milloinkin tehdä.

Eikä ikinä uskoisi, että noin pikkuiselta näyttävä torppa kätkee sisäänsä 160 m2 asuinpinta-alaa. Asia jota en ikinä lakkaa ihmettelemästä. Tämä on oikeasti tilava. Pari kertaa olen jo manannut miksi ihminen menee ostamaan näin suuren talon. Mutta ihan läpällä vaan...

Jos pitää maalata jotain, voi kipaista pihan poikki verstaalle ja sutaista hommat saman tien. Talliremontti on kyllä semmoinen juttu joka suunnitellaan sataan kertaan ja tarkastutetaan ammattilaisilla useasti. Onneksi ystävällisiä, auttavaisia ja järkeviäkin ihmisiä hevosihmisten seasta löytyy. Vaatii vaan aikamoista vainua löytää helmet sieltä kaiken kuonan seasta. MOT. Se on muuten hyvin pitkälti sama hevosta etsiessä...


Nämä vielä piti esitellä. Viime viikolla lykkäsin juurtumaan joulukukkasia. Tässä vartta puskee yksi tasettimaljoistani. Ritarinkukat ovat vielä pimeässä varastossa, joulutulppaanit tupakellarissa eli sillan alla. Ja näitä tasetteja pilkistelee vähän joka ikkunalla.

Nyt on likimain pakko siirtyä vällyihin. Siellä on mukava pino uusia keittokirjaostoksia. Ihan kuriositeettina selailen Ranskalaisen keittiön salaisuudet nimistä kulttiteosta. Lyö kiireisen kotikokkaajan polvilleen.

Toinen mukava uutuus on Anna & Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. Taas ÄTR-gurmeeseen liian usein turvautuva häpeää laiskuuttaan. Ja kolmas uusvanha tuttavuus on Bergenströmien Talvitunnelmia. Ruåtsalaiset ne kyllä handlaa tuon myysäilyhomman.

Jep, nyt rekku Ärrieri näyttäköön tietä yläkertaan. Jos kissamummot hilluvat viimeöiseen malliin, meillä on aamulla kaksi omin kätösin kuristettua kissaa. Ei ole kivaa semmoinen meluaminen.

Toivottavasti tänne Hirnakan fiilistelyihin löytävät myös vanhat tutut wetet, Satu näkyi jo kuitanneen ja Seijan tiedän lukeneen. Pistäkää kuulumisianne, elämmehän jännittäviä viikkoja monessakin mielessä.
See you sitten.


Lisäys 11.11.2009:
Tässä vielä sisäkuva kanarouwain lukaalista. Ulosmenoramppi ja luukku jäävät varjoon, kuvan oikeaan reunaan. Upouusi ruokinta-automaatti ei näy kuvassa, koetan saada sen johonkin kuvaan, joskus.

Äitikulta, kanavastaava, heiluttelee talikkoa. Ei meiltä hyvää lannoitetta ensi keväänä puutu kun purun, oljen ja turpeen kanssa kompostoitu kanankakka otetaan hyötykäyttöön. Monsteriporkkanoita ja arbuusin kokoisia herneitä luvassa. Kylän suurin kurpitsakin lienee ihan mahdollinen...

2 kommenttia:

  1. Ai äm hier tuu! Palaan yötä myöten langoille kunhan saan viimeisteltyä tuon pesuhuoneen vesieristyksen. Kuppi kahvia ennen sitä.

    Hienoja kuveja muuten!!!!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com