Imuri jää vähälle käytölle täällä. Pölyllä ja roskilla on enemmän tilaa levittäytyä. Iso-J:kin näyttää relaavan imurointivimmassaan. Saa purkaa energiaansa lajityypillisellä tavalla pihahommiin, remppaan ja halonhakkuseen.
Luin nähkääs kananhoito-oppaasta kanoilla (ja muillakin eläinlajeilla mm. hevosilla) ilmenevästä stressiperäisestä stereotyyppisestä käytöksestä joka voi oireilla vakavastikin. Ehkä Iso-J:llä oli jotain tuommoista murhetta kun niin uutterasti puunasi ja kuurasi "silloin ennen". Ja onhan semmoinen käytös yleensä (luola)miehelle aivan luonnotonta. Ihan niinkuin hevosilla puunpureminen, kanoilla kannibalismi ja koirilla hysteerinen tassujen kalvaminen. Iloitkaamme tästä ihmeparantumisesta. Kyllä raitis maalaisilma tekee ihmeitä :-)
Tänään pitäisi pakata, vähän on hakusessa inspiraatio. Olisi niin paljon hommaa -huomattavasti mieluisampaa- täälläkin. Verstaalla odottaa mm. yksi vanha ja elämäänähnyt kiikkustuoli hiomista ja valkoista maalia pintaansa. Viimeiset Ritarinkukat sain juuri taputeltua multiin ja piilotettua pimeään.
Nuo kuvassa kituvat pelargonit pitäisi myös pistää talviunille. En vain millään raski napsia viimeisiä kukkia pois, ovat niin mahdottoman tyylikkään värisiä. Tuo lajike lienee vanhaa Mårbackaa. Mokoma hienohelma vain kukkii kun fiksummat tulipunaiset ovat jo levossa.
Täytyy myös piipahtaa kaupalla, tirpat ovat kutsuneet kaveritkin syömään ja ensimmäinen siemensäkki loppui jo.
Viihtyisää sunnuntaita ja muita mukavia asioita. Hali!
Hyvää sunnuntaita sinne Karjalan laulumaille!
VastaaPoistaMinä tein sikahirveän pitkän työpäivän eilen ja ihan puolikuolleena kuittasin itseni 11 tunnin yöunille. Nyt on olo taas uusi!
Meillä lumipeite - se vähäinenkin - uhkaa kadota lämpöasteiden ja pienen vesitihkun myötä. Huokaus...
Lohtuhali teinittärelle - elämä on raadollisesti ja toistuvasti luopumista. Aina se on yhtä vaikeaa, vaikka ikää myöten siihen tulee kokemusta. Se kokemus ei vain mitään auta näissä asioissa. Itkut on itkettävä.
Poistun luoviin töihin tallin puolelle!
Virtuualihali teinin menetykselle.
VastaaPoistaMeidänkin lähipiirissä on surua ja luopumisen tuskaa. Tyttöjen serkkulikan kehitysvammainen poika lensi perjantaina enkeliksi pilven reunalle.
Poika oli läheistensä ilona monta "ylimääräistä" vuotta, synnyttyään kun ei useaa elinvuotta ennusteekseen saanut.
Tätähän tämä elämä on. Syntymistä ja kuolemista. Ja tässä välimaastossa hiippailemista. Nauttikaamme siitä.
Niinhän se on, elämä koettelee ketä mitenkin. Ja jokainen joutuu osansa kantamaan. En tiedä kumpi on vaikempaa, luopua jostain rakkaasta lopullisesti vai jatkaa omaa elämää luopumisen jälkeen.
VastaaPoistaNyytit on nyt pakattu, pitäisi malttaa nukkua muutama tunti. Kello kilahtaa aamulla aivan liian aikaisin. Onneksi saan ajaa nousevan päivän lisääntyvässä valossa.
Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne.
Huomaan koukuttautuneeni tänne...
VastaaPoista* hämmästynyt hjymiö *
Kovin on harvassa enää sivustot, jossa käyn.
Tänään oli tynkä työpäivä peruutusten vuoksi - ihan hyvä niin. Flunssa tuntuu jylläävän pohjanmaalla ihan tosissaan. Ihan hyvä oli saada kotihommia edistettyä. Testasin käsikäyttöistä puristinta yrttien erottamiseksi alkoholista. Turhan työläs kapine ja meni tukkoon tuon tuostakin. Mutta kyllä tuli kuivaa tavaraa toisesta päästä, eipä silti. Tarvittais tuotekehittelyä koneistuksen osalta. Ja muutenkin jotakin muutosta tähän yrttituotantoon siellä helpottavassa päässä. Liikaa työtä yksinkertaisesti. Yhdelle.
* puistelee päätään *
Otin konjakin helpottamaan aivotyötä. Huomenna on nääs iltatuuri töissä, kyllä se yhden konjakin kestää ottaa :D
Varsinkin kun talon Uros on jälleen heittäytynyt mykäksi. Milloin voi odottaa 50 kriisin menevän ohi? Tuo maaginen pykälä tuli kohdalle viime huhtikussa. Kestääkö se koko vuoden...? Ottaen huomioon että tämä murjottelu alkoi yli vuosi sitten. Ihan sama mitä teen tai jätän tekemättä, niin lopputulos on aina kehno. Jaksanko välittää ja porskutan vain menemään?
Tita, eihän se ole paha juttu ollenkaan jos käyt täällä. Tämmöistä helppoa höttöä ja huttua ja vapaata tajunnanvirtaa. Joskus jopa jokunen kiva kuvakin iloksenne.
VastaaPoistaIhmettelen kovasti noita kävijämääriä mitä matkamittari raksuttaa. Ehkä ne on jotain hakurobotteja tai muita satunnaisia eksyneitä. Tai sitten sana kiirii ;-) Kaikki tuntee apinan eikä apina tunne ketään!
Pitäiskös Majakarin yrttipellot ulkoistaa Hirnakan torpan tiluksille? Ainakin kasvamaan mahtuisivat. Mutta litkujen keittely on kyllä sun hommia, vaatii noitaosaamista. Minä vain näytän noidalta.
Nuo miehiset mykkäkoulut ja joutavat konahtelut ovat kyllä surkuhupaisia. Mutta pitemmän päälle ärsyttäviä. Anna valua kuin vesi hanhen selästä. Oman päivänsähän tuo pilaa ja happanee sisältä.
Ja nyt päivän sanan pariin, ei kyllä oikein heruisi mitään. Pitäisköhän korkata yksi kylmä Otto-Urpo-Into-mikälielonkero?
Himppasen pitkä matka noutaa yrttilöisiä uuttumaan freessinä tänne Majarille - mutta tulispahan käytyä kylässä :D Pisimmillään olen Ylöjärveltä Tampereen kupeesta käynyt hakemassa lisää yrttejä. Kun kerran satuin sinne nurkalle ja ystävä viljelee luomuna isoa yrttimaata. Ja oli ylijäämäsatoa. Kaappasin mukaani ja ajelin kotio. Olivat vielä ihan freessiä tavaraa.
VastaaPoistaKyllä tässä kaikin tavoin pitää ilonpilkahdukset hakea jostain muualta. Onneksi PääPuutarhuri oli tänään ilonpilkku. Mukava nähdä edes jonkun ihmisen nauravan ja olevan hyvällä tuulella. Se tarttuu :)
Nyt menen talliin hakemaan ilonpilkahdukset sieltä. Tyytyväisestä heinän rouskutuksesta ja nautinnosta saada turkin harjaus.
Jälkikasvu kuuluu revittävän rankkaa iloa hampaiden harjauksesta. Puheen pulputuksesta päätellen hammasharjat EIVÄT heilu suussa. Pitänee vetää otsanahka muka-ryppyyn ja käydä käskyttämässä tanakampaa otetta käsillä olevaan tehtävään...
Kunhan pääsen (ehkä joskus) mummoksi, niin revitän kyllä kybällä "pärkkele-nyt-otetaan-rennosti-kun-äiti-ei-näe" moodissa mummouden iloja. Sitä ennen pitää ottaa tiukka ote omassa kasvatustoimissa.
Kuka väittää, että elämä olisi reilua?
Oi Tita, meillä on ihan samat katalat suunnitelmat lastemme varalle. Ja lastenlasten iloksi, kosto on suloinen ;-)
VastaaPoistaLuin viikonloppuna jostain lehdestä Roman Schatzin kolumnin lapsista, se osui ja upposi. Niinkuin yleensä aina sen miehen tekstit.
Siinä on mies joka saa minut hyvälle tuulelle. Iso-J:n kanssa kun ei aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Kieltämättä niiden Uroitten pms-oireita ihmetellessä omakin otsasuoni kinnaa katkeamispisteessä. Ja sulla on kyllä lehmän hermot kun noin kauan ja kärsivällisesti olet jaksanut antaa mennä ohi korvien. Onneksi sulla on Elämää (capsit päälle) muuallakin. Pidä siitä kiinni.