Oli oikeasti aika jäätävä tunne ottaa nuppiluku aina uudelleen ja todeta, että kyllä, kukkohan se puuttuu.
Onneksi oli tehokkaat Maglitet ja nuori kukkopoika löytyi riihen takaseinää vasten kyyköttämästä. Ei ollut kovin miehekäs tai macho näky, sateenpieksämä ressukka sulat sutturalla. Helttakin oli pitkin päätä. Valokeilaa pitkin nuori herra (tuhannen kiemuran kautta) siirtyi riihen etupuolelle -ja sitten se perskuleen elävä lehahti salavaan. Ihan julmasti otin salavan oksasta kiinni ja vatkasin jätkän maanpinnalle. Hirmuinen huuto pääsi, kukolta. Otti vissiin noususuhdanteisen miehekkyytensä päälle moinen pudotus.
Sitten taas säkitettiin saartorenkaalla ja vihdoin se tuhannen tyhmyri juoksi kanalan avoimesta ulko-ovesta sisään. Huh, tunti siihenkin hommaan tuhraantui.
Olipa saunan leppeät löylyt ansaittu, ei ollut mieltä ylentävää rymytä märässä heinikossa jonkun joutavan kukon perässä. Piti ihan korkata jouluomenasiiderikin. Ja nyt närästää.
Huomisen työtehtäviin pitää lisätä ulkotarhan aitauksen fiksausta ja kenties pläänätä verkkokattoakin.
Kissamummot naukuvat hyvin huolestuneina, Äitikulta ei vieläkään heltynyt majoittamaan poispilattuja katteja enkä minä jaksa niitä nuhjakkeita paapoa niin tolkuttomasti.
Lisäksi täällä on tapahtunut kaamea moka koiran muropurkin lataamisessa. Sinne oli laitettu kaikenmaailman ilmaisnäytenappuloita ja ilma on kirjaimellisesti sakeana kaasupäästöistä. Eiväthän perilliset, pienet poloiset, kaikkea voi muistaa. Totesin, ettei millään haukankatseella voi nyppiä vaarallisia kaasupanoksia pois muropurkista joten menee lahjoitukseen se satsi. Ja ostan huomenna uudet Eaglet.
Tämmöistä pientä puuhaa ja askaretta tänään. Mäkäräisen nettiselain ei toimi edelleenkään. Mää niin sanon mitä mää ajattelen noista mokomista snobikoneista ja niiden snobiohjelmista. Sanonko...
Sanon hyvää yötä!
Peeäässi: ylempi kuva on itse kivimies Bengtskärin majakkasaarelta. Joku nokkela oli lykännyt hälle törpön käpälään. Mutta kivimies ilmentää täydellisesti sitä stoalaista tyyneyttä joka ihmisen valtaa kun kelvottomat kukot on saatu ahdistettua takaisin seinien sisäpuolelle. Ja hups, mullakin on itse asiassa törppö käpälässä, ihan kohta kun kipaisen tuonne lukutuoliini *kipikipikipi*
Voi veikkonen - vaihtaisin osia kanssasi lennosta. Yhden kukonpojan kiinni ottaminen on huomattavasti vähemmän mahdollisia tuhoja aiheuttavaa, kun kahden karanneen hevosen kiinni ottaminen naapureiden puutarhasta. Tätäkin on tullut kokeiltua. Ja kylmä rinki persieen ympärillä vieressä liikennöivän 8-tien takia. Mutta verbaliikkasi oli jälleen vertaansa vailla. Kertomuksen edetessä suorastaan näin sinut kukkojahdissa. Salavasta alasvatkaaminen sai hengityksen hetkeksi pysähtymään - tippuiko kukko? Loppu hyvin kaikki hyvin!
VastaaPoistaToisaalta - eläinten omistaminen sisältää aina kiintoisia jännitysmomentteja... Jokainen aamu voi sisältää mielenkiintoteeman. Toissa-aamuna oli kissan oksennus (vain vähän lionneita Friskies-papanoita - ei paha) ja yksi persvilloihin tarttunut ja siitä irtaantunut sontakikkare lattialla. Molempiin astuin... Mahtava aamun aloitus. Siitä selvisin talouspaperilla ja lavuaarissa jalat pesemällä. Toki valikoimattomat voimasanat siivittivät näitä aamun operaatioita.
Taidan vetäytyä tallin rauhaan toviksi. Aina se heinän rouskutuksen ääni on niin syvästi rentouttavaa.
Huomenna on vapaapäivä - eli siis pesuhuone edistyy taas pykälällä kohti valmista. Ja Särkällä ajattelin piipahtaa...
Myötätuntoinen hymähdys kissansontaan astuneelle, kissanyrjöön melkein liukastuneelle ihmiskurjalle. Semmoista sattuu. Valitettavan usein. Mutta entä jos ne perhanat joskus tarkoituksella spyttaavat portaisiin ja sitten ihmisparka liukastuu ja särkee luunsa?? Kuka maksaa leppoisat eläkepäivät? Kissavakuutus?
VastaaPoistaEniweis, sitä jotenkin saa hyvän kickstartin päivälle kun latelee roimat huomenet kissoille. Päivän buustaus. Jos vielä pääsee tuoreisiin myyräkekoihin pissattamaan koiransa on päivä oikeastaan jo voitettu. Eihän siitä enää puutu kuin aamukahvi. Villasukille kaatuneena. Kun lipesi sittenkin siihen kissanyrjöön.
Tuli muuten mieleen, sä Tita tarvitset sinne koiran. Ja minä satun tietämään mistä saa hyvän piskin. Trust me. (en laita Nassea matkahuoltoon)
Vieläpä palaan täsmentämään erästä eläinten hyvinvointiin liittyvää pointtia. Näitäkin tekstejä kun luetaan joskus "piru raamattua" tyylillä. Emmää niinkään teistä vakihörhöistä mutta ne satunnaiset visiteeraajat... Ja etenkin ne oikealla tavalla ja virallisesti Hevosihmiset *sisäpiirin ontuva vitsi*
VastaaPoistaVaikka me emme juuri mitään vielä ymmärräkään siipikarjan sielunmaisemasta, on meillä valtavan vahva taustatuki. Nuo uusimmat kanaset omistaa naapuri, maatalouslomittaja. Ja lähipiiriin kuuluu myös asiansa osaava eläinlääkäri. Sekä poliisi. Ja syyttäjä. Joten olkaa ketutytöt huoletta, kyllä kaikista Luojan luomista huolta pidetään. Paitsi vesimyyristä.
Saako väliraporttia ruttojuuren lehtien karkoittavasta vaikutuksesta myyräpopulaatioon? Sattuu kiinnostamaan...
VastaaPoistaJa koira puuttuu kyllä. Borderi on ehdottomasti routuni, mutta jatko-osa on -collie. Ja sellaiselle täystuhohärpäkkeelle pitää olla paljon aikaa koulutukseen. Nyt elämä on sellaista, että hevosillekin on liian vähän aikaa. Varmaan on pian kuukausi siitä kun viimeksi olin satulassa. Että siitä pitää repiä... Omatunto on mustelmilla. Ei voi mitään ja kaikkeen en repeä. Haluaisin kyllä! Mutta aika ei riitä. Liian paljon tekemistä ja liian vähän aikaa. Klassinen dilemma minulle.
Ehkä kyse kuitenkin pohjimmiltaan on priorisoinnista. Puhuttelen taas itseäni...
Myyräntorjuntaosastomme tiedottaa: hissuksiin lahoava ruttojuuri näyttää toistaiseksi torjuvan myyriä. Kekoja ei ole ruttojuuren omalla kasvupaikalla. Eikä niissä paikoissa joihin ruttojuuren lehtiä on laitettu kukkasipuleitten suojaksi. Tänä aamuna juuri totesin, että aika vahvasti lemahtaa mokoma kasvi.
VastaaPoistaVoin sieluni silmin nähdä, kuinka Tita seisoo peilin edessä puhuttelemassa itseään ;-) Älä kuitenkaan nuhtele tahi ojenna, sinä teet vain niin paljon töitä ettei aika aina riitä kaikille harrasteille.
Sitä se joskus on. Tai aika usein. Kipeitäkin päätöksiä pitää tehdä ja kieltää itseltään asioita. Ajalliset ja rahalliset resurssit vain ovat mitä ovat. Ja voi sitä murheen päivää kun joutuu myöntämään itselleen, että ennen niin tärkeästä asiasta onkin tullut vain velvollisuus, stressitekijä tai pakkopullaa.
Ajat onneksi muuttuvat ja joskus sitä aikaa sitten taas on.
Särkän Jarilta tuli tekstari, että poistoihin meneviä puita ja pensaita saa tulla hakemaan. Juuri kun ajattelin, että nyt tää puutarhakausi on sitten viimeinkin ohi...
VastaaPoistaKävin sitten tsekkaamassa ja peräkontista löytyi kolme mustakuusta, yksi siperianpihta, kaksi Banksin mäntyä, siilikuusi, pesäkuusi, pari laakakatajaa, kääpiöpihta, parit venäjänpajut ja jokipajut, punalehtikoivu, punasaarni, alppiruusu ja joku jasmike... Yhteensä 19 taimea. Pääosin täysin epätoivosen henkilaitoja, käsittämättömän säälittäviä raaskuja. Mutta silti ajattelin ne istuttaa ja katsoa tekisikö ilmastonvaihdos ja hellä rakkaus taas ihmeitä... Kaikille on jo paikka katsottuna, niin että valoisan aikaan pitää heiluttaa lapiota.
Istun tässä pientä taukoa - primeri kuivuu pesuhuoneen ja saunan lattiassa. Sitten lyön käteni taas syvälle turkoosiin vesieristysmassaan. Ou jees... tyyylsää. Mutta kiva on saada joskus (ainakin ennen joulua) pesuhuone ja sauna käyttökuntoon. Seinät on nyt kuitenkin saumausta vaille valmista! Timppa on laatoitusmestarina suurinpiirtein siunannut (perkeleillä) joka ainoan laatan. Ei ole helppoa laatoittaa seiniä, joissa ei ole mitään suoraa. Siinä saa sorvata jokaisen laatan erikseen sopivaksi paikkaansa. En kahdehdi - ihailen hänen sisukkuuttaan. Työn jälki on ihailtavan hienoa!
Voi jösses tuota teidän laatanheitto-operaatiota. Mites ois pienenpienet mosaiikit??? Siinä sitä olisi veivaaminen kun niitä postimerkin kokoisia penteleitä asettelisi sievään riviin... -jäisi minulta tekemättä.
VastaaPoistaMun ei myöskään käy kateeksi tuota sun tulevaa istutusurakkaasi. Teetkö nyt oman PUUtarhan? Ei taida olla maa vielä roudassa? Meillä ei ainakaan, vetenä tulee kaikki sateet ja lumet ovat muisto vain. Onneksi kuvasin silloin paljon.
Tänään ei heru päivän juttuakaan. Tietotekniikkaa on tämän työhuoneen pöytä täynnään ja silti mikään ei toimi. Kuvat ovat Mäkäräisessä ja ainoa löytämäni muistitikku taitaa olla entinen. Nyt ei pysty venymään kuvacd:n polttoonkaan joten kuvat jäävät Mäkäräiseen. Ja kuvatonta juttua en tee.
Tällä Ikkuna-Winduskoneella siis edelleen kirjoittelen kun se samperin Tulikettu puuttuu Mäkäräisestä. Jos minä joskus vielä saan kynsiini sen, joka väitti (valehteli) tietokoneiden helpottavan ihmisten elämää.... Vikahan ei siis mitenkään voi olla meikäläisen koodaajataidoissa, en tunnusta!
Tsemiä laatanheittoon, mie otan Kotipuutarhalehden joulunumeron ja painun punkkaan. Huomenna on päivä uus ;-)
Primeri kuivui, eka vesieristyskerros on vedetty ja kaksi lonkeroa juotu. Raskas työ vaatii raskaat huvit...
VastaaPoistaHevoset on harjattu talliin syömään iltaeväitään. Viime päivät on olleet kirottuja, sillä illalla talliin on saanut vain märkiä hobusia. Harjaa siinä sitten... kurakoipia ja märkäturkkeja.
Harmittaa tarhan kuraisuuskin. Heiniä kun heittää maahan syötäväksi, niin osa jää automaattisesti kuraisena syömättä. Ja taas on ainesta lisäkuralle tarhassa. Tää on niin tätä syksyä. Tulisi pakkaset jo! Edes pelkät pakkaset, niin kuivaisi ja kuraongelma jäisi pois päiviä häiritsemästä.
Silti nuo pörröpäiset hevoset ovat päiväni piristys ja henkireikä! Pitääkin alkaa kyselemään kenkääjää vuolemaan kaviot. Nyt on kenkääjät hankalia saada. Pitää ekaksi kääntyä entisen hovikenkääjän puoleen. Se kun lopetti hommat, mutta ei ole kuitenkaan vastustanut päivä/iltakahvipyyntöäni. Kunhan tulee vuolentavehkeet mukana :D Linrukin on ollut nyt ilman kenkiä. Se on kuljettanut minua tarvittaessa paljasjaloin. Menkööt niin pitkälle talveen kuin pystyy luomutöppösillä.