Raahustin soffasta toiseen ja torkuin, torkuin ja vielä torkuin. Välillä latasin kidan täyteen Strepsilsejä, välillä kurlasin munkintipoilla. Sanonko mä mikä käyrä oli tapissaan, ei varmaan tarvitse kertoa. Grrr.
Missasin tietenkin Joensuun Jouluvalotapahtuman ja sitä olen odottanut koko syksyn. Taisinpa tirauttaa pari harmistuksen (itsesäälin) kyynelöistäkin sen takia. No onneksi Taitokorttelissa on Joulukylä kaikkina joulukuun viikonloppuina.
Tuleen ei jäädä makaamaan ja nuha lähtee niistämällä. Huomenna tapahtuu taas uusia asioita torpan mäellä, saamme lisää talvehtijoita. Aitoa, alkuperäistä Alhon kantaa viiden kanan ja kahden kukon verran. Ja ennenkuin toukokuussa lähtevät omaan kotiinsa (pellon taakse naapuriin), jättävät pesällisen tipusia palkaksi majapaikastaan. Samaisella naapurilla on neljä hevosta, pieni lauma lampaita ja jo mainitut kanat. Mitähän kaikkea täältä vielä löytyykään ;-)
Yksi naapurin hevosista on suomenhevostamma, pienimuotoista hevoskasvatusta tuntuu naapuri harjoittavan... päivän strepsilshuuruissa jo melkein selasin orikuvastoja. Melkein. Onhan meillä sitten se oriasema ja varsapihattokin tuossa parin kivenheiton päässä. Ympäristö inspiroi vaikka mihin.
Kuvassa on vielä yksi teos sieltä taidenäyttelystä. Värillähän tunnetusti on väliä.
Remppakin muuten edistyy. Mummolan puolella on lattia valmis, seinät valmiit ja Äitikulta purkaa jo kirjalaatikoitaan hyllyyn. Ulko-oven vaihdossa vaikutti ilmenneen pientä kiroilua vaatineita vastoinkäymisiä, käsittääkseni otti sentistä kiinni. Ja kun metrin paksuisiin kiviseiniin ovea sovitellaan, sen olisi parasta passata kerralla. Vanha ovi siellä yhä jököttää, sai torjuntavoiton. Pitää ottaa talteen se vanha ovi, kyllä aika tavaran kaupitsee. Tiedä vaikka tehdään kohta kanalaan laajennusta kun nuppiluku näyttää lisääntyvän, yllättäen ja pyytämättä.
Oli meille jo tarjottu afrikkalaisia kääpiövuohiakin. Minä kyllä tahtoisin mieluummin ehtaa suomalaista. Mutta onhan sitä ennenkin vankkuneita periaatteita veivattu uusille urille. Kunhan ovat valkoisia, värillä on nähkääs väliä.
Nyt illan viimeiset strepsilsit ääntä päin ja lehtipinon kanssa puhtaisiin lakanoihin. Heipatihei.
Hienolta kuulostaa rempan edistyminen.
VastaaPoistaMulla on Mielipide. Ihan varmaan jostain syvältä, mutta suokki ei ole sun rotusi. Värillä on väliä ja kyllä se kusen keltaama kimo jostain vain tulee... :D
Sooooori!
Tita, minä arvostan Mielipidettäsi. Ehkä se on tämä kansallisromanttinen trendi joka nyt on antanut silmissäni nostetta Suomenhevosellekin. Toisaalta, ei pidä väheksyä erään tietyn VeeÄrrän vaikutusta asiaan. Siinä se on fiksu monitoimihevonen. Parasta mainosta rodulleen.
VastaaPoistaMutta kuten sanottu, ehta kurahaarakimo on kyllä kuitenkin meikäläisen väri. Pitääpä seurata onko niiden hinnoissa jotain kelirikon aiheuttamaa sesonkialea. Muistelen itsekin luvanneeni Kasiksen eurolla ekalle tosiostajalle. Eivät huolineet mutavettä ja kokkareita valuvaa elukkaa vaikka olisin kahvitkin tarjonnut kauppojen kunniaksi.
Siinä karisee viimeinenkin glamour hevosharrastuksesta kun ensin pesee ja kuivaa elukkaa tunnin harrastamista varten, sitten harrastaa sen tunnin ja vie hevosen takaisin tarhaan, mutakylpyyn. Ou jee. Luksuslaji.
Hooooaaah! Laiskottaa makoisasti. Vapaapäivä, vettä on satanut ihan riittävästi ja pitäis lähteä ulos kärräämään multaa uusiin kukkapenkkeihin. Tiedän pääseväni vauhtiin kunhan vain aloitan. Mutta otanpa ensin lisää kaffia....
VastaaPoistaLutvikasta työviikkoa itse kullekin. Myös eläkeläisille... :D
VR:n kaltaisia kultakimpaleita ei ole edes joka viidennellä oksalla. Harvinainen yksilö koko hevossukukunnassa.
VastaaPoistaVapaapäivä on mennyt kukkapenkkejä tehden. Marraskuun aikana olen tehnyt noin 15 neliötä lisää perennapenkkejä. Koko kesän aikana nyt siis yhteensä noin 35 neliötä. Hulluudella ei ole rajoja... PääPuutarhuri toi taas taimiston tyhjennyksestä herkullisia planttuja! Pakko saada ne maahan istutettua.
Ja nyt vesieristyksen kimppuun saunaan. Kiinnostaa joo - mutta kyllä tuo remppa sais valmistua.
Otan vauhtia ja raahaan luuni jälleen askaroimaan!
Jotain iloa näistä Eurotalvista, voi kuokkia kukkapenkkejä marraskuussakin. Mua niin ne Titan lewisiat jäivät ihastuttamaan... mutta en kaiva, en varppiin kaiva yhtään kukkapenkkiä ennen ensi kevättä. Talven ajan kypsyttelen suunnitelmia. Pitää se Hurskaitten penkki sekä Kuumottava unikkopenkki nyt ainakin saada työn alle keväällä. Sekä yrtti-, juurikasvi-, mansikka- ja kesäkukkamaat saada edes alulle. Kasvihuone jäänee odottamaan aikaa rahakkaampaa.
VastaaPoistaJa nyt sitten päivän uutispläjäykseen, komeaa kuvaa luvassa ;-)