sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Ensimmäinen Adventtisunnuntai


Niin se  vaan tuli jälleen yllättäen, adventin aika ja virallinen
Joulukausi. Toivottavasti kukaan ei enää stressaa liikoja jouluasioista, väistämättä se tulee vaikka minkä tekisi. Minä ainakin olen jo aikoja sitten julistanut jouluhösäämisen olevan "so last Christmas".

Tämäkin pyhäpäivä meni puuhaamiseksi. Aamupäivällä ähelsin vielä Herra Pilateksen oppien parissa. Peruskurssi päättyi nyt ja varasin tietysti itselleni vakitunnin. Joten keskiviikkoisin mun EI pitäisi hengailla alkuillan tunteina ainakaan blogaamassa typeriä tekosyitä miksi ei voinut tänään mennä pilatekseen... Hommasin ihan parhaan treenivälineen, pilatespötkön. Se on semmoinen hassu metrinen solumuovinen pökäle jonka päällä voi könytä vaikka missä asennoissa. Teki erittän tehokasta avausliikettä kieroon vinksahtaneelle selkäruodolleni. Jöpöttäköön vaikka telkkahuoneen ovensuussa, siinä se syyttävästi muistuttaa kuntoilun tärkeydestä.

Kotona löysin kohtuullisen helposti adventtikoristeet, jouluvalot ja kyntteliköt ja niitä viritellessä aika taas jotenkin karkasi. Mukavan paussin näpräämiseen teki Satu T:n visiitti. Kiva kun kävit, tulethan toistekin. Paistoin tämän joulun ekat luumutortutkin. Hyviähän ne taas olivat, pitkästä aikaa.

Nyt on perilliset jo hätistelty sänkyihinsä, ekat glögitkin juotiin pikkulikkojen kanssa. Kun vielä saisin Iso-J:n tuolta mummolan puolelta torpalle, olisi päivä pulkassa. Bastu on taas tulilla ja voisi vaikka hetken myysailla kynttilänvalossa. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon. See you sitten.




6 kommenttia:

  1. Pukkaanpa peeässit tänne kommenttiruudun kautta. Saunassa oli hyvä olla. Ja siellä oli rauhallista olla. Sauna on hyvin lempeä terapiamuoto. Siellä ruoto lepää ja ajatus rauhoittuu.

    Katsoin Big Brotherin loppukliimaksin. Tänä vuonna ei ollut BB 24/7 eikä muitakaan kyyläkanavia, tuli tämä muutto justiinsa pahimpaan aikaan BB:n kannalta. Mutta en valita ;-D Jotkut lukijoista ehkä tietävät, kuinka koukutuin BB-maailmaan pitkän sisuskaluremppani aikana muutama vuosi sitten. Ihan vitsistähän se lähti. Ja sitten lapasesta.
    Aikansa kaikkea.

    Huomenissa saadaan heti aamusta Sähkö-Harri hommiin. Siinä menee hyvä sinkkumies hukkaan, vinkvink vaan tätäkin kautta ;-)

    Minä aion livahtaa tutustumaan paikalliseen CR-talliin sikälimikäli tallin omistajalle asia passaa. Tai siis tallista viis, ohjaajan metodit ja aikataulut mua lähinnä kiinnostaa. Ajattelin antaa itselleni joululahjaksi CR-yksityiskurssin. Jos niinkuin vanhoilla päivillään opettelisi vihdoin ratsastamaan. Net kun ei tiedä mikä on CR, googlettakaa Centered Riding. Se on lyhyesti sanoen hevosystävällistä ratsastusta, yhteistyötä ihmisen ja hevosen (lihasten) välillä. Sielunveljeyttä ihmisen ja hevosen välillä. Kaunis ja luomuinen tapa saada hevoseläin liikkumaan kauniisti ihmisen alla. Pois pois tyttömäinen hätäily ja poikamainen hoppuilu. Jotain sellaista on CR, kerron lisää kun olen päässyt jyvälle.

    Olinhan minä menossa monta kertaa CR kursseille silloin entisessäkin elämässä. Vaan tuli aina kaikenlaista estettä, ei ollut kurssiaamuna kunnossa hevonen tai kuski. Oltiin mekin pari, aina jompikumpi romuna.

    Dormi bene, sov gott, sleep tight. Öittis.

    VastaaPoista
  2. God night
    Sleep tigth
    Don't let bugs bite!

    Näin se menee!
    Ja pesuhuoneen lattia on saumattu huolimatta päälle pyrkineestä migreenistä. Ihan tyylillä.

    Go Hirnakka for cr! Elämyksiä...

    VastaaPoista
  3. Hirnakka, luin nyt aikaisemmat kommenttisi. Minuahan ei yökyöpeliystä paranna kuin ehkä vaihdevuodet...

    Ja migreenini on kesyä sorttia. Harvoin se invalidisoi, mutta usein se häiritsee näköhäröineen elämää. Ja vähän paska olo jää - särkyä ei niinkään. Vähän sellainen pikakrapula ilman edeltäviä iloja. Joku tekovika aivoissa varmaan... toivottavasti se ei näy laajemmin... :D Itse asiassa migreeni on meillä laaja sukuvika. Sen kanssa eletään. Pitäisi mennä hierojalle. Sitten se olis taas pois monta kuukautta.

    VastaaPoista
  4. Jahas, sitä sitten saumattiin... ja migreenissä. Onneksi sulla ei sitten ole täysin rampauttavaa sorttia tuo riesasi. Itsellä meni aikoinaan parikin päivää aivan haaskuun migiksen takia. Onneksi eräs työpaikkalääkäri lähetti minut akupunktioon. Ei ole ollut migistä kuin ehkä kerran kolmessa vuodessa, hyvä jos niinkään usein. Kaikki sympatia täältä migreenin piinaamille.

    Aamukahvia tarvitaan, vielä vähän silmissä hiertää... Don´t let bugs bite ;-)

    VastaaPoista
  5. Meittin valkku on kans CR-ohjaaja : ))) Toimii !
    Hjirnakka on kehittänyt äärimmäisen hyviä harrasteita näin pimeimmän vuodenajan piristykseksi. Hip, ja hei.
    Muistaessani nyt sanon, että jos joskus ikimaailmassa hommaat kavioeläimiä pihaasi, niin säästä tarpeeksi rahaa etukäteen, notta saat tehtyä tarhat kunnollisiksi !
    Toivoo: nimim. kokemusta ja on ja naapurilla kans...
    Tää muta-aika on vallan veikeää. Meillä hiekkatarha vielä pelittää osittain, mutta toisen naapurin tilanne alkaa olla jo katastrofaalinen ja hermoja repivä.
    Siis oikeesti !

    VastaaPoista
  6. Kiitos Satu H tärkeästä muistutuksesta. Jos minä johonkin panostan, se on kunnolliset tarhapohjat. Niin monta kertaa on jo tullut mutapainia harrastettua kun hevosia puljasi tarhaan, takaisin tai muutenvaan liejussa rämmittiin. Isänmaan vetelät kasvot. Marraskuussa maaemokin rupsahtaa ns. kuralle. Huoh. Lämpimät osanottoni mutapainin ystäville.

    Pistäpä sinne vielä kimo kurahaara. Siinä jo mitataan harrastuksen intensiteettiä.

    *puistattavia muistoja*

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com