Tänään on tullut taas konkreettisia todisteita siitä, että luonto voi joskus osoittaa nyrjähtäneen puolensa, viekkaan mielikuvituksensa ja kyltymättömän kostonhimonsa.
Ei tämä elämä täällä torpan mäellä ainakaan tylsäksi käy. Katsokaas huomaatteko tässä munakennossa mitään outoa:
Joo, pienihän se on. Joko tuo on jonkun Alholaisen ihkaeka muna tai sitten maailmanloppu on tulossa. Pyyhän se pieneni maailmanloppua odotellessa mutta eiköhän kana ole ihan yhtä uskottava indikaattori?
Päivän kysymys: tuleeko tuosta muna vai kana? Pitääkö tuo munanen pelastaa ja haudotuttaa ja katsoa tuleeko siitä minikana? Vai onko ns. tiivistemuna josta tulee ihan normikana.
Tässä tämän päivän saalista. Perinteisesti stidiaski mittarina. Valkoisen lienee päkistänyt joku Vanhan Liiton hybridiblondeista, ne on aina niin kovin teatraalisia kanoja. Ja sitten tuo minimuna vertailukohtana.
Hämärähommia kanalassa. Siipikarjan terveydentila näyttää päällisin puolin olevan mitä mainioin, kaikki ovat pirteitä, touhuavat ja höösäävät ihan normaalina. Sikäli mikäli kanan touhut nyt ikinä mitään normaaleja saati järkeviä ovat.
Ja vielä, jyrsijän kosto. Ilmeisesti joku koivutislehutikkainen hiiri tai myyrä on tehnyt elämänsä sissi-iskun ja tunkeutunut maakellariin. Siis tämän torpan tuvan lattian alla olevaan "sillanalustilaan". Pärskeles, siinnon metriset kiviseinät ympärillä ja silti jyrsijää änkeää syömään mun joulutulppaaneitani.
Tekivät kyllä kohtalokkaan virheen, tuossa on nyt hiirenloukut viriteltynä ja siirrän ne kohta paikoilleen. Mikäli siellä napsahtaa niskalenkki jyrsijästä, en heitä enkä hellitä ennenkuin ryökäleet ovat nitistetty viimeiseen vikisijään. Tänne ei tulla hillumaan! Talvisodan hengessä taistelu jatkukoon.
Olisiko ärrieristä apua jyrsijöiden suhteen? Muistan tuttavani paksuseinäisen kivitalli, jossa russeli piti jöötä. Jyrsijöiden kauhu, käärmeiden uskalias vastustaja. Istui valehtelematta kerran koko boksienputsausajan (noin 2 t) vahtimassa viimeistä vilahduskoloa. Ja just tuollaiset paksut kiviseinät pitää uskomattoman paljon pikkuruisen hiiren mentäviä koloja paljon sisällään.
VastaaPoistaJa siitä lomasta, juu se on "sellainen" loma mutta tuntuu ihan Oikealta Lomalta, sopivaan aikaan. Aina sitä pärjää, tavalla tai toisella.
Maasta se pieninkin muna ponnistaa - kai...? Ihan liikkis viritelmä, oletko tutkinut ettei siellä kanalaumassa piileskele yhtä viiriäistä?
VastaaPoistaMinä haaskasin päivänvalon ajan (siis himmeän hämärän) käymällä kampaajalla ja kiikuttamassa nuorimmaista hammaslääkärissä. Paikattua tuli ilman itkuja.
Sitten koitin puolipimeässä vesisateessa istuttaa neljä kääpiökatajaa. Hevosetkin otin sisälle talliin jo kuuden maissa. Olivat kyllä vähän epäuskoisia - kesken lokoisan vesisateen ja mudassa tarpomisen pitäisi mennä tallin lämpimään ja valoon. Syömään ihan kurattomia heiniä. Ihan piti riimusta pyytää tulemaan sisälle, tavallisesti lompsivat itsekseen omiin boxeihinsa.
Tavallaan lohdullista, että siellä Titankin alueella on kuraa. Täällä Inkoon leveyspiireillä alkaa olla vitsit vähissä sekä hevos- että koiraihmisillä. Kuivia kelejä toivotaan. Emme siis ole yksin tämän keljun kauden kanssa.
VastaaPoistaToivottavasti hyvää tarkoittavat kanssaihmiset eivät turhaan vaivaa alueiden eläinlääkäreitä ilmoittamalla kurassa seisovista hevosparoista.....
Savaksen ekaan viestiin ekana vastaus; ei, ärrikästä ei todellakaan ole apua. Tuo nuija korkeintaan kusaisee hätäisesti myyränkekoon ulkona pihalla. Enkä voi teljetä hemmoteltua pikkurakkia yöksi kellariin. Kissatkin ovat mokomia joutoneitejä joten ei noitakaan ylipainoisia friskiesin mannekiineja voi rottasotaan laittaa. Pitää itse rehkiä etulinjassa. Pihalla jo helpottaa, nyt hyökkivät taloon. Pirulaiset.
VastaaPoistaTita, tuota minimunaa on moni tänään ihmetellyt. Rekkauduin jo hätäpäissäni munanettiinkin jotta voin kysyä viisaammilta noista luontoäidin ylläreistä.
VastaaPoistaS.Savas, minä niin kiittelin Kasiksen aikoina, ettei tallimme sijainnut vilkkaan tien varressa. Ajatelkaa nyt mikä määrä turhia eläinsuojeluilmoituksia sekin kurja Kurahaaran isäntäruuna olisi aiheuttanut ;-) Ruma kuin rämehomo, mutakokkareita valuen kyömypäätä pitkin, jouhet klimpissä ja pattipolvet kurassa. Todellisuudessa nautti ns. sata lasissa elämästään virtahepona.
Selitä siinä sitten kuinka se on oikeasti taitava (ei kisatuloksia Suomessa=osaamaaton) englantilainen (virosta tullut kaakki) kouluratsu (heC-tätipolle) joka vaan tykkää mutakylvyistä (laiska omistajaretku ei vaan viitti ajaa joka päivä 70 km sukimaan)....
*Öööh, näkikö kukaan mun mopoa?*
Joka tapauksessa S.Savas tietää mistä puhuu, kaikenlaiset ohikulkijat "tietävät" hevosen olevan laiminlyöty eläinsuojelutapaus kun loimi on kuraantunut. Just niin.
Juu ja sain sitten pointinkin kiinni. Kura sucks. Kura tulee syvältä. Saisi pysyä syvällä.
VastaaPoistaMeillä kylläkin puhaltelee lupaavan viileästi pohjoisen suunnalta, ainakin lampolan päätyovet kolisevat kovasti. Ihankuin talvi olisi tulollaan. Tervetuloa vaan pikkupakkanen, kuiva keli ja jos on pakko sataa niin lumena, kiitos. Pysyvänä lumena.
Ihan vaan kokeilen, avataan ovi stalkkereille sun muille, hetkeksi vaan. Jos menee mahdottomaksi ja pahat henget ryhtyvät riivaamaan, pannaan ovet taas säppiin. Ja poistetaan mokoma blogi kokonaan. Terkkusin Hirnakka, ihan ite.
VastaaPoistaAi että löytyi namikka, jota täppäämällä sana on vapaa :D
VastaaPoistaMeillä ajettiin rumasti soraa tohon tarhan yläetuosaan toissakesänä. Ekan kesän ja syksyn se oli tosi priima, mutta mihin se sora on nyt kadonnut??? Täysiä kottikärryjä ei ole hauskaa puskea liejukossa. Ei tosiaankaan.
Tää veden tulo sais jo piisata.
Tita, joo löysin ihan suvereeneilla koodaritaidoillani eli tsägällä. Nyt on hetkisen aikaa sana vapaalla ja sensuuri höllällä. Palataan pohjoiskorealaiseen sensuuriin heti jos menee mahdottomaksi. Ja jos vaikka ystävämme wete46 löytää tännekin.
VastaaPoistaPitäisköhän tuotekehitellä joku liejukiituri malli tallikottareihin? Kellukkeellinen versio?