sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Ruusu on aina ruusu

Tämä juhannusruusu salamatkustajineen avautui eilen, juuri parahiksi nostattamaan torpan romantiikkatasoa kuninkaallisten häiden vaatimalle tasolle.

Ojdå kuinka ihanasti Victoria sai prinssinsä ja kuinka ne kyyhkyläiset olivatkaan onnellisia. Ansaittu onni on semmoinen jota sitten vaaliikin kalleimpana aarteenaan eikä onni saati rakkaus muutu ehkä niin helposti itsestäänselvyydeksi.

Myötätuulta kuninkaallisiin purjeisiin -ja meille tavallisille tarpojille.

Päiväkirjamerkintöjä en ole ehtinyt näpyttelemään pariin päivään, on ollut tapahtumia ja actionia kotitarpeiksi.

Saatiin sukua torpalle ja se on aina mukavaa. Meillä on jo niin pieni ja vähäksi käynyt suku, että harvinaisia ovat sukulaisvierailut. Totesin muuten, että isäni sukunimeä jatkaa toivottavasti vielä veljeni poika. Sitten se saattaakin olla siinä, yksi sukunimi vähemmän. Itse sinnittelen vielä perheeni sukunimellä, perilliset tunnustavat Iso-J:n sukunimeä. Näin se vaan menee, sukuja tulee ja sukuja menee.

Huomenna on taas ihan uusi tilanne edessä. Toinen perillisistä lähtee muutamaksi päiväksi leirille ja nuorempi pakkasi vetotrolleynsä ja lähtee liikematkalle Espooseen isänsä kanssa... Jää tänne onneksi sisareni ja kolme potraa poikaa, trampoliininjouset jatkavat venymistään ;-)

Tässä vielä tietäjille tunnistettavaa, mikälie mehtäruusu.
Huomasin tosiaan  metsänrajasta outoa punaista ja lähemmäksi rämmittyäni totesin siellä kasvavan julppean hienon ruusuryteikön. Viihtyy ilmeisen hyvin omassa rauhassaan.

Jotenkin tuntuu nurinkuriselta että joku olisi tuohon tontinkulmaan vasiten istuttanut mitään, mutta jostainhan se on sinne kulkeutunut.

Tutkimattomat ovat ruusujen tiet. MOT.

Nyt olisi syytä ajautua ruususen unille, ei ihan satavuotisille mutta edes kasituntisille. Viime yönä me ruusut valvoimme aamu kolmeen... ei ollut ihan kasteenraikas olo aamutuimaan.

Pupunaamaosasto alkaa vihdoin ehkä osoittaa jonkinlaista pyrkimystä säädylliseen vuorokausirytmiin. Varmuuden vuoksi järjestän ensi yöksi yhden meitä erottavan oven väliimme...

Mukavaa maanantaita, missä sitten menetkin! Meillä kuljetaan tämmöisessä pellossa.
Kesä on ihmisen parasta aikaa!

7 kommenttia:

  1. Vielä valvottaa valoisa kesäyö..
    Ruusurytökuvassa näkyy muuten myös hirvien riipimiä puskia, tuosta ruusujen kohdalta näyttää kulkevan hirvien polku. Joku eksynyt piruparka oli seissyt meidän naurispenkissä ja maistellut saskatoonin versoja :-/ Hämärä luonto.

    VastaaPoista
  2. Näyttää ihan metsäruusulta, Rosa majalis. Toinen vartsikka ehdotus on koiranruusu, rosa canina - siinä on koirankynnen muotoiset, äkäiset piikit. Ehdotan R. majalista eniveis. Sitkeä, ei tapa mikään ja jaksaa kasvaa villinä hurjine juurivesoineen aivan uskomattomissa olosuhteissa. Meilläkin villinä kasvaa täällä.

    Ja tiedoksesi vain... mun kännykässä on numero E. Hirnula nimellä. Joten tittelit ja sukunimet kohilleen.... Tosin täytyy heti myöntää, että monet muutkin on jollain ihmenimillä kännykässäni. Tuula sentään ihan omallaan. Kun on tuota yhteistä historiaa ihan virallisesta esittelystä lähtien :)

    Kitkentäterapiaa olen nauttinut tänään. Mihinkään järjelliseen ja järjestelmälliseen ei ole osannut tarttua. Porkkanat on kylvämättä, samoin sipulit kituvat verkkopussissaan ja salaatit ynnä tillit ja persiljat on kylvämättä. Olen ollut ihan zombie viimeiset kolme viikkoa. Ei vain jaksa... ei irtoa tehoja enempää.

    Toivottavasti tällaista kevättä ei tule ihan heti toista. Tässä on ollut taisteleminen ihan jaksamisen kanssa. Keski-ikä painaa päälle, kun julkisesti tällaista tunnustaa...

    MUTTA - mulla on huomenna vapaapäivä! Koko päivä. Tiistai aamuun asti. Reilut 3.5 viikkoa sitten on viimeksi ollut vapaata. Alkaa jo syödä naista tämä suorittaminen erilaisten elämän luopumisten keskellä. Mutta itse valittua on tuo työn teko. En valita - rahaa tulee. Heinäkuussa ei tule ropostakaan mistään, olemme lomalla. Siis nyt pitää tehdä koko heinäkuun tilit. No onneksi on vähän pähkinävarastoa. Yrittäjän elämää tämmöinen. Muistan hämärästi loma- ja lomaltapaluurahat....

    Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Toivottavasti olen vielä nukkumassa klo 11:00. Klo 12 on lähtö isän luo istuttamaan omenapuuta, kärhöä ja perennoja penkkeihin. Rivarin piha (kokoa pieni postimerkki) kaipaa täydentäjäänsä. Lupasin... ja sydämellä täytän lupaustani. Auto on jo pakattu taimilla.

    VastaaPoista
  3. Taputan käsiä ja hypin iloisena ympyrää!
    Olen helpottunut, Titan hurtti huumori on taas paikallaan.
    Suru tulee puuskissa, on päiviä ettei saa 'vain eläintä' mielestään, tulevat uniin ja valtaavat tilansa monen vuoden jälkeenkin. Niiden paikka on vahvasti sydämessä.

    Pientä pihaa kaivan :D), nyt on hyvä olla rajat! kun fysiikka ei kestäisi isompaa alaa. Ihailen sitten kyläillessä tiluksia ja avaruutta.

    Tänään haen John Cabot'in kotiin. Se pääsee Flammentanzin juurakon viereen. Toisella puolella on Quardia, joka säilyi viime talvesta erittäin hyvin peittämättä. Pitänee uskoa että kanadalaiset ruusut ovat kestäviä.

    Pönö on luovuttanut johtajan paikan minulle takaisin. Sänkyyn ei tule enää öisin, päivällä joskus livahtaa isännän viereen nokosille. Eilen nypittiin herra näyttelykuntoon, vielä on etutassun karvat leikattava varpaista ja peppu, muutoin se on puhtaan ja siistin näköinen kuin munkkipoika. Nyt siis aloitamme näyttelykoulutuksen, seiso ja ympyrässä juoksemisen ... minusta tylsää. Toivon että herra käyttäytyy hyvin Ylivieskassa, eikä rähjää kellekkään. Se saa niin helposti tappelun nukajan aikaan. Puhallan paksun huokauksen, kun näyttely on takana.

    VastaaPoista
  4. Se Suuri Suru laskeutui seuraavaksi tänne. Mäyräkoiran pumppu alkoi hiipua eikä lääkkeetkään auttaneet vaan koira nukkui iltapäivällä ikiuneen. Harvinaisen paska päivä!!!

    VastaaPoista
  5. Oi että, Sari - osanotto ja halaus. Kyllä se sattuu... ja hirveä tyhjä kolo jää sydämeen. Jaksamista.

    Tähden omistaja soitti - yksi heidän vanhimmista lämppäreistä potee nyt kaviokuumetta. Huomenna saavat eläinlääkärin paikalle, lääkitys on jo aloitettu. Kuulemma kamalan paljon tänä vuonna on hevosia menehtynyt/lopetettu kaviokuumeen vuoksi. Erittäin vahvaa heinää - siinä vissiin vika. No tuo kaverin lämppäri ei saa kuin vähän niittoheinää aamuisin, muutoin kuivaa. Meilläkin totutettiin tuoreeseen pitkän kaavan kautta, kuten aina. Ja laidun ei ole teholannoitetttua, enempi luonnonheinää.

    Voihan sun sentään... huokaus.

    VastaaPoista
  6. No voi itku sentään Sarin mäykkyä :´-(
    *iso hali* Elikö pitkän elämän vai tuliko pumppuoireet äkillisesti ja yllättäen?

    Ei ole helppoa Tähden omistajillakaan, ensin lähti Tähti ja nyt potilas.

    Heinä kasvaa kohinalla, nyt on kohta metriset vihulaisetkin :-/ Jos se nyt on helteisen toukokuun alkuspurtin jäljiltä tavattoman stydiä ja herkemmät hevoset ei sitä kestä?

    Tänään en taida jaksaa varsinaista päiväkirjamerkintää tehdä, on vähän vaisulla tänään. Matalapainetta?

    VastaaPoista
  7. Onpa tämä kesä alkanut surullisissa merkeissä. Meitä koetellaan oikein olan takaa menetyksillä.
    Tajoan Sarille olkapään ja roppakaupalla osanottoa suruun.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!