sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pomppufiilis


Naukuvan tiukka pakkaspäivä suorastaan vaati kipaisemaan kameran kanssa takalaitumelle ja juoksuttamaan koiria jänisten temmellyskentällä.  Niin oli tiuhaan puppebileitten jäljiltä tampattu, että iskemätöntä hankea sai hakemalla hakea.

No, koirat vähän sekoittivat pakkaa ja kuseskelivat tarmokkaasti lumen vähemmän miellyttäväksi jänisten kannalta. Ei niitten tarvitse täällä viihtyä, menkööt tuonne metsälaitumelle jutajaisiaan pitämään. Mulla on monta arkaa kasvia suojaamatta joten pupet ja myyrät pysykööt muualla.

Juuri ja juuri ehdittiin iltapäivän viimeisille auringonsäteille. Päivä on jo ilahduttavasti pidempi, vielä neljältä näkee ilman otsalamppua, superhieno homma! Aamulla seitsemän aikaan itäisellä taivaalla sarastaa, talven selkä taipuu jo vaikkei taittuisikaan vielä.

Kameran esisäädöt jäivät taas tekemättä joten kuvien tekninen laatu ei ole entistä häävimpi. Vasen käsi on niin kylmän arka, ettei kameraa paljoa käpälöidä enää kuvausten aikana. Siksipä laitoin säädöt arpomalla ja annoin sarjatulen laulaa. Kahdesta sadasta kuvasta noin 20 on sellaisia, joita ehkä voi joskus julkaista. Minulla on tunnetusti matala julkaisukynnys joten tässä näitä tulee.

Peetupoika innostui levitoimaan. Ihmetellä täytyy miten se pieni tappijalka pystyy pongahtamaan niin järisyttäviä loikkia. Ja miten se pystyy ilmassakin vielä kiemurtelemaan uusiin ulottuvuuksiin. Ihan outo kapistus koiraksi.

Nassella on puruvoimaa kuin piraijaparvessa, se roikkuu tuommoisessa klapissa kuin punkki. Hullu.


Ei järjen häivää tuonkaan luojanluoman touhuissa, elämäniloa senkin edestä. Jaksoi kaiken hillumisen jälkeen vielä touhottaa agilitytreeneissä ja harjoitella vähän näyttelyhommiakin. Seuraava näyttely lienee vasta Äitienpäivän aikoihin Haminassa, sinne ollaan tällä tiedolla vakaasti menossa. Ja Nasse tietysti mukaan.

Kuten kuvista näkyy, lunta on todella vähän. Normaalina talvena tuohon laitumeen ei mene kuin hevosella ja silloinkin hevonen saa tarpoa hiki päässä, lihaskuntotreeniä parhaimmillaan. Nyt tuohon ei passaa mennä moottorikelkallakaan eli naapurin ylläpitämä latuverkosto on tältä talvelta tekemättä.

Latuverkosto kulkee (äkkiä laskien) kolmen tilan mailla ja matkaa sille kertyy useampi kilometri jos kiertää koko lenkin. Hevosella ollaan menty siinä latu-uran vierellä niin kauan kuin hevoset ovat suostuneet umpihankeen menemään. Hankikelillä sinne on turha yrittää, hevoset repivät kinttunsa kipeiksi eikä sitä halua kukaan.

Kuulin minä jo yhtenä aamuna kun naapurin pappa kaasutteli vanhaa Yamahaansa. Pikkuisen lisää lunta ja latureitistö on ajettu. Pappa (83v) vetelee kelkallaan reitit niin helpon näköisesti, että kaukaa katsoen luulisi olevan 70 vuotta nuoremman kuskin hommissa.

Ja mitäs hevoset tekevät pakkaspäivänä? Nuorimmainen oli kähveltänyt kameran ja taltioi hevosten jännittävää elämää:

Töttis on ihan vallaton!

Köh… tuo Töttiksen 'leikkiminen' on jokseenkin hulvatonta katsottavaa. Se tönäisee palloa kymmenen senttiä, hätkähtää ja kulkee taas yhden hiivintäaskeleen pallon perässä.  Ja imuroi kitaansa jokaisen maasta pallon alta löytyvän heinänkorren. Turha kai mainita, että syömätöntä heinää on hevosen takana hevosenkokoinen kasa. Ilmeisesti tamman sumealla logiikalla tuota 'nälkään nääntyvä arohevonen' -leikkiä on ilmeisen palkitseva leikkiä.

Poni Sörsselson sentään osoittaa enemmän elonmerkkejä vahtimalla tarkasti tarhan ulkorajoja ja kävelyttämällä tammaa päivittäin monta lenkkiä tarhaa ympäri. Älyllistä elämää näistä talventörröttäjistä on turha hakea. Tolppia vasten twerkkaaminenkin jäi sähköistyksen myötä.

Alkavalle viikolle on kalenterissa yhtä sun toista, enimmäkseen mukavia asioita. Leikkaushaavoja täytyy käväistä näyttämässä lääkärille, tikit eivät näet ole vieläkään sulaneet ja leikkauksesta on nyt minun laskujeni mukaan 2 viikkoa. Sievät solmut ja rusetit törröttävät edelleen oikealla puolella. Eikä vatsan muoto ole vielä lähelläkään entistä. Tässä kunnossa ei tohdi lähteä salille tekemään vatsatreeniä tai jalkajumppaa. Ja se meinaa sitä, että pääkoppa alkaa hajota kohta.

Yritän kuitenkin päästä tekemään edes jotain, onhan mulla vielä yläkroppa ja kädet suunnilleen terveenä. Paitsi vasen käsi.

Torpan pikkuväki osaa ottaa rennostikin, ei se pelkkää hillumista ole.

Leppoisaa pyhäiltaa, missä lienetkin.








13 kommenttia:

  1. Hyviähän kuvat ovat ja varsin kauniita talvikuvia ovatkin. varsinkin tuo Peetun toiseksi ylimmäinen kuva osoittaa varsin hyvin ettei tuo teidän terrierinne ole tästä maailmasta - koirahan lentää kylki edellä!
    Hevoiset toki hiljaisempia mutta kukapa sitä näillä pakkasilla reuhtomaan tai niistä selkosista en tiedä mutta täällä arolla nautitaan -22 asteen keleistä. Enää ei puutu kuin pienoinen viima niin sitä ei tarvitse lähteä pihalle ollenkaan.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinullekin ja tietysti koko katraalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni tarkennus, koirahan lentää kirjaimellisesti kahva edellä :D
      Peetu on erikoinen tapaus. Hyvä niin.

      Poista
    2. Aivan - kahva edellä! :D

      Poista
  2. Vau,talvisia riehakointi kuvia on kiva katella ja Peetulla näyttää olevan elämäniloa,sitä tarvitaan,,.hepat silmät ympyrkäisinä kattelee,jotta,,,..Ihania ovat,tykkään,täällä paukkaa -20 astetta ja yöks varmasti enempikin,,.Muksaa illan jatkoa ja alkavaa viikkoa sinne koko poppoolle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, mukavaa viikon alkua sinullekin.
      Pakkanen naukuu nurkissa ja klapihellaan saa lykätä puuta uutterasti.

      Poista
  3. Hmmm... Voiskohan Nassen motivoida tuomaan liiteristä puita? Tulis hyötykäyttöön turrieri-energia. Ja nuo Peetun ilmaveivit pitäis saada videolle - sullahan ON kamerassa videotoimintokin... oletkos testaillut? Kannattais yrittää.

    Leppoisan sunnuntain saaliina lämmitetty leivinuuni (mitähän sinne nyt lykkäis kypsymään...?) ja takka sekä siivottu jääkaappi. Viimeisimmän löydöksistä en ilkeä kirjoittaa mitään. Mutta ruksi seinään, it's done. Pitäis tehdä näköjään vähän useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tosiaan joskus koettaa videotoimintoa, noita pomppuja ei nimittäin voi järjellä käsittää.

      Nassen halonkanto on niin nähty. Yksi sinne ja toinen tänne eikä yhtäkään kotiovelle päin.

      Oi hemmetti, jääkaapin siivous on muinaishistoriaa pahimmillaan. Jokohan ne toissavuotiset luumuhillot voisi heittää pois? Pitääpä jonain sopivana päivänä sekin homma kuitata, kiitos vaan vinkistä.

      Poista
  4. Yleensä ihmiset levitoi (tai vähän sinne päin), kun on liukasta: onneksi ei ole tänä talvena tarvinnut. Peetu voisi kyllä olla esimerkki joogalentämisestä.
    Tuo sinun kätesi ei kuulosta kivalta, toivottavasti joku löytää siihen syyn ja selityksen.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joogalentäjä :D Just niin!

      Käsi paranee aikanaan, hermovauriot tulevat esiin vasta ajan kanssa. Just eilen juttelin yhden kaverin kanssa joka oli telonut oman näppinsä klapikoneessa. Kymmenen vuotta ja vieläkin on kylmän arka ynnä muotopuoli.

      Etusormen kynsi vaihtuu aikanaan, noin puoli vuotta kuulema menee. Toivottavasti ei repeä ennen aikojaan, se vasta kipeää tekeekin, brrrrh.

      Poista
  5. Jep, nyt se on todistettu. Peetun on pakko olla jotain sukua VV:lle... Molemmat yhtä HULLUJA! ;)

    Hyviä kuvia. Liian kylmää on täällä etelässäkin meikäläisele. Vähempikin riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ne australialaiset sukujuuret :D
      Kengurumeininkiä ja muuta ilma-akrobatiaa, siitä on pikkukoirain lempileikit tehty.

      Poista
  6. Kiva katsella tuota ilakointia. Meillä neiti ei halua ulos, makaa vain fleguna sohvan nurkassa patterin edessä. Niilo on taas omassa kodissaan ja emäntä flunssassa, joten ei sielläkään varmaan paljon juoksennella.
    Almasta ei myöskään ole puunkantaja ärrieriksi. Alma yrittää syödä halot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meilläkin Nasse lämmittelisi mieluummin persaustaan uunin kyljessä mutta Peetua pitää tulla vahtimaan ja siinä sivussa vanhakin pappa riehaantuu kepinheittoon.

      Nasse myös syö halot, tekee ärsyttävää pientä pilppua jota joutuu tikku ja sälö kerrallaan nyppimään matoista. Ei kiva. Ulkona se jättää saunalta pöllimänsä puut ajelehtimaan milloin minnekin ja se aiheuttaa haasteita ruohonleikkaajalle. Olisi hyvä väistää se klapi eikä ajaa yli, kuuluu ruma ääni.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com