Ei mitään selkokielisiä uutisia

Vuoden Hätähousu-Pösilön arvonimi annetaan ylivoimaisella äänienemmistöllä hautovalle Hattarapääkanalle. No jos olisin itse kana ja säiden perusteella vaistojani virittäisin, löhnäisin mahanalus munia täynnä itsekin. Mutta kun en ole kana (missään mielessä, omasta mielestäni ainakaan), paheksun syvästi tätä ennenaikaista hautomishullutusta. Vuoden kylmimmät kuukaudet tulossa ja hullu vaan hautoo.

Toisaalta, se oli tämä sama Hattarapää joka toissakesänä hautoi maratonhaudonnan ja kun tipujen toivossa kopaisin mahanalustaa, sieltä löytyi vain lämmin kivi. Että voipi olla kuorituvien tipusten lukumäärä tasan nolla.

Sitäpäitsi, oletettu isäkukko on vanha silkkikukko Gaddafi jonka värkeistä en usko irtoavan enää muuta kuin lämmintä ilmaa ja sahanpurua.

Vaan antaapa Hattarapään hautoa, olisihan se soma jos nyt saataisiin omatuotantotipusia. Viime kesänä kanaparvia lisättiin ostokanoilla. Mikäli niitä tipuloita sattuisi kuoriutumaan, täytyy ottaa kissan näyttelyhäkki käyttöön ja siirtää pesye tasaisemman lämmön suojaan.

Poni Sörsselson juhli tänään muiden hevosten kanssa syntymäpäiväänsä, niin vain kääntyi tämäkin huima viidennelle vuodelleen. Toukokuussa sitten virallisesti juhlitaan, mutta näin vuoden ekana päivänä viran puolesta. Juhlapäiväänsä juhlaeläimet viettivät lepuutellen, tällä kertaa oma kotitarha riitti lepuutteluun, ei tullut tarvista laajentaa ulkoilualaa omavaltaisesti naapurin tontille.

Siitä olen iloinen, ettei tämä tenavatähti ole meillä ollessaan hullummaksi tullut vaan on harvinaisen järkevä ja rento kaveri. Easygoing olisi oikea termi mutta sitä en osaa suomentaa. Mikään jeesjeesmies poni ei ole, kyllä hänellä omat aivot ovat ja vallan aktiivisetkin peräti. Monta hullumpaa viisivuotiasta hevosenlasta olen kyllä nähnyt, tähän luotan kuin … öh… omaani. Paljon kertoo jopa se, että Äitikulta (80v) joka on tähän saakka vähintään arastellut, jollei jopa pelännyt hevosia, tarttui karkureissulla ollutta poniinia päitsistä ja talutti jätkän takaisin tarhaan. Hetkittäin S on enemmänkin koira kuin hevonen.

Tamma tuolla taustalla kiiltelee ja säihkyy. Ja se hänen ainoiksi ansioikseen taitaakin jäädä, nätiltä näyttäminen. Olkoon niin, jonkunhan se on pidettävä niistä penaalin ei-niin-terävimmistä-kynistäkin huoli, meille osui hevosen kokoinen 'kynä'. Kun se nyt kummiskin on enimmäkseen ihan harmiton ja kohtuullisen ennustettava käytökseltään niin olkoon nyt tuossa mukana. Viihdehevonen viihdekäyttöön.
Ne on toiset tammat jotka varsoja tekee ja toiset tammat jotka liikkeillään loksauttavat katsomoissa leukoja. Tämä on meidän korkkiruuvikoipinen plinsessa ja näillä mennään.

Poni Sörsselson sai muuten Joulupukilta aika nätin otsapannan, eikös?

Peetu kävi vuoden ekalla parturikäynnilla ja taisi saada pikkukoira mieluisan uudenvuodentehtävän. Pitää lihoa vähintään puoli kiloa. Laihan puolelle on päässyt lipsahtamaan ja nyt tehdään ruokintaan korjausliike. Lihariisimössö pois ja tilalle ehtaa lihaa. Ja annokset isommiksi.

Niitähän Nassepoloinen on vaatimalla vaatinut päivästä ja vuodesta toiseen ja nyt ne napsahtavat Peetun kippoon ihan pyytämättä. Mahtaa Nassea harmittaa kun näkee minkä kasan eväitä Peetu saa kinuamatta. Valitettavasti Nasse saa pärjätä entisillä eväillä, ikääntyvä koira ei kaipaa turhaa rasvamassaa niveliään rasittamaan.

Yleisen rauhan ja järjestyksen turvaamiseksi pojat ovat syöneet jo pitkän aikaa eri huoneissa, Peetu hitaampana kaipaa ruokarauhaa kun taas Nasse hotkaisisi safkat kupista ennenkuin kupin pohja koskee lattiaa.

Minulla onkin ollut tapana pyytää molempia poikia odottamaan ruokaansa, istumaan tai seisomaan nätisti aloillaan ja vasta Ole hyvä -sanapari antaa ruokailuluvan. Saisinpa joskus Nassen kärsimättömän turhautuneesta ja alistuneesta nälkiintyneen koiraparan ilmeestä kuvan. Se olisi kovaa kamaa minkä tahansa koiranruokamerkin mainoksiin.

Valkoinen amarylliskin ehtii kukkaan. Kukkikoon vaan, Loppiaisena raivataan joulukoristeet ja punaiset tekstiilit pois ja palataan arkeen siltäkin osin. Valkoinen kukka on sopivan raikas ja puhdas. Olkoon edes kukka valkoinen kun lunta ei ulkona ole. Pari koirankusemaa jäätynyttä kökärettä jäljellä eilisestä lumihunnusta.

Ihan mahdoton talveksi, kukko ulkoilee rouvineen niin reteänä ja kiekuu kurkkupillin täydeltä ja eletään syvintä talvensydäntä. Plussa-asteita ja vesisateita. Pitää tämäkin luonnonihme näillä korkeuksilla nähdä jotta osaa taas arvostaa perinteistä talvisäätä.

Esikoisella on huomenna koulupäivä, Nuorimmainen lomailee Loppiaiseen. Onneksi tämä ensimmäinen arkiviikko on risa, rämä ja vajaa, eikä täyttä paahtoa maanantaista perjantaihin. Huomenna vihdoin minä nakkaan treenikassini autoon ja hurautan koululta salille. Siellä voipi olla lähiviikkoina tunkua ja ryysistä joten aamuajat lienevät parhaimpia sujuvan treenin kannalta.

Näillä lähdetään uutta vuotta etiäpäin. Pannaan tontut piiloon ja palataan arkeen.
Ei mulla nyt muuta,  eikä tämäkään tärkeää.

Pysy skarppina, missä lienetkin! Älä ainakaan tonttuile, se on so last season!