Johan lykkäs

Johan lykkäs ja pukkas… tänään oli katsottava totuutta silmiin eikä se ollut kivaa katsottavaa.

Aamulla riipaisin ihokkaani ja esittelin selkäni kuntosalin Isännälle, kierojen selkien erikoismiehelle ja vaivaisten auttajalle. Hän otti pari kuvaa.

Kuva oli karua nähtävää. Kieroa ja vinoa katsottavaa. Pahaa teki. Ja minä kun niin luulin, että selkä alkaisi muistuttaa vähitellen ihmisolennon selkää. 

Lohtua toi se tiento, että liikkuvuus on parantunut ja oikeastaan vain yksi nikama on arvoitus. Röntgenkuva kertoisi onko se pahuksen nikama jo luutunut outoon asentoonsa vai pelkästään jumittunut.  Pitää ottaa ne röntgenkuvat, eihän siitä muuten selkoa ota.

Hän näytti minulle salin puolella muutamia kuntouttavia selkäliikkeitä joista jokainen tuntui pikakokeilullakin sangen työläältä. Ehkäpä ankaran pinnistelyn ja ponnistelun kautta löytyisi jokin toivonmurunenkin saada ruoto suoremmaksi ja tasaisemmaksi.

Oli kiva käydä salilla. Tuttujakin näin ja muutama puolituttukin morjesti, hauskaa että vielä muistavat.

Salilta ajelin Peetun lihapullapussien kanssa sairaalanmäelle, toimintaterapeutti siellä odotteli. Minulle sovitettiin parit rannetuet ja ihmetys oli suuri kun sainkin ne ihan ikiomiksi. Ja ohjeet uusien hakemiseksi sitten kun noista aika jättää. Kappas kummaa. 

Samainen toimintaterapeutti soitteli vielä peräänkin ja kyseli, olisiko jotain apuvälinetarvetta ollut, hän kun unohti kysyä. No ei ole tarvista kepille eikä rollaattorille, minä nylkkään eteenpäin ihan omin kintuin ja veivaan rautaa ja paiskon puntteja ihan itse. Uskon, että niille apuvälineille on ottajia, paljon kipeämpiä kuin minä.

Onhan mulla kotona Perilliset ja Iso-J jos apuvoimia tarvitaan.

Tänään olisi tarvittu aurinkolaseja. On sekin kumma, että ne eivät sitten ikinä ole siellä missä tarvitaan. 

Ajelin seuraavaksi oman kylän terveysasemalle anelemaan sulavien tikkieni poistoa. Ne kun eivät ole sulaneet vaikka leikkauksesta on jo kolmatta viikkoa. Ihme ja kumma, asiani kuunnellut ihminen sanoi, että 'vuota, mie laitan kioskin kiinni ja otan ne tikit pois'. Ja niin sitä mentiin. Kaikki kahdeksan sulamatonta sulavaa tikkiä napsittiin pois. Hoitaja totesi, että oikea kantti vatsan seudulla on vielä turvoksissa, kehotti tarkoin kuulostelemaan tuntemuksia ja ottamaan herkästi yhteyttä jos alkaa kohotella kuumetta, kipua tai muuta vaivaa.

Iltapäivällä ei enää isompia yllätyksiä lykännyt ja hyvä niin.

Värkkäsin Lihataivaasta ostetusta jauhelihasta elämäni parhaan pastakastikkeen ja totesin, että tuore liha on ihan oma lihalajinsa. Taitaa käydä nyt niin, että suojakaasutettuja lihoja ostetaan vain poikkeustapauksessa, muuten haetaan pari kiloa kerrallaan ja pakastetaan annospusseissa.

Päivä oli raikas ja aurinkoinen. Pakkasta kohtuulliset -14° tai jotain sinnepäin. Illaksi ja yöksi taas kiristyy. Ja tähtitaivas, se on upea. Tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne saagasaarelle opettelemaan revontulikuvausta.

Iltalukemiseksi minulla on Mondo matkaopas -sarjan ansiokas Islantiteos. Täytyy ostaa omaksi, tämä on kirjaston versio. Mitä enemmän luen, sitä enemmän innostun ja odotan näkeväni ne kaikki ihmeellisyydet omin silmin.

Torstai koitaa ihan pian ja silloin mennäänkin Perillisten kanssa Keski-Karjalan puolelle ekalle ratsastustunnille. Minä tosin vietän aikani tallin lämpimässä kahvituvassa ja annan Perillisten ja opettajan tutustua rauhassa toisiinsa. Eivät ne minua sinne kentän laidalle kaipaa.

Tämmöistä tänään. Nyt voisi vaikka treffata Nukku-Matin ja sulatella selkäasiaa. Kovaa työtä ja raskasta raadantaa on luvassa. Mutta jos maalissa häämöttää symmetrisempi selkä niin se on sitten kaiken työn ja tuskan väärti.

Katsoin muuten Jutan superdieetti -ohjelman. Huikean onnistumisen tämä ensimmäinen kokelas sai osakseen. Olihan sitä lähtöpainoa rutkasti mutta hienolla asenteella hän hommaan lähti ja hoiti finaaliin. Toivottavasti motivaatio on riittänyt ja hän saa elämäänsä uutta sisältöä entisen lohtusyömisen tilalle.

Jep, nyt unten maille. Minkäslaisilla kuljettimilla sinä tassutat, missä ikinä kuljetkaan?

Walks like an Egyptian… en hämmästynyt