Tammikuun 15.

Tämä on nyt Torpan uusin tirppa, Tiutiu. Maanantaina minä ja Esikoinen kävimme pikatreffeillä raviradan varikkoparkkiksella ja illan kähmyssä tapahtuneen setelien vaihdon jälkeen saatiin kyytiin laatikko. Kovasti piippasi ja hälyytti kotimatkan ajan se boksi. Kotona kylppärissä varovasti avattiin, voi ihme miten pieni! Hän on silkkikana (toivottavasti kana) ja sai metelöintinsä ansiosta nimen Tiutiu. Piippaa ja tiittaa lähes tauotta, asiaa on nuorella eläjällä ja paljon.

Hetken päästä tirppa istui jo laatikon reunalla ja kohta Nuorimmaisen kädellä. Illalla boksi kannettiin kanalaan ja pikkutipi pääsi hautovan Hattarapään boksiin tutustumaan muihin omituisiin siipiveikkoihin.

Eilen se pomppasi häkin ovesta ulos ja isompien sekaan. Vappupilli vilkaisi ja parkaisi, vanha Silkkikukko vilkaisi ja nokkaisi, Olga-silkkikana (se musta) vilkaisi ja nokkaisi, kaksi kanamummoa ei tainnut edes huomata tulokasta. Niinpä Tiutiu lehahti muina kanoina orrelle. Helppo kotiutus, reipas kananen.

On tosi jännä nähdä minkä värinen tuosta lopulta tulee, hopeainen olisi odotus.

Tässä välissä on yksi ruskea vanhan liiton rouva noudattanut ilmavoimien kutsua ja uskon lähiaikoina parin muunkin ruskean seuraavan samaa kutsua. Lyhyt on kanasen elämä. Toivottavasti on edes onnellinen. Keväämmällä ulos marssii vähemmän ruskeita kanoja mutta toivottavasti uusi, nuori sukupolvi siirtää meidät vähitellen omavaraisuuden uudelle asteelle myös tipujen myötä.

Kunhan nuo meidän maatiaisnuorikot hoksaavat hautomisen, sitten piisaa tipuja myytäväksi asti. Vielä eivät ole sitä tehneet, eikä olisi näillä pakkasilla vielä väliksikään.

Rajatarkastaja toimessa

Hevosvoimien talviviikko sujuu leppoisasti. Kuvat ovat sunnuntailta jolloin Töttis oli humpalla ja Poni pääsi huoltomieheksi, tallin joulukuusi lensi täysin palvelleena ulos ja jatkaa elämäänsä hevosten suunraikastimena. Poni varsinkin tykkää tuoksahtaa freesille ja rassaa hampaitaan neulasilla enemmän kuin mielellään.

Kiitos vaan kaikille jotka piditte peukkuja, Perillisten ratsastusopetus taisi justiin siirtyä uudelle tasolle. Yksityistunti järjestyy ja huomenna menemme tutustumaan sekä opettajaan, että talliin, seuraavalla viikolla olisi tarkoitus aloittaa tasontarkistuksella ja opetussuunnitelman teolla.

Mä olen suoraan sanoen ihan yhtä innoissani kuin molemmat tytöt.
Huomatkaa, molemmat…
Esikoinen taitaa tehdä paluun hevoshommiin, intoa ja motivaatiota ainakin tuntuisi löytyvän. Tauko teki hyvää. Uudessa koulussa on niin paljon erilaista väkeä ja kaikkien kaikenlaisille harrastuksille tilaa aivan eri tavalla kuin alakoulun puolella.

Tuolla ei tarvitse ryhmään kuuluakseen luopua harrastuksista tai peitellä niitä. Alakoulun puolella niin valitettavasti oli, ryhmän paine osaa olla joskus kova. Nuorimmalla on sen suhteen pikkuisen paremmin pullat uunissa, paras kaverikin ratsastaa eivätkä luokan muut tytöt ole yhtä jyrkkiä mielipiteissään kuin Esikoisen alakouluaikaiset luokkakaverit.

Eikä ole ollenkaan poissuljettua, että minäkin otan joskus tunnin tai pari. Hyvää se tekee päästä välillä ratsastamaan osaavalla hevosella, arkea eletään omien keskeneräisten kanssa ja hyvä niin.

Tänne mennään.

Äitikullan monsteriamaryllis

Mainitsinko jo, olen toiminut Äitikullan IT-apuna ja oppaana? Meillä kun on semmoinen Seniorikansalainen joka ihan itse hoitaa nettipankkiasiansa, sähköpostinsa ja jolla on oma FB-profiili. Se, että hän jää välillä jumiin on ollut etenkin hänelle melkoisen turhauttavaa. Nyt kuitenkin löysi sosiaalisen median ilot ja tykkäys -nappulan. Jää sukat kutomatta ja kalat perkaamatta kun netin pahin aikavaras vie kuin huomaamatta päivän tunnit. Pitää tarkoin harkita mitkä nettipelit hänelle näytän, kuplapeli vie äkkiä mennessään.

Pysyypähän mielensä virkeämpänä ja jollain tavalla asioista perilllä kun voi ihan itse googlettaa ja tutkia asioita. Valtuutin hänet tekemään puolestani ostokset kevään siemenkylvöjen varuilta. En tiedä oliko viisas veto, sillä voipi olla, että ostoskoriin klikkaillaan kaikenmaailman villiviikunat ja hulluruohot. Se kun on niin helppoa se klikkailu… *punastus* Ja niin tulemme hämmästymään laskun suuruutta. Taas.

Jäin tuossa yhtenä iltana miettimään kuinka voin kylliksi varoittaa ja ohjeistaa häntä kohdennetun markkinoinnin suhteen. Siellä kun näkyi jo mainoksia mm. uskovaiset sinkut ja valoisat vanhukset -seuralaispalveluilta. Nettitreffeille en häntä lähde kyytimään, sen sanoin jo. Painokkaasti.

Itse kävin tänään hakemassa Johannan tuolista kampaamoterapiaa ja huomenna olisi aamulla shiatsu. Pitää nyt ottaa tästä sairauslomaviikosta ilo irti, kohta tämä lysti ja lokoisat rouvanpäivät loppuvat kun Iso-J siirtyy taas reissuvaihteelle ja käy kotona vain kääntymässä.

Nyt kuitenkin taidan ottaa pienet päivänokoset Torpan Poikien kanssa. Peetu näyttää mallia. Pikkukoira on ikionnellinen ikiomasta kyttäyspaikastaan, tuoli siirtyi nurkasta ikkunan eteen ja Peetu nappasi heti paalupaikan.

Mukavaa viikon puoliväliä, älä anna täysikuun häiritä, missä lienetkin.