keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tammikuun 15.


Tämä on nyt Torpan uusin tirppa, Tiutiu. Maanantaina minä ja Esikoinen kävimme pikatreffeillä raviradan varikkoparkkiksella ja illan kähmyssä tapahtuneen setelien vaihdon jälkeen saatiin kyytiin laatikko. Kovasti piippasi ja hälyytti kotimatkan ajan se boksi. Kotona kylppärissä varovasti avattiin, voi ihme miten pieni! Hän on silkkikana (toivottavasti kana) ja sai metelöintinsä ansiosta nimen Tiutiu. Piippaa ja tiittaa lähes tauotta, asiaa on nuorella eläjällä ja paljon.

Hetken päästä tirppa istui jo laatikon reunalla ja kohta Nuorimmaisen kädellä. Illalla boksi kannettiin kanalaan ja pikkutipi pääsi hautovan Hattarapään boksiin tutustumaan muihin omituisiin siipiveikkoihin.

Eilen se pomppasi häkin ovesta ulos ja isompien sekaan. Vappupilli vilkaisi ja parkaisi, vanha Silkkikukko vilkaisi ja nokkaisi, Olga-silkkikana (se musta) vilkaisi ja nokkaisi, kaksi kanamummoa ei tainnut edes huomata tulokasta. Niinpä Tiutiu lehahti muina kanoina orrelle. Helppo kotiutus, reipas kananen.

On tosi jännä nähdä minkä värinen tuosta lopulta tulee, hopeainen olisi odotus.

Tässä välissä on yksi ruskea vanhan liiton rouva noudattanut ilmavoimien kutsua ja uskon lähiaikoina parin muunkin ruskean seuraavan samaa kutsua. Lyhyt on kanasen elämä. Toivottavasti on edes onnellinen. Keväämmällä ulos marssii vähemmän ruskeita kanoja mutta toivottavasti uusi, nuori sukupolvi siirtää meidät vähitellen omavaraisuuden uudelle asteelle myös tipujen myötä.

Kunhan nuo meidän maatiaisnuorikot hoksaavat hautomisen, sitten piisaa tipuja myytäväksi asti. Vielä eivät ole sitä tehneet, eikä olisi näillä pakkasilla vielä väliksikään.

Rajatarkastaja toimessa

Hevosvoimien talviviikko sujuu leppoisasti. Kuvat ovat sunnuntailta jolloin Töttis oli humpalla ja Poni pääsi huoltomieheksi, tallin joulukuusi lensi täysin palvelleena ulos ja jatkaa elämäänsä hevosten suunraikastimena. Poni varsinkin tykkää tuoksahtaa freesille ja rassaa hampaitaan neulasilla enemmän kuin mielellään.

Kiitos vaan kaikille jotka piditte peukkuja, Perillisten ratsastusopetus taisi justiin siirtyä uudelle tasolle. Yksityistunti järjestyy ja huomenna menemme tutustumaan sekä opettajaan, että talliin, seuraavalla viikolla olisi tarkoitus aloittaa tasontarkistuksella ja opetussuunnitelman teolla.

Mä olen suoraan sanoen ihan yhtä innoissani kuin molemmat tytöt.
Huomatkaa, molemmat…
Esikoinen taitaa tehdä paluun hevoshommiin, intoa ja motivaatiota ainakin tuntuisi löytyvän. Tauko teki hyvää. Uudessa koulussa on niin paljon erilaista väkeä ja kaikkien kaikenlaisille harrastuksille tilaa aivan eri tavalla kuin alakoulun puolella.

Tuolla ei tarvitse ryhmään kuuluakseen luopua harrastuksista tai peitellä niitä. Alakoulun puolella niin valitettavasti oli, ryhmän paine osaa olla joskus kova. Nuorimmalla on sen suhteen pikkuisen paremmin pullat uunissa, paras kaverikin ratsastaa eivätkä luokan muut tytöt ole yhtä jyrkkiä mielipiteissään kuin Esikoisen alakouluaikaiset luokkakaverit.

Eikä ole ollenkaan poissuljettua, että minäkin otan joskus tunnin tai pari. Hyvää se tekee päästä välillä ratsastamaan osaavalla hevosella, arkea eletään omien keskeneräisten kanssa ja hyvä niin.

Tänne mennään.

Äitikullan monsteriamaryllis

Mainitsinko jo, olen toiminut Äitikullan IT-apuna ja oppaana? Meillä kun on semmoinen Seniorikansalainen joka ihan itse hoitaa nettipankkiasiansa, sähköpostinsa ja jolla on oma FB-profiili. Se, että hän jää välillä jumiin on ollut etenkin hänelle melkoisen turhauttavaa. Nyt kuitenkin löysi sosiaalisen median ilot ja tykkäys -nappulan. Jää sukat kutomatta ja kalat perkaamatta kun netin pahin aikavaras vie kuin huomaamatta päivän tunnit. Pitää tarkoin harkita mitkä nettipelit hänelle näytän, kuplapeli vie äkkiä mennessään.

Pysyypähän mielensä virkeämpänä ja jollain tavalla asioista perilllä kun voi ihan itse googlettaa ja tutkia asioita. Valtuutin hänet tekemään puolestani ostokset kevään siemenkylvöjen varuilta. En tiedä oliko viisas veto, sillä voipi olla, että ostoskoriin klikkaillaan kaikenmaailman villiviikunat ja hulluruohot. Se kun on niin helppoa se klikkailu… *punastus* Ja niin tulemme hämmästymään laskun suuruutta. Taas.

Jäin tuossa yhtenä iltana miettimään kuinka voin kylliksi varoittaa ja ohjeistaa häntä kohdennetun markkinoinnin suhteen. Siellä kun näkyi jo mainoksia mm. uskovaiset sinkut ja valoisat vanhukset -seuralaispalveluilta. Nettitreffeille en häntä lähde kyytimään, sen sanoin jo. Painokkaasti.

Itse kävin tänään hakemassa Johannan tuolista kampaamoterapiaa ja huomenna olisi aamulla shiatsu. Pitää nyt ottaa tästä sairauslomaviikosta ilo irti, kohta tämä lysti ja lokoisat rouvanpäivät loppuvat kun Iso-J siirtyy taas reissuvaihteelle ja käy kotona vain kääntymässä.

Nyt kuitenkin taidan ottaa pienet päivänokoset Torpan Poikien kanssa. Peetu näyttää mallia. Pikkukoira on ikionnellinen ikiomasta kyttäyspaikastaan, tuoli siirtyi nurkasta ikkunan eteen ja Peetu nappasi heti paalupaikan.

Mukavaa viikon puoliväliä, älä anna täysikuun häiritä, missä lienetkin.














10 kommenttia:

  1. Minua on sama mietityttänyt oman äitini (79 v) kanssa: hän hoitaa itse kaikki nettiasiansa tukea tarvitsematta, mutta ei ole (vielä) eksynyt peleihin. Aivojumppa olisi ehkä hyväksi, mutta tiedän itse jääväni helposti koukkuun kaiken maailman poksauttelupeleihin. Suosittelisinko hänelle niitä vai ei?

    Tiutiu näyttää jo nyt ihanan väriseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kai sieltä jonkun pelin voi näyttää, pasianssia lyö ainakin mielellään. Nettipokerista en ole kertonut. Ehkä joku Farm Heroes saga tai Candy crush -uppoaa myös ikäihmisiin.

      Niin, meidän Äitikulta on myös kultaisella 30-luvulla syntyneitä… hurjaa sakkia!

      Tiutiu on ihan Päällikkö, kanamummot eivät uskalla tulla syömään kun Tiu on kupilla ja Vappupillikin luimistelee syrjemmällä. Varsinainen Hunni Attila se kana.

      Poista
  2. kerro äitisi osoite, niin minä viisaan hänelle kaikkea kivaa, mistä te nuoret ette edes tiedä :D
    Miten noita silkki kanoja sitten raaskii edes lahdata`? Tekeekö ne jotenkin parempia munia, kun tavalliset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me nuoret :D
      Silkkikanoja ei kyllä meillä ainakaan lahdata, elleivät ole kuolemansairaita. Niiden arvo on puhtaasti viihteellinen ja seurallisiakin ne ovat. Munivat pikkuisia munia jotka ovat ihan samanmakuisia kuin isompienkin.

      Poista
  3. TiuTiu :D Sievä kananen kerrassaan. Näköjään Matroona pienessä habituksessa. Eikö silkkien munat ole paljon pienemmät kuin isompien kanasten?

    Meilläkin kissoista pienin (musta Welho) on se pahansisuisin pippuri. Kissoista puheen ollen julistan kevätkauden saapuneeksi. Piti parturoida pitkävillojen kauluskarvat, ettei takkuja pääse syntymään. Leijonaharja estää kunnon turkin huollon, jolloin tuppaavat takkuuntumaan vaikka kuinka harjaisi. Mutta kun silpaisee kauluskarvat kielen tieltä pois, niin takut häipyvät. Ehkä vähän alkuunsa saksilla avittaen... pelottaa aina sikana, ettei leikkaa ihoon asti, mutta tähän on onneksi ammattitaito kehittynyt vuosien varrella.

    Amalian vinkkiä tuossa yllä pohdin huolestuneena. Ainahan kanat on munia viisaampia, mutta joskus munat osaa näprätä uskomattomia juttuja.... noita omia perillisiä olen katsastanut ja todennut itseni ns. kelkasta tippuneeksi. En saa lapsen älypuhelimella edes soitettua saati vastattua. Ei toimi mun pyyhkäisyt semmoisessa masiinassa. Onneksi on näppäimillä varustettuja vanhanaikaisia luureja...

    Onneksi tietokoneissa vielä on näppäimistöllisiä malleja ja Win8 on todettu sudeksi. Kerran myymälässä kokeilin win8:n hipaisunäyttöä. Kaamee!

    Viimeisenä Fakta: talvesta tulee lyhyt. Amen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiutiu on persoonallinen kanaksi. Äsken kävin sammuttamassa valot ja katsomassa, että kanalassa ollaan valmiina yöhön. Jostain kuului ankara ja kiivas piipitys mutta äänen lähdettä ei näkynyt. Onnistuin kyllä paikallistamaan sen yhteen nurkkaan mutta ei siellä lattialla mitään ollut.

      Tiutiu istua kökötti yhden vanhan kanamummon kupeessa niin pienenä, ettei sitä meinannut nähdä millään. Orrella patterin alla, kanamummon kyljessä on varmaan kanalan lämpimin paikka.

      Minä en osaa käyttää Perillisten luureja (Nokia ja Simsangsung) mutta omaa iLuuria osaan. Ihan outoja vempeleitä nuo androidit, humanoidit ja mitä niitä nyt onkin :/

      Kehitys kehittyy, minä en. Koska näin on melko hyvä.

      Jokos siellä alkaa kattikabinetissa täysikuu vaikuttaa? Veikkaan hurjaa rallia tähän torppaan, mustat vetelykset ovat ihan selvästi saaneet jotain täysikuukirppuja nahkansa alle, melko levontonta menoa.

      Poista
  4. Jahas, unohtui:
    lyhyt talvi on erittäin kiva ylläri, vaihtelun vuoksi edes. Ihmettelin just, että meidän pihalla on lunta vajaa 10 cm, kinoksia ei missään.

    Silkkikanan munat ovat pieniä. Teen jossain välissä suuren munakatsauksen ja osoitan erot kuvin :D Eikä tarvitse odottaa Pääsiäiseen, tulee jo tällä viikolla.

    VastaaPoista
  5. Mä kyllä kommentoin tätä postia eilenkin, mutta kommentti hävis jonnekin. Kanoja piti vain kommentoida, ne kun jaksaa aina innostaa. Meillä on tallilla araucanoja ja sitten hämäläistä maatiaiskantaa omilla osastoillaan. Vaikka mua kiinnostaa periaatteesta maatiaiset, niin araucanat on kyllä vienyt sinisillä munillaan niin mun sydämen, että jahka saan oman torpan niin niitä on pakko hankkia :)

    VastaaPoista
  6. Kivoja kuvia hevon persiistä ja Peetusta. OP

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com