Päivä pakettiin

Kuva-arkisto kolisee tyhjyyttään joten mennään nyt parilla latauksella.

Tänään kopsahti inboksiin lentoliput ja rejseinformation. Äkkiä se tapahtuu kun rattaat lähtevät rullaamaan. Hotelli on arvoitus, mutta kolmesta premium -luokan hotellista joita tarjolla on, ei varmasti yksikään tuota pettymystä. Otetaan mitä annetaan. Ilolla.

Päivään mahtui vähän muutakin. Aamu oli tahmea, heti kun Torppa tyhjeni, hautauduin hetkeksi soffaan särkylääkkeiden tehoamista odottelemaan. Palelsi ihan järjettömän paljon. En kuitenkaan saanut kuumelukemia, en edes lämpöä. Mitä lie torstain väsymysvilutusta.

Piipahdin pikavisiitin kaupungille ja sitten olikin jo kiirus tutustumaan Perillisten uuteen ratsastuksenopettajaan ja tallialueeseen.

Tallissa kuuntelin hetken ihan vaan hiljaa. Tallin äänimaailma oli rauhallinen ja rento. Hevoset nuokkuivat karsinoissaan, leppoisan ja tyynen oloisina. Sama yksityishevosten käytävällä. Ei kolinaa, ei pauketta, ei metelöintiä. Minusta tallin ilmapiirin voi oikeasti vainuta katsomalla ja kuuntelemalla hevosta. Kyllähän hermostunut hevonen meteliä osaa pitää.

Puoliveriset koipeliinit olivat niiiiin isoja, pelkkä ajatus mokoman hirvieläimen selkään noususta huippasi. Olen näemmä siirtynyt ponikokoisiin ja hyvä niin.

Tuoksui puhtaalle, raikkaalle ja säilöheinälle. Karsinat olivat tilavat ja siistit, varusteet nätisti paikoillaan ja käytävä priimapuhdas. Hevoset puhtaita ja hyvinvoivia, kiiltäviä ja sanonko vielä, rentoja.

Opettaja oli mukava, aikuinen naisihminen joka oli oikeasti kiinnostunut Perillisistä, haastatteli ja kyseli. Hänkin on paluumuuttaja, tavallaan.

Niinpä me sitten tunnin rupattelun jälkeen sovimme, että ensimmäinen tunti on ensi viikon torstaina. Toivotaan, että pakkanen pysyy maltillisena eikä kukaan sairastu.

Hyvillä mielin ajelin kotiin (n. 35 min per suunta) ja klikkailin nettikaupasta Esikoiselle uudet ratsastushousut ja kengät. Ja alesta toppatakin.

Tunnin hintakin tipahti kympin per nuppi joten nyt ei kyllä ole mitään syytä jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.

Illan ikäviin velvollisuuksiin kuului visiitti nettipankkiin. Jostain syystä yhteys oli superhidas ja jokaista maksettua laskua sai odotella iät ja ajat. Jäi aikaa arvioida kunkin laskun tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Ilmeisesti moni muukin maksoi tänään Trafille autoverot, sen kohdalla takkusi eniten.

Muuta kummempaa ei tähän pakkaspäivään kuulukaan. Illalla pakkanen taisi vielä vähän kiristää ruuviaan, kädet kohmeessa räpelsin autohallin ovien lukitusta. Se purtu sormi on viheliäinen, ottaa pahuksen herkästi kylmästä osumaa.

Kaivelin varastosta rukkaset ja järeämpää pipokalustoa, talvi tulee nyt.
Tulkoon vaan talvi kun sen aika on,  mutta lunta ei enää olisi tarvis sataa tälle tontille.

Huomenna onkin jo perjantai. Kaikenlaista ohjelmaa sillekin päivälle. Viikonloppu näyttää toistaiseksi ihmeen vapaalta, ihan kun tarjoutuisi tilaisuus katsoa pari rästielokuvaa ja tallennetta. Ei huono!

Ja koska päivä pitenee, ajatus siirtyy vähitellen kevääseen. Ja keväthakkuisiin.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, moikka!