torstai 16. tammikuuta 2014

Päivä pakettiin


Kuva-arkisto kolisee tyhjyyttään joten mennään nyt parilla latauksella.

Tänään kopsahti inboksiin lentoliput ja rejseinformation. Äkkiä se tapahtuu kun rattaat lähtevät rullaamaan. Hotelli on arvoitus, mutta kolmesta premium -luokan hotellista joita tarjolla on, ei varmasti yksikään tuota pettymystä. Otetaan mitä annetaan. Ilolla.

Päivään mahtui vähän muutakin. Aamu oli tahmea, heti kun Torppa tyhjeni, hautauduin hetkeksi soffaan särkylääkkeiden tehoamista odottelemaan. Palelsi ihan järjettömän paljon. En kuitenkaan saanut kuumelukemia, en edes lämpöä. Mitä lie torstain väsymysvilutusta.

Piipahdin pikavisiitin kaupungille ja sitten olikin jo kiirus tutustumaan Perillisten uuteen ratsastuksenopettajaan ja tallialueeseen.

Tallissa kuuntelin hetken ihan vaan hiljaa. Tallin äänimaailma oli rauhallinen ja rento. Hevoset nuokkuivat karsinoissaan, leppoisan ja tyynen oloisina. Sama yksityishevosten käytävällä. Ei kolinaa, ei pauketta, ei metelöintiä. Minusta tallin ilmapiirin voi oikeasti vainuta katsomalla ja kuuntelemalla hevosta. Kyllähän hermostunut hevonen meteliä osaa pitää.

Puoliveriset koipeliinit olivat niiiiin isoja, pelkkä ajatus mokoman hirvieläimen selkään noususta huippasi. Olen näemmä siirtynyt ponikokoisiin ja hyvä niin.

Tuoksui puhtaalle, raikkaalle ja säilöheinälle. Karsinat olivat tilavat ja siistit, varusteet nätisti paikoillaan ja käytävä priimapuhdas. Hevoset puhtaita ja hyvinvoivia, kiiltäviä ja sanonko vielä, rentoja.

Opettaja oli mukava, aikuinen naisihminen joka oli oikeasti kiinnostunut Perillisistä, haastatteli ja kyseli. Hänkin on paluumuuttaja, tavallaan.

Niinpä me sitten tunnin rupattelun jälkeen sovimme, että ensimmäinen tunti on ensi viikon torstaina. Toivotaan, että pakkanen pysyy maltillisena eikä kukaan sairastu.

Hyvillä mielin ajelin kotiin (n. 35 min per suunta) ja klikkailin nettikaupasta Esikoiselle uudet ratsastushousut ja kengät. Ja alesta toppatakin.

Tunnin hintakin tipahti kympin per nuppi joten nyt ei kyllä ole mitään syytä jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.


Illan ikäviin velvollisuuksiin kuului visiitti nettipankkiin. Jostain syystä yhteys oli superhidas ja jokaista maksettua laskua sai odotella iät ja ajat. Jäi aikaa arvioida kunkin laskun tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Ilmeisesti moni muukin maksoi tänään Trafille autoverot, sen kohdalla takkusi eniten.

Muuta kummempaa ei tähän pakkaspäivään kuulukaan. Illalla pakkanen taisi vielä vähän kiristää ruuviaan, kädet kohmeessa räpelsin autohallin ovien lukitusta. Se purtu sormi on viheliäinen, ottaa pahuksen herkästi kylmästä osumaa.

Kaivelin varastosta rukkaset ja järeämpää pipokalustoa, talvi tulee nyt.
Tulkoon vaan talvi kun sen aika on,  mutta lunta ei enää olisi tarvis sataa tälle tontille.

Huomenna onkin jo perjantai. Kaikenlaista ohjelmaa sillekin päivälle. Viikonloppu näyttää toistaiseksi ihmeen vapaalta, ihan kun tarjoutuisi tilaisuus katsoa pari rästielokuvaa ja tallennetta. Ei huono!

Ja koska päivä pitenee, ajatus siirtyy vähitellen kevääseen. Ja keväthakkuisiin.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, moikka!






11 kommenttia:

  1. Spring harvest on edessä.... en viitsinyt tämän illan saunareissulla tukkia lattiakaivoa :D Ehkä seuraavalla....

    Lykkyä perillisten oppitunneille koipeliinien parissa. Kokemuksesta sanon, että ponista puoliverisen harjoitusraviin on tuuuussskaaa! Mutta se helpottaa, kun saan lantion rennoksi siinä saataran merenkäynnissä.

    Kettu kuittaa itsensä saunapuhtaana unten maille. Aamun kampaus on kyllä sitten omiaan pelottamaan heikkohermoisempia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merenkäynti :D No sitähän se just on, puoliverisen askellus. Iloisesti pomppivat sisäelimet humppaa, salsaa ja zumbaa kun koipeliini ryykeltää ravilla. Hiki valuu pelkästä ajatuksesta.

      Mulle sopii nykyisin semmoinen tasamaan tasainen askellus ilman turhaa pomppua.

      Jep, spring harvest olisi ajankohtainen. Ja aseetkin yhtä järeät. Plus rälläkkä.

      Poista
  2. Tuosta viimeisestä kuvasta tuli mieleen, että naisten jalkakarvoitus alkaa olla jo tosi harvinainen näky, koskapa Pienin keskiviikkona uimahallissa oikein erikseen meikäläistä nykäisi ja ällistyneenä vinkkasi erään naisen sääriä. Myönnän, että sääriturkki oli kyllä komea. Katoavaa kansanperinnettä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha kunnon rämemajava on käsittääkseni täysin sukupuuttoon kuollut tapaus. Ehkä joitakin harvalukuisia tapauksia vaeltaa vielä keskuudessamme.

      Talvenkalpeat koivet ja talvikarva, melko masentava näky.

      Poista
  3. Kiitos mukavista hetkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, kävin kurkkaamassa ja siellähän oli ovet säpissä. Voi harmi. Kiitos itsellesi ja kaikkea hyvää jatkoon.

      Poista
  4. Teillähän tapahtuu !

    Odotan innolla islantireportaasia, pääsen varmasti muuttamaan mieleni saaresta joka tähän asti on mielikuvissani ollut joko tuhkan tai jään harmaa, haissut rikille ja märälle lampaalle ja jossa syödään vain ponipurilaisa :)

    Jos matkatavaroihin mahtuu voi meillekin tuoda yhden ponisen. Värillä ei ole väliä ;)

    Pitkän harmaan sääjakson jälkeen nämä aurinkoiset pakkaspäivät vie ajatukset väkisin kevääseen. On aika kaivaa turkoosit varvaslakat esiin. Ja tiimarit. Ja klipperi...

    Mukavaa viikonvaihdetta Torpalle. Ja iloisia heppailuhetkiä, tottakait.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei juma, vastasin pitkästi ja nyt se sitten hävisi :(

      Välillä tapahtuu ja sitten sattuu, onneksi välillä toisinkin päin.
      Pikkuisen pukkaa jo suorituspainetta sen matkaraportin suhteen. Taidan värkätä diilin Islannin matkailunedistämiskeskuksen kanssa ja tinkiä vaikka aidon viikinkioppaan avukseni.

      Hän voi sitten jeesata sen ponitilauksen kanssa.

      Aurinko armas auttaa aina. Muutaman päivän valoterapia on tehnyt ihmeitä.

      Hevoset vetäisivät käsijarrun päälle karvanlähdön suhteen ja kasvattavat nyt toisia villahousuja entisten päälle. Tamman säärikarvat ovat nyt massiivisemmat kuin koskaan, kiharat ja pitkät.

      Mukavaa viikonloppua teillekin ja rapsutukset Pojille. Isoille ja pienille.

      Poista
  5. Kohti talven pakkasennätystä mennään pohjanmaalla, tällä hetkellä pisteytys on -21,1. Takassa tulet, leivinuuni vielä hohkaa eilistä lämmitystään. Siellä sai haudutettua uunilohkoperunat ja ison juurespaistoksen punajuurta, porkkanaa, lanttua ja sipuleita. Niin ja siivottuakin sain! Sitä se teettää, kun ei viitsi nokkaansa ulos laittaa.

    Torpan väelle tarkenemista! Kissatkin viihtyvät enimmäkseen sisällä, paitsi Hattara-reppana joka taitais olla kyläilytuulella. Sulhaset taitaa tosin lämmittää muniaan uunin pankolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parissa kympissä miinuksella oli meilläkin, päivällä auton mittari väitti lukemaksi -12 ja sehän tuntui ihan leudolta. Illaksi taas kiristyi ja huomenna taitaa olla talven toistaiseksi kylmin päivä.

      Voi sitä Hattaraa, toivottavasti löytyy jostain punainen tai keltainen kollistus joka Hattaran kellistäis...

      Poista
  6. Ah, komppaan niin Sallan kommentteja Islanti-mielikuvasta...Kylmää on täälläkin ja jollakin mystisellä tavalla kynnys ovesta ulos menemiselle on suhteellisen korkealla mutta kai pakko on taipua urheiluhengen nimessä. Terkkuja Torpalle Nemppalasta! P.S ponipurilaisiin en koske!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com