Lihakaupoilla

Olen jo pidemmän aikaa 'aikonut' piipahtaa naapurikunnan lihakaupassa. Kuntosalin podarit kantavat sieltä kassikaupalla kananfilettä ja vähärasvaista jauhelihaa, useampi tuttu tankkaa pakkasensa pari kertaa kuukaudessa ja jokainen kilvan kiittelee miten on edullista, tuoretta ja kunnollista tavaraa.

Noh, en usko ellen näe ja eilen pakkasin Äitikullan autoon ja hurautettiin tätä paikkakunnan ihmettä katsomaan.

Olihan siellä läskitiskit priimassa kunnossa ja hyllyt piukassa lihatavaraa. Koirille ja tinteillekin oli omat annoksensa.

Oli hirveä ja poroa, karitsaa, lammasta, villisikaa, sikaa, kanaa, kalkkunaa, nautaa, sikanautaa, palana, siivuna, hakkeluksena, lastuna, jauhettuna, paisteina, valmiina pihveinä ja ruhon puolikkaina. Lisäksi maakunnan mehuja, marjasäilykkeitä ja muita Perä-Kurjalan ruoka-antimia, sienisalaatista ja piirakoista lähtien ja muikkuihin sekä mätiin päätyen.

Vaikka olen osittain tarkoituksella vähentänyt punaisen lihan syöntiä, en silti voinut vastustaa kaikkia lihatiskin houkutuksia.

Mukaan lähti reilu kilo broilerin (jättimäisiä) rintafileitä, reilu kilo vähärasvaista naudan jauhelihaa, puoli kiloa hirven jauhelihaa ja Iso-J:lle hokimiesten grillimakkaraa. Plus vähän sooseja, mausteita ja muita hilppeitä. Rahaa ei mennyt neljää kymppiä. Mielestäni tein ihan hyviä ostoksia. Ainakin kanafileiden kohdalla tajusin, että kilohinta marketin hyllyssä on 12-16 € tuotteesta riippuen, tuolla marinoimattomat maxifileet olivat 8,50€/kilo. Ei paha.

Täytyy opetella ruokamarkettiin mentäessä ajamaan siitä ensin ohi, hakemaan lihat tuolta ja sitten takaisin ruokamarkettiin. Edes kerran kuukaudessa.

Omallakin kylällä toimii jokin lähilihapalvelu, häpeäkseni tunnustan, etten ole sinnekään vielä selvinnyt. Pitää käydä katsastamassa tarjonta. Koiranruokien tehtaanmyymälän sentään vihdoin älysin ja käytänkin säännöllisesti.

Poikkesin tulomatkalla leipomolla hakemassa tuoreen ruislimpun ja tunsin itseni hetkittäin hyväksi ihmiseksi, lähiruoka on lähiruokaa ja tulipa tuettua paikallista yrittäjää.

Ihme kyllä, lihoja uudelleen pakkaillessani en tuntenut äljötystä edes jauhelihan kohdalla. Hyvä, raikas ja tuore tuoksu kertovat minun valistuneeseen nokkaani hyvästä laadusta.
Ja kanafileet, ne todellakin olivat maksikokoa.

Pakkaspäivät jatkuvat. Se meinaa säännöllistä tallaamista Torpan ja riihen välillä polttopuiden merkeissä. Eilen olin nuuka emäntä ja tein ruuankin klapihellalla. Samalla tavalla se broilerivokki siinäkin valmistuu kuin sähköliedellä ja oli mukavan lämmin.

Pakkanen naukui -24° lukemissa ja yöllä oli varmasti vielä kylmempää. Tänään onkin lauhtunut ja nyt satelee hissuksiin pehmoista lumiuntuvaa. Peittää nätisti poikien kusiläntit, mutta ei aiheuta kolahommia saati auraustarvetta. Oikeastaan tämä lumitilanne on melko ideaali, laiskan ihmisen kannalta. Kasveille se ei tiedä hyvää ja voi olla, että mansikkamaa on karua katseltavaa keväällä.

Tälle päivälle ei oikeastaan tämän mainittavampaa, huomenna on salilla tapaaminen selkäni tilanteen tutkimiseksi ja sairaalalla pitää piipahtaa fyssan polilla pohtimassa rannetukiasioita. Yliliikkuvien nivelieni tueksi saanen rannetuet. Aion samalla reissulla käväistä terveyskeskuksen puolella poistattamassa muutaman tikin jotka eivät olekaan sulavia vaan kesto-ommelta.

Oman navan ympärillä siis pyöritään huomenna(kin).
Tämmöistä tänne tänään. Mukavaa tiistaita, missä lienetkin.