tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hummani hei


No niin. Tänään Torpan Armo könysi ratsun selkään ja aloitti 'oikeasti' ratsastamaan. Taukoa edelliseen kertaan on vajaa kuusi vuotta, eihän se oma rakas Herra Harmaa ollut loppuaikoina enää niin tykki, että sillä olisi voinut mitään käppäilyä kummempaa tehdä.

Voin jo nyt kertoa, että kuvat eivät kerro sen enempää hevosen kuin minunkaan tarinaa. Kuvat ovat hetken räpsyjä, jo seuraavassa ruudussa näkyisi höllempi sisäohja, pidempi jalka, parempi ryhti. Tai sitten ei. Joka askel piti kuitenkin ratsastaa ja omia virheitäni sain korjata aina uudelleen.

Kyseessä on 8-vuotias ravisukuinen pienhevostamma joka on kulkenut pitkän taipaleen tänne Karjalan kunnahille. Ennen päätymistämme tuolle hiekkakentälle on kuljettu parivuotinen taival luottamusta rakentaen. Välillä askel eteen ja kaksi taakse. Unohtakaa ratsastajan säkki-istunta ja katsokaa hevosta.

Se tekee töitä. Jukoliste mulla oli alla hevonen joka todellakin halusi näyttää oppimaansa ja teki sen mielellään. Intoa, virtaa ja eteenpäinpyrkimystä riitti. Se, että minä en aina pysynyt omalta jännitykseltäni hevosen tahdissa, on tällä kertaa sivuseikka. Nimittäin, valehtelisin törkeästi jos väittäisin, ettei jännittänyt. Pelotti ihan hemmetisti. Lopussa oli pelkkä autuas rentous.

Meillä on (toivottavasti) monet yhteiset vuodet edessä ja jossain vaiheessa voinen ehkä keskittyä istuntaani. Siihen asti edetään tismalleen sitä tahtia kun hevonen on valmis etenemään. Nyt se toimii noin, noilla säädöillä. Käsien pitää olla tuon hevosen kanssa leveällä ja alhaalla. Ei tuolla ratsastuksella mennä kisakentille tai valmennuksiin. Tuo on opettelua.

Ja tähän loppuu selitykset.
Hirmuisen kivaa oli ja yli tunnin minä veivasin kärsivällisen JV:n opastuksessa. Minulta loppui kunto eikä kurkusta tullut kuin rahinaa. Hevonen käveli tyytyväisenä ja rentona. Ja se on hieno homma. Eipä omassa fiiliksessäkään ollut moittimista. Homma helpottui siinä vaiheessa kun itse rentouduin ja uskalsin hengittää.


Tottakai Nuorimmainen otti vähän loppuravia ja käyntiä Töttiksellä, kun se kerran oli niin hyväntuulinen ja rento. Oli ilo nähdä sen seisovan letkusuihkutuksessa ihan tattina. Rento ja työnsä tehnyt hevonen.


Kurlattuani hiekat kurkustani ja huilattuani tovin, oli aika vaihtaa alle toinen ratsureima.
Hoplaa hei, se vasta oli hauskaa.

Sörsselson on semmoinen peli, että oksat pois. Rentoja ja letkeitä ravipätkiä, pysähdyksiä ja pieniä tehtäviä. Pohkeenväistön alkeita ja pientä temponvaihtelua.

Innoissani päätin kokeilla laukannostoja ja kyllähän poni laukan nosti. Ja minä suistuin persiilleni maahan. Pitihän se käydä kumartamassa vähän syvempään kun on elämä niin hienon hevosen luokseni kuljettanut.

Koskapa mikään muu kuin lomalla laajentunut gluteus maximus ei ottanut pahemmin osumaa, kipaisin takaisin satulaan ja sitten taas mentiin. Jätettiin se laukka sitten seuraavaan kertaan. Opettajamme käväisi välillä selässä ja katsoi ne laukat molempiin suuntiin. Kyllä ne toimivat mutta minut liikeen suuruus yllätti. Täysin. Siitä sitten ei ollut muuta tietä kuin suistua mätkis maahan.

Sörsselsonin ilme oli hyvä. Se katsoi minua täysin järkyttyneenä: mitä hemmettiä sä sieltä läksit hakemaan, kesken hyvän laukan??


Lopuksi Nuorimmainen kipaisi oman poninsa kyytiin ja kurvaili vartin verran sangen siistiä menoa.
Tälle viikolle pitäisi tunkea mahdollisimman monta ratsastuskertaa, otetaan nyt ilo irti kentästä ja opetuksesta kun ne ovat saatavilla. Niin kauan kuin persus kestää. Nyt on kipeä, syvältä. Häntäluu on ehjä eikä muitakaan oireita ole illan aikana ilmennyt joten tästä taidetaan selvitä pelkillä itsetunnon kolhuilla. Eivätkä nekään pahoja ole, lähinnä naurattaa.

Huomenna piti käväistä salilla pitkästä aikaa treeneillä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että ohjelmassa oleva jalka/persusjumppa ei tule olemaan mahdollista.

Fillarilenkkikin hiottaa jo etukäteen. Pelkkänä ajatuksena.

Näin. Tämmöistä tänään. Illalla syötiin hyvin, grillin kautta tuli iltaeväs pöytään. Nyt köpöttelen saunaan, käyn äkkiä pesulla ja rojautan osumaa ottaneen persaukseni patjaan.

Huomenna lissee. Tämä on kivaa, me tahdomme lisää!
Kivaa huomista sinullekin, missä lienetkin.


PeeÄääs:
kuvat otti Esikoinen. Tahtoi itse mukaan ja nappasi kameran mukaansa.... ei se hevoskärpäsen puraisu taida niin vain parantua.

17 kommenttia:

  1. Vau, Tössehän näyttää vallan pontevalta ratsulta, se on hieno juttu. Ja Soosi on oma itsensä. Elämä opettaa sekä ratsua että ratsastajaa joskus ihan Maaemon syleilyn kautta. Parisiumissa on lämmintä +28 kun tepsutin takaisin hotelliin ihailemasta taideaarteita. Sen pystyin sullomaan kokousten keskelle. On tämä vinha kaupunki, aina yhtä ihana mutta niin täynnä elämää, ihmisiä ja virikkeitä, että huomenna on ihan mukavaa lentää jo kotia kohti. Pieni pää ei jaksa enempää kerralla sulattaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että pääsit näkemään vähän muutakin Parisiumissa kuin kongressisalin.

      Poista
  2. Hyvä sinä, reipasta menoa !!

    Kuvat ovat valtavan hyödyllisiä,mutta tosi julmia työkaluja, video olisi paljon lempeämpi tapa lähestyä omaa ratsastusta, niin gp kuin ruohonjuuritasolla ;)

    Vika kuva jossa menet Tössellä on hurjan hieno, kaikki palaset kohdallaan. Tuohon rehelliseen työntekoon on ollut hyvä lopettaa. Ja siitä on ilmeisen hyvä jatkaa :)

    VastaaPoista
  3. Huoh, oli noissa kuvissa sulatteleminen. On aivan kamalaa kun oikea käsi ja vasen jalka pitäisi tuossa vaihtuvien tilanteiden jatkumossa pitää aina balanssissa ja sujuvassa yhteistyössä keskenään. Samalla tuntea hevosen reaktioit ja ymmärtää opettajan sanomiset, pitää ryhti ja hengittää.

    Vuosien työ edessä eikä siltikään valmiiksi tule. Kaikki alkaa joka päivä uudelleen ja tietysti hevoskohtaisestikin erot ovat huimia. Muistin taas miten paljon inhoan ratsastusta urheilulajina väheksyvien puheita. Kovaa työtä se on jossa jokainen askel pitää ratsastaa ajatuksella. Hankihumputtelut ovat niitä päännollausreissuja joita tarvitaan.

    Viimeinen kuva on hyvä, siinä oli molemmilla hyvä olla.

    VastaaPoista
  4. Ohhh, tämä vain mykkänä ja kankeana ihailee karvamöllejä :) Edellisetkin kuvat olivat jo upeita, nyt vielä kaverit "työssä", nice :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pallomahat töissä, hevonen on kaunis liikkuessaan.

      Poista
  5. Whee - jälleen :) Mukava katsoa työn iloa kuvistakin - ja teillä vieläpä aurinkoiset t-paitakelit. Meillä ei säätilanne erityisesti helli, mutta sadetta ei ole vielä tänään tullut niskaan.

    Kyssäri pieni - kuinka pian kissan e-pillerit alkaa vaikuttaa? Emo ja pentuset haluaa päästä ulos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen paistoi, nyt sataa tasaisesti maahan asti.
      Ilo oli aitoa! Tuntui kirjaimellisesti vielä aamullakin :-/

      Poista
    2. Jaa niin ne kissan pilsut, kissakokeitteni perusteella voin sanoa, että jos annat pilsun aina sunnuntaisin, reilu viikko ekasta on jo turvallista päästää katti ulos. Jos se on jo huutanut juoksuaan, odota oari päivää lisää. Perlutexia, otaksun?

      Poista
    3. Kiitoos. Kahdet mourut on takana, nyt näyttäis taas rauhoittuvan. Perlutexia annoin pilsun tänään. Kahtelen pari päivää, kun näyttäis kissa pysyvän taas ns. jaloillaan. Monta päivää on taas mennyt kieriessä lattialla perse pystyssä.

      Poista
    4. Jotkut kissat tarvitsevat pilsun joka viikko, joillekin riittää kymmenen päivää. Ajan kanssa oppii kissan rytmin. Pitkiä aikoja en suosittele pilsuja syöttämään sillä luontaisen rytmin sotkeminen kemikaaleilla ei ole järkevää. Jotkut ovat huomanneet kissojensa väsähtävän pariksi päiväksi pillerin vaikutuksen alkaessa

      Poista
  6. Ihana postaus, kerta kaikkiaan!
    Kuvat kertovat hevostelun ilot. Ei se aina niin tarkkaa ole kunhan on kivaa. Ja kuvista näkee, että kivaa on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S, hevosenomistajan on nautittava jokaisesta pienestäkin ilosta. Oli kivaa. Tänään onkin jo vähän raskaampi päivä.

      Poista
  7. Ihania hevoskuvia. Näiden tunnelmien voimalla jaksatte läpi niistä harmaistakin päivistä. On se vaan kumma, miten hevosten kanssa onnisumiset kestää mielessä ja jäävät oikein sinne mielen pohjalle ilostuttamaan pitkäksikin aikaa :)

    Ratsastuksessa lienee koukuttavinta juuri se, että mitä pidempään lajia harrastaa, sen teknisemmäksi ja haasteellisemmaksi se muuttuu.

    PS. Kerran mittasin paljon kuluu kunnon ratsastustunnilla kaloreita, niin huideltiin lähes tuhannessa kalorissa. Ja ihmiset väittää, että ratsastus ei ole urheilua??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi. Hohtohetket valaisevat kyllä ankeampiakin päiviä. Ja niitähän on vääjäämättä edessä.

      Ja mitä tulee kalorinkulutuksiin, olen ihan varma, että eilinen aherrus veti sykkeet tappiin ja vastasi rankempaa mäkilenkkiä. Ratsastus ON urheilua. Mitä helpommalta se näyttää, sitä enemmän hikeä on satulassa vuodatettu. Koukuttava laji tosiaan. Mitä enemmän hevosten kanssa on, sitä vähemmän huomaa osaavansa ja tietävänsä. Aina on oppimista.

      Poista
  8. Voi vehviläinen, välisarja ja kaikki muut kiitoksen sekaiset sanat! Kiitos kaunis näistä ihastuttavista kuvista mutta nytpä olenkin kerrassaan helvetillisen ongelman edessä; en pysty kommentoimaan koskapa pelkään tulevani väärin ymmärretyksi mutta sanotaan näin että olen erittäin mielissäni ratsastuksen sujumisesta sekä siitä, että se ne yksin salilla/lenkillä vietetyt tunnit ovat tuottaneet huikeaa tulosta! Huom! Tarkoitan tämän sitten kauniissa muodossa ilman mitään typeriä ajatuksia ja viittaan tuolla Luostarin puolella kehumiini kauniisiin linjoihin. Oikeesti, aika huikea ero jonka huomaa varsinkin kuvassa numero kolme kun sitä vertaa siihen talvella postauksen yhteydessä olleeseen kuvaan (en muista mikä oli otsikko mutta teikäläisellä taisi olla harmaa takki ja farkut). Anteeksi suorasukaisuuteni mutta muutos positiiviseen suuntaan on merkittävä, olkoonkin että niitä saliharjoitteita on käsittääkseni tehty selän kuntouttamista silmällä pitäen mutta yhtä kaikki - ilo silmälle.

    Onnittelut ahkerasta ja sitkeästä työstä! *Lähtee Torpalta astetta sekaisemmissa tunnelmissa, ottaa jopa muutaman sivuaskeleen*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jestas sun juttujasi :D
      Kiitos analyysistä, on aina kiva saada positiivista palautetta.

      Jahka osumaa ottanut häntäluu sallii, jatkan lihasten piinaamista vielä pikkuisen tavoitteellisemmin.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com