Väliraportti remppatyömaalta

Ennen varsinaista rempparaporttia (koostuu ennen-jälkeen -kuvista, tästä väliraportista ja loppuraportista) tyrkkään yleisön pyynnöstä jokusen kuvan siitä, missä nyt mennään.

Nasse-Setä saa kuitenkin luvan aloittaa. Tottunut poseeraaja on esiintynyt Torpan päiväkirjoissa niin Pääsiäiskoirana kuin rillimallinakin joten nämä päähinekuvat ovat Nasselle ihan perusmeininkiä.

Siskolikka tuli Torpalle perjantai-iltana ja lähti äsken. Mukana oli muutama (!!) laatikko muutosta ylijäänyttä tavaraa, myös nuo karvaiset paljettikorvat ja tiara.

Kerrankin sää oli suosiollinen ja lauantai-illan eväät saimme nauttia vanhassa kunnon Takapihan Tavernassa, lempeässä ja ihmeen sääskettömässä kesäillassa. Tähän tulisi kuva eiliseltä, mutta koska se manattu Kuvavirta kiukuttelee taas, laitan kuvan perjantai-illan myöhäratsastukselta. Vai olikohan se torstai? Anyway, Nuorimmainen kävi peltolenkillä peltohevosen ratsuhevosen kanssa.

Siitä olen kuitenkin satavarma, että eilen kumpainenkin Perillinen (!!) ratsasti tehokkaasti. Persvammautunut minä yritin katsoa maastakäsin menoa, toimia liikenteenohjaajana ja vahtia, ettei kukaan roikkunut ohjassa tai tehnyt mitään ehdottoman kiellettyä. Eivät tehneet. Tekivät hyviä tehtäviä ja Sörsselson sai taas esiintyä liitokaviona. Töttis oli vähän vaisu ja etenkin myötäpäiväkierroksessa jopa haluton. Pitää vähän kopaista lihaksistoa jos siellä olisi vähän jumia.

Tänään Töttis on ollut vielä astetta vaisumpi ja köhinyt, tyrkkään illalla pari uskomuspilleriä kitaan ja katsotaan aamuun asti mikä vointi. Täällä päin on todettu myös harmillista vaivaa, hevosten pääntautia eikä olisi ollenkaan poissuljettu, että meilläkin olisi se pöpö nyt käymässä. Testejä ei ole (vielä) otettu, noita viruksia on niin paljon, että se voi olla periaatteessa ihan mitä tahansa muutakin.

Nytkin istuksin tässä Takapihan Tavernan tuolissa ja mulla on suora sihti laitumelle. Kumpikin syö ja chillaa aivan tavalliseen tapaan. Köhimistäkään ei kuulu. Ainoastaan vieno raadonhaju löyhähtelee nenääni jostain. Arvaan Veljesten olleen asialla. Puolikkaita hiirentynkiä löytyy milloin mistäkin.

Nyt sinne remppatyömaalle. Koska en löydä kaikkia kuvia alusta saakka, laitan kuvia tämän päivän tilanteesta. Huomenna tulee vielä Päällikön Esimies katsomaan tehdyn työn ja sitten ollaan omillamme.

Tämä on näkymä takaovelta, tupaan mennään tuosta edessäolevasta ovesta. Lähinnä pyytäisin kiinnittämään katseet tuonne katon ja seinän yhtymäkohtaan, noita listoja on veistetty tarkkaan ja ajatuksella, että istuvat noin nätisti. Kuva ei tee oikeutta työn jäljelle.

Eikä ole itsestäänselvää, että satavuotiaassa torpassa kaikki seinät olisivat ristimittavaaterissa kaikkiin suuntiin. Niillä on kesäelämä ja talvielämä ja sen mukaan on elettävä.

Meillä oli suunnaton tsägä, että saatiin niin tunnolliset ja työstään ylpeät miehet töihin. Ei tarvinnut jälkiä siivota eikä kamoja keräillä pihamaalta. Työmaa oli siisti ja järjestyksessä koko ajan.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla kylpytiloihin menevä ovi.
Kaikki tämä meni uusiksi kun lattiakaivoista tulvi sisään sitä ihtiään.

Lattiassa on tumma, melkein mustanpuhuva laatta ja sen alla ihana lattialämmitys. Voi että miten minä tykkään. Mitään irtopattereita ei siis enää tarvita ja kosteat tilat kuivavat huippuimurin ja lattialämmityksen avulla nopeasti. Olihan meillä ennenkin lattialämmitys, mutta se toimi milloin halusi ja eli muutenkin vähän omassa tahdissaan.

Kalusteita tähän 'apukeittiöön' tai enemmänkin takaeteiseen on tilattu ja ne tulevat muutaman viikon päästä.
Muita kodinhoitohommia tässä tilassa ei tehdä kuin pyykinpesu. Tilaa on tupaan vievän oven oikealla puolella pyykkikaapille, laatikostolle, pesukoneelle ja yläkaapeille.

Kuivausrumpukin meillä on,  lähes virattomana toisessa rakennuksessa, siinä on hyrskytelty kuivaksi jokunen untuvatakki. Ei olla kaivattu pesutornirakennelmaa tähän tilaan.

Takaovelta (josta kuva on otettu) oikealle on myös ikkunallinen seinä. Siihen tulee matala vetolaatikollinen penkki pukemista varten. Siis jos haluaa istualteen kenkänsä laittaa. Naulakoita juu, kenkäkaappi joo.

Kylpyhuoneen puolelle, mars.
Suihkukulma näyttää tältä. Tuotiin Espanjan tuliaisina tuo vekotin ja säästettiin satasia. Ihan oikeasti.

Laatasta ja väliraidasta saatte vapaasti olla mitä mieltä tahansa, minä tykkään ihan hirmuisesti. Se nyt vaan sopii minun mielestäni tähän vanhaan taloon. Viimeisellä hetkellä ennen matkoille lähtöämme vaihdoin saumausaineen valkeasta mustaksi ja hyvä tuli.

Tähän tilaan ei tule muita kalusteita kuin pakolliset pesuainehyllyt, mutta niitä mietitään sitten myöhemmin. Ainakaan mitään muovilankakoreja ei tule, ajattelin lähinnä jotain lasihyllyjä mustilla vanhantyylisillä kannakkeilla.

Ja kenties tuohon nurkkaan katosta roikkumaan kerroskori pesusienille ja semmoisille. Kenties. Ehkä.

Tämä jos mikä on arjen luksusta. Lisävessa pihanäkymin. Pytyn ja suihkun väliin meillä on suihkuseinä joka asennetaan jahka Iso-J paranee kesäflunssastaan.

On se vaan niin, että nelihenkisessä perheessä jossa kaksi teiniä, toinen vessa helpottaa arkiaamujen hässäkkää ihmeesti. Ainakin uskoisin sen vaikuttavan suotuisasti hermojen kireyteen.

Antiikkimusta verhotanko on, vain rätit puuttuvat.

Tämä on remontissa juuri se vaihe, jossa pitää pysähtyä vetämään henkeä ja miettimään. Kaikki mitä seiniin porataan, jää nille sijoilleen joten nyt harkitaan: mitä, mihin ja miksi.

Kylpytekstiilit ovat niin riemunkirjavaa tavaraa, että täytyy tarkkaan harkita minkä antaa hyppiä silmille mistäkin. Minä niin nautin tuosta tasaisesta puhtaasta seinäpinnasta.

Lattia on tässä sama kuin eteisenkin puolella, se rauhoittaa ja kokoaa kaiken tämän mustavalkoisuuden nippuun.

Eilen kun remppamies Niksu lopetti hommansa, paikalle oli karauttanut yhden miehen siivouspartio joka oli pessyt ja kiillottanut kaikki pinnat, jopa ikkunat.

Suihkun vierestä mennään sisäsaunaan. Se on laatoitettu lattiasta, mutta muu jää meidän kontollemme. Iso-J:n isä värkkää lauteet ja sen minä kyllä tiedän, että niistä kiistelee perikunta vielä toisessakin polvessa. Kahdet hänen tekemänsä lauteet olen istunut ja tiedän, että ne ovat pilkulleen ajatellut ja toteutetut.

Seiniin tulee ilmeisesti melko tumma paneeli, lauteet vaaleampaa, olisikohan ollut haapapuuta? Lauteiden taakse alhaalta ylös suuntautuen ledivalot. Kiuaskulmauksen tiiliseinä peitetään tummalla kivilaatalla ja ovi on muistaakseni savulasinen. Kiuas on luonnollisesti puulämmitteinen, sellainen verkkohommeli joka täytetään kivillä.

No, niitä esittelen joskus myöhemmin. Nyt saunotaan ulkosaunassa niin kauan kuin kesää riittää. Ja riittäähän sitä.

Yhteenvetona voin sanoa, että siitä kaameasta alkukesän paskaylläristä jalostui loppujen lopuksi oikea onnenpotku. Uskallanko niin sanoa? Talon kalleimmat neliöt on nyt remontoitu viimeisen päälle huolella. Voin kyllä jo vähitellen pystyä elämään sen faktan kanssa, että suunniteltu remontti tuli kolme vuotta etukäteen. Hyvä näin. Ja kun vieläkään ei taivaasta tipahtanut tulikiveä päähän, totean, että hyvältä näyttää! Materiaalivalinnoille ei jäänyt aikaa, kiireessä ja paineessa ei ollut aikaa vatuloida yhtään. Onneksi olen nopea päättämään ja yleensä tiedän, mikä on se oikea.

Joku minua ilahduttavasti viisaampi on sanonut jotenkin näin: kyllä paskastakin timantti tulee kun pistää tarpeeksi painetta. MOT.

Nyt sunnuntain muihin puuhiin. Tallissa pääsisi maalaamaan, vadelmia tulee ruhtinaallisesti yli oman tarpeen ja torpalla kaikki hyvin. Paitsi Iso-J kipeä ja minä istun edelleen oikealla kankulla. Vasemmistosiipi on äkäinen.

Mukavaa pyhäpäivän jatkoa, missä lienetkin!