Kukin tahollaan

Aivan aluksi, nämä kuvat on pakko julkaista. Säilytetään anonymiteetti, mutta kerrotaan sen verran, että minä en ole kuvissa. En ollut edes kuvaamassa.

Peltohevosilla oli tänään ensimmäinen kertausharjoituspäivä ja kuten kuvista näkyy, sangen hyvää menoahan tuossa esitellään. Sörsselsson oli ollut äärimmäisen mukava myös ratsastettaessa, nuo juoksutuskuvat ovat alkuverryttelystä. Toimiva poni. Pakahdumme ylpeydestä. Jätkällä on niin hyvin kaikki steppikuviot jo hallussa, että sehän on kuulkaa ihan valmis peli piirikunnallisiin kinkereihin.

Vitsivitsi. On se silti. Niin ihana. Töttis Mielensäpahoittaja oli malttanut keskittyä hyvin ja käyttää omaa päätään eikä ahistunut taikka panikoitunut. Suurin järkytys taisi olla se, että tämä onkin työleiri jossa tulee oikeasti hiki. Hieman yllättäen kumpaisellakin oli satulavyö (lyhyt malli) yltänyt kiinni asti. Sehän ei ole mikään itsestäänselvyys noiden manaattien ruumiinmuotoja katsellessa.

Kun Nuorimmaisen kanssa iltahämärissä ennätimme paikalle, kumpainenkin protestoi iltaporkkanoiden unohtumista. Varsin äänekkäästi. Turvat tukittiin porkkanapussin antimilla ja hyvillä mielin minä nuo kaksi pitkänaamaa jätän jatkamaan tanssiharjoituksiaan.

Päivän kiireisiin kuvioihin mahtui niin kaupunkireissua Esikoisen silmätarkastuksen merkeissä (uudet lasit lisättiin ostoslistan keulille), visiitti kamerakauppaan (Se on tulossa...), pankkiasioita, kirjastoa, postiasioita, eläinruokahankintoja useammastakin puodista, leipomokäynti ja ja ja... emmää ees muista ja tokkopa tuo on tarpeenkaan. Iso-J:llä oli ihan täysi työpäivä. Ja nyt se jatkuu konttoritöiden merkeissä ties miten monta tuntia.

Peetun reppu on ruokakuppia vaille valmiiksi pakattu. Jäpikkä istui tarkkana kyttäyspaikallaan ja seurasi tuvan härdelliä. Miettii, miettii ja ehkä joskus hoksaa, että nyt meni perheen pakka sekaisin. Hyvä hoitopaikka hänelläkin on, ei tarvitse huolta kantaa.

Omia matkalaukkuja ei ole pakattu, osa vaatteista on vielä kuivumassa ja osa valmiina pakattavaksi. Laukut on sentään tuotu tupaan saakka ja kissapartio ratsaa niitä suurella innolla.

Passit on skannattu ja kopiot lähetetty pilvipalveluun, toivottavasti turha varmuustoimenpide.

Nasse-setä ilmoitti oman kantansa pakkauspuuhiin varsin selvästi:

Näitä uikkareita koira vartioi. Eikä ole reissuun lähteminen ilman asianmukaista asustekoiraa (kuvassa päällimmäisenä). Tai sitten tuo on Nassen herrasmiesmäinen tapa viestittää, että minä ja bikinit emme ole sovelias yhdistelmä missään olosuhteissa. Burkha tai muu halatti olisi soveliaampi.

Haistakoon koira omat tuhnunsa, minä ilolla nakkelen uimavaatetusta matka-askiin ja annan kanssaturistien järkyttyä ihan keskenään.

Sitä paitsi, se joka valkkaa lomatalomme pihalle, saakin satuttaa, nyrjäyttää ja halvaannuttaa silmänsä. Talo elää tavallaan ja sillä hyvä. Iso-J voi venytellä speedoistaan Borat -version, joten sitten ainakin saadaan olla varmasti ihan rauhassa.

Äitikulta on evästetty toivoakseni riittävän kattavin puhelinnumeroin ja erinäisin erikoisohjein. Eikä hän jää tänne yksin. Päivisin täällä hengailee remonttimiehiä (kaakelointi alkoi tänään) ja sekä naapurit, että tuttavat ja ystävät tietävät kyllä mikä on kuvio. Äitikulta on seurannassa.

Minä sanon sitä huolenpidoksi. Nasse jää kotirintamamieheksi, marsut päälliköivät tallissa ja kukot mölyävät omilla osastoillaan. Veljekset hulluudessa partioivat tiluksia joten tilannehan on ihan hallinnassa.

Huomiselle on niin paljon hommaa ja ajokilometrejä, että nyt olen viisas ja siirryn höyhensaarille.
En tiedä mistä seuraavan päiväkirjamerkintäni teen ja milloin sen teen. Palataan pytylle jahka joudetaan.

Hyvää yötä ja mukavaa keskiviikkoa, missä lienetkin!

Loma, tuo ihana tekosyy...