Voimakoneita ja villieläimiä

No niin. Ruohonleikkuussa on siirrytty Raskaan sarjan kalustoon. Tuo monsteri ei tukehdu ensimmäiseen tuppaaseen ja pilppuaa toivoakseni salavanlehdetkin kohtuullisen tehokkaasti. Kunhan se syksy ja putoavat lehdet joskus kuukausien päästä koittaa.

Nyt on heinäkuu ja nyt sataa. Tämä välihuutona tiedoksi saatetaan.

Reissumme aikana ruoho oli venähtänyt yli kaikkien säädyllisyysrajojen. Entinen, vajaa kaksivuotias päältäajettava oli susi jo syntyessään. Kävi huollossa useammin kuin leikkasi nurmen. Lopulta maahantuoja teki niin hyvän hyvitystarjouksen ja maatalouskaupan supermyyjä Onni hoiteli välirahan asialliseksi (meni tinkimiseksi, siinä oli kaksi kovaa vastakkain, Iso-J ja Onni) joten eilen tuo Iso Musta sitten hörähti Torpan pihalla ensimmäiset ärjähtelynsä.

On se huima peli. Kerurista on näpsä kipata silput katteeksi kasvimaalle ja ne halavatun salavanlehdet sitten aikanaan kompostiin.

Pitää varmaan pikkustigalla työnnellä tienpuolen ruohot ja tuo piilotella takapihalle. Muuten kyläläisiä harmittaa liikaa.

Tärähtäneitä kaikki tyynni

Eilen jäi ratsastelut ja fillarilenkit sekä salijumpat väliin. Persaus oli (ja on vieläkin) melkoisen kipeä. Ei se onneksi ole mustana eikä turvonnut, mutta pahuksen varovasti pitää ahterinsa asetella.

Ettei liian hyvin menisi, Iso-J vietti eilisillan sairaalan päivystyksessä, olkapään hermopinne säteili leukaan asti ja puudutti välillä vasemman jalan. Ensiavuksi saadut piikit ja rohdot auttoivat tähän päivään asti ja nyt illalla Tohtori Taikanäppi ropeloi miehen taas toimintakuntoon.

Tänään kurvasimme Nuorimmaisen kanssa takaisin hevosten luo.  Koska tallilla oli pesuoperaatio, emme voineet jättää toista ratsureipasta talliin vaan otimme ne kentälle yhtä aikaa. Ei körötelty possujunassa vaan teimme kumpainenkin omilla tahoillamme omia tehtäviämme.

Nyt olisi sitten saatu jo paljon parempia kuvia. Pidensin jalustimet kolmella reiällä ja pystyin istumaan oikein. Nimittäin ainoa asento, jossa persauksiin ei sattunut, oli ilmeisesti optimaalinen ja oikeaoppinen istunta. Hyvin sujui ja hevonen alla oli rennompi heti alusta. Olin minäkin rennompi. Toissapäivän rautakanki oli poissa ja nyt löytyi ihan elastinen selkäranka tykötarpeineen. Niskakaan ei nyökkynyt kun muistin katsoa maisemia ja menosuuntaa enkä liinaharjaa.

Tuo ponisöpöys löytyi laitumelta. Melkonen minipakkaus hevosvoimaa.

Meistäkin löytyi tänään parin ponin verran iltavirtaa. Nuorimman kanssa harvensimme 11 porkkanapenkkiä, olin jo 7 harventanut aiemmin. Hyvältä näyttää porkkana, tasaista ja tuuheaa riviä. Mikäli sato onnistuu, meillä ollaan porkkanan suhteen omavaraisia pitkälle ensi kevääseen.

Peetu pääsi kettua katsomaan ja oli Esikoisen raportin mukaan pitänyt melkoiset metakat, haukkunut ketun pystyyn, änkeytynyt johonkin koeluolaan ja räpiköinyt sieltä pois, ihan omin avuin. Saattaapi olla jossain vaiheessa harkinnan paikka siinä, miten pitkälle Peetun riistaviettiä yllytetään. Voi olla, että se ei enää voi olla pihalla irti koska kissakin voi terrierin leimahtaessa muuttua riistaksi...

Kiva kuitenkin nähdä, että russelissakin on alkuperäistä luonnetta jäljellä. Nassehan kuuluu myös kettua ylösajaviin terriereihin. Nasse ei tietääkseni ole kettua livenä nähnyt mutta yhden supin kanssa se aikanaan tappeli ja kunnolla. Silloisen tallin maneesin alla asusti supi joka ilmeisen ärhäkkäästi puolusti pesäänsä. Tuttu metsästäjä sattui käymään meillä kotona ja löysi puremajäljet Nassen leuasta. Sanoi heti, että supin kanssa on oteltu.

Ei siitä supista kyllä sen koommin kuultu maneesissa pihaustakaan. Ehkä se pakkasi nyyttinsä ja muutti rauhallisemmille sijoille.

Pitää joskus lähteä mukaan kettutalolle ja koettaa saada kuvia. Video olisi varmaan vielä hauskempi, russelista lähtee ääntä vähemmästäkin ärsykkeestä kuin ketusta.

Huomenna olisi meininki käydä vielä kerran viipottamassa Sörsselsonin ja Töttiksen kanssa vähän kiemuroita, sitten onkin syytä suunnata leijonankuono kohti Kainuuta. Jos aloitan Perillisten aamuherättelyt säädyllisesti jo kahdeksalta, on toiveissa, että ainakin Nuorimmainen on jalkeilla ennen kymmentä.

Mukavaa torstai-illan jatkoa ja kivaa perjantaita, missä lienetkin.

PeeÄäs: pakko mainostaa, eilen Äitikulta kantoi tupaan ison vadillisen pinaattilettuja. Oman maan sadosta, omien kanasten munista, oman läänin jauhoista. Taivaallisen hyvää. Illalla tein perunamunakkaan oman maan potuista ja chileistä ja munasista ja valkosipulista.
Järjettömän hyvää.

Viimeisistä pinaattiletuista käytii Perillisten kanssa kiivas taisto. Melkein piti purra Esikoista ranteesta, että sain saalistettua itselleni viimeisen. Reilukerhon äitinä jaoimme kuitenkin viimeisen letun kolmeen osaan.  Onni on oma kasvimaa.