Pimeää, tähtiä...

Hola!
Nyt ei ole kuvia. Syystä että kello on täällä puoli yksi, kotimaassa puoli kaksi. Justiinsa syötiin yhdistetty lounas-päivällinen-iltapala. On tuhannen pilkon pimeää.

Toinen syy on se, että seiskadee ei ole mukana. Se on vielä kaupassa. Voitte kuvitella potutukseni määrän. Tunnustan, että itkin harmistuksesta, kiukusta, itsesäälistä ja ties mistä muusta syystä vielä koneen ollessa Saksan yllä.

Norjalainen turskanlennätysyhtiö toi koneellisen turskanvaljuja lomalaisia Malagaan aikataulussa, ripeästi ja kivasti. Perämieheksi sattui suulaampi savolainen joka käytti ilahduttavan runsaita kielikuvia kertoessaan lentoreitistämme ja määränpäästämme. Aion laittaa kiittävää palautetta, minä aina ilahdun kun viranpuolesta viimeisenpäälle tiukkoja käytössääntöjä noudattava ihminen näyttää ihmisyytensä, vaikkapa puhuessaan.

Espanjalainen taksikuski oli hieno mies. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, englantia hän kuunteli sujuvasti ja suomea vielä sujuvammin. Minä italiantaitoisena tajusin kyllä 80 % hänen puheestaan. Mutten kyennyt vastaamaan. Kielilukko halvaannutti kälättimen vaikka se on vain toisesta päästä kiinni.

Tämä meidän lomakotimme ei ole ihan helpoimmasta päästä löydettävistä. Tämä on korkealla kukkulalla, umpisuolipussukatien päässä. Ja silloin kun kuvittelee tien päättyvän, muurin takaa löytyykin helekkarinmoinen kurvi jonka takaa tie jatkuu vielä ylämäkeen.

Kun saimme talon kaikki portit ja lukot auki, pääsimme raahaamaan pakaaseja portaita ylös. Minä riuskana likkana kannoin pari matkalaukkua kerralla. Niin paljon v-tutti se kamerahomma.

Seuraava missio oli kauppareissu. Eikun volkkari tulille ja mäkeä alas... Voin kertoa, että suu kävi ja leuat lonksuivat kun yritin samalla lukea manuaalikarttaa, katukylttejä (ei ole), seurata netistä gps-paikannusta ja katsoa ympärilleni. Onneksi ei tarvinnut sentään ajaa.

Löysimme Lidlin ja hemmetinmoisella tuurilla osuimme myös sangen tunnetun espanjalaisen tavaratalon eteen. Ja sen vieressä oli se koko ajan etsimämme ruokamarketti.

Lidlin viiniosasto oli ilahduttavan runsas eikä hinta päätä kiristänyt.

Kun tuossa kl. 23 sain pizzat uunista ja pääsin pöytään, näin elämässäni pitkästä aikaa valon.

Nyt kello on 0:37 tai 01:37... en tiedä minkä maan ajassa rakas mäccini on. Istun etuparvekkeella. Sirkat sirittävät, koirat haukkuvat, satunnainen skootteri päristelee mäkiteillä ja taivaalla on tähtiä.

Suoraan etelässä on vanha kunnon Välimeri ja sieltä tulee kosteata ja lämmintä ilmaa.

Aion nyt vielä tovin nauttia tästä lämmöstä ja yön äänistä. Sitten unille.
Huomenna ei ole kiire minnekään. Joskin jonkinlainen plääni pitäisi kai värkätä, että saadaan tehtyä edes osa niistä retkistä joita suunniteltiin.

Nyt on hyvä näin.
Hyää yötä, minä katselen nyt tähtiä. Te siellä Suomessa ette niitä näe valoisan yön takia. Mutta tallella ovat.

Palataan. Manana tai jotain.
Adios.

---

PeeÄäs:
naapuruston yhteinen kissa, Rusina, tuli tervehtimään. Ostin sille whiskassia mutta irvisteli. On melko ronkeli tapaus kulkukissaksi. Mortadella -makkara kelpasi. Suloinen otus. Vähän niinkuin Elli Edesmennyt. Tämä Rusina on leikattu, se rokotetaan ja madotetaan säännöllisesti ja kynnetkin olivat siistit. Naapuruston lemmikki, silti vapaana kulkeva kaikkien kaveri.

Aidan takana asuu Tor, suuri epämääräisesti bokseria muistuttava kuolakalle. Sen kanssa pääsisi lenkille. Katsoin täältä löytämääni hevosentalutusnarua ja älysin, että sehän on perhana vieköön Torin remmi... huh. Hikinen lenkki luvassa jos Torin tahtiin mennään.