Ponille kyytiä

Tärkeää!

Tämän postauksen kuvat on napsinut muuan Elli, 

eikä minulla ole (valittavasti)

 mitään tekemistä näiden otosten kanssa. 

Paitsi ilo saada nuo kuvat käyttööni ja lupa julkaista. 

Joitakin rajauksia olen tehnyt mutta muuten ovat alkuperäisiä.

Kuvan ratsastaja toivoo anonymiteettinsä säilyvän joten paikalliset, 

pidetään nimi omana tietonamme.

Kas näin niistä peltopullukoista sukeutui varsin uskottavan näköisiä ratsuhevosia. Meidän lomaillessamme nämä puutarhatontut joutuivat totiselle työleirille jossa on oikeasti opiskeltu ratsuhevosen hommia.

Minua jännitti kovasti löytyisikö mistään riittävän pitkää satulavyötä näille turvokeille. Löytyi.

On menty kentällä, haettu hyvää liikettä oikeassa työasennossa ja opeteltu käyttämään lihaksia. On irtohypätty esteitä ja on maastoiltu. On opeteltu olemaan yksin ilman kaveria (napanuora näiden kahden välillä on nyt katkaistu sen verran, että pärjäävät omillaan työvuoronsa ajan). On käyty letkusuihkupesulla ihan joka päivä. On keskitytty ja on käytetty niitä noin kananmunan kokoisia aivoja jotka hevoselle on suotu.

Töttis ei ole ahdistunut, masentunut eikä osoittanut työuupumusta. Ei ryhtynyt istumalakkoon eikä kapinoinut millään tavalla vallitsevia olosuhteita ja työtehtäviä kohtaan. Päin vastoin, minä tapasin tänään Töttiksen jolla on pikkuisen isompi itsetunto ja joka näytti pikkuisen ylpeältä pärjättyään niin hyvin.

Soosi Sörsselson se jaksaa yllättää. Se on niin lunki, easygoing ja letkeä kaveri, että hällä on varmasti jamaikalaista reggaehemmon verta norjalaisissa kuorissa. Hakeutuu automaattisesti oikeaan asentoon kaikissa askellajeissa, käyttää selkäänsä ja saa todellakin mahanaluksen täyteen jalkoja. Valitettavasti monet vuonohevoset ovat varsinaisia töpöttäjiä jotka nylkyttävät aina ykkösvaihde päällä ja käsijarru pohjassa. Tai sinkoilevat holtittomasti omia koreografioitaan kuskin pysyessä/pysytellessä kyydissä miten parhaiten pärjää.

Toista on Sörsselson. Ihmepoika joka on todellakin perinyt kaikki parhaat geenit ja entsyymit isältään. Ilmeisesti äitihevonenkin on ollut varsin mukava pakkaus, kun tuommoinen huippuhemmo syntyi. Tuo hevosenpoika on syntynyt onnellisten tähtien alla.

Sörsselson oppii kaiken kerrasta, tai itseasiassa aavistaa jo pikkuisen etukäteen mitä pitää tehdä.

En voi käsittää tätä onnea mikä meille on tullut tämän nelijalkaisen komistuksen myötä.

Toivottavasti edessä on paljon terveitä kilometrejä ja toivottavasti elämä soljuu niin, että tuo aarre saadaan pitää omanamme. 

Itseasiassa, en minä taida Töttiksestäkään luopua. 

On se kaikkine omituisuuksineen niin opettavainen hevonen, että lahjahan se loppuviimeksi on saada elää mokoman kanssa.

Homma jatkuu nyt niin, että huomenna minä ja Nuorimmainen menemme ratsastustunnille omilla hevosillamme. Hevoset pysyvät hoitopaikassaan vielä tämän viikon, sillä meillä on yksi kutsuvierasjuttu viikonloppuna tuolla Kainuun suunnalla.

Samalla reissulla ängetään Nuorimmaisen kummiperheen kesämökille yökylään. Nyt me sitten oikeasti tullaan, tähän asti on jäänyt vain puheeksi... 

Tälle viikolle yritetään saada ainakin kolme ratsastuskertaa, se meinaa sitä, että minä ratsastan kaksi hevosta peräkkäin. Säätiedotus lupaa sitä sun tätä joten voi olla, että rusketus syvenee hiekkakentällä temmeltäessä tai sitten ei.

Otetaan mitä annetaan. Kokemuksia on varmasti luvassa.

Tähän loppuun vielä muutama kuva irtohypytyksestä. Ei-hevosharrastajille täytyy kertoa, että irtohypytykseen rakennetaan ns. kuja jolla on esteitä. Kuja voi olla suora tai kiertää vaikka koko kentän. Esteitä voi olla yksittäisinä tai sarjoina, eri korkuisia. Hevonen lähetetään yksin kujalle ja matkaan ja yleensä ne hoksaavat varsin nopeasti mistä on kyse. Useimmat nauttivat hommasta suunnattomasti. 

Näin sitä mennään!

Hoplaa sanoi heppa ja hämmästyi itsekin loikkansa pituutta. Vaikuttavia dyykkauksia, ensikertalaisilta.

Torpalla kaikki hyvin, hevosilla kaikki hyvin ja tämä tästä päivästä. Tämä oli hyvä päivä.

Hyvää yötä ja hyvää tiistaita, missä lienetkin!

Nyt ne kuvat, joiden kuvaajaksi tunnustautuisin mielelläni. Näillä pärjäisi missä tahansa valokuvakilpailussa. Kiitos Elli loistokuvista!

Voolaaree, woohoo, cantaaaaare, wohohohoo...

Huomatkaa ponin 'kaviot kainaloon' tyyli maapuomilla