Heinäkuuta ystävät, hyvää Heinäkuuta!

Kuuma kesä, kovin on kuuma. En tiedä onko muualla niin kuumat ja tukalat oltavat kuin täällä meidän saharaksi muuttuneella kunnaallamme. Vuorokauden keskilämpö ei ole moneen viikkoon laskenut alle +20° ja ilmalämpöpumppu pitää torpan sivistyneissä lukemissa. Tupaan tullaaan viilentymään.

Ukkonen vyöryi päälle kauhealla metelissä ja melskeellä. Oikein uskottavia mustia pilviä ajelehti kovalla jyrinällä ja sitten *pufff* ne hajaantuivat. Kepponen! Itäiset pilvet toivat radion kuulutuksista päätelleen hälinää ja hässäkkää sekä tielle kaatuneita puita itään. Lännessä ja pohjoisessa satoi kuulema kaatamalla. Me katseltiin saunan terassilta salamoita, kuunneltiin jyrinää. Sadetta ei tullut. Omasta kaivosta piti ottaa vesi, taivassuihkua ei tullut, taaskaan.

Naapurin tilallinen niitti heinää kaikessa rauhassa, johndeere hyrskytteli peltoa eestaas. Taitaa isäntä saada hyvät heinät pakettiin.

Että se siitä ukkosesta. Se siitä sateesta. Joku omituinen magneettikenttä on tällä kukkulalla kun myrskytkin sitä pelkäävät. Tai sitten minä olen epähuomiossa lukenut voimallisemmat loitsut. Milläköhän niihin voisi saada pientä lievitystä? Viime kesänä satoi kaatamalla toukokuun ja huhtikuun välisen ajan. Mulla on varmaan vähän säätämistä loitsujen ja manausten kanssa.

On aika ikävää jättää Äitikulta tänne kasteluletkuja vetelemään ja loitota itse jokunen tuhat kilometriä lomalle. Ostettiin me mammalle sadettaja, vähän ehkä helpottaa. Ja onneksi niin moni ystävä, tuttava ja naapuri on luvannut pitää mäkeämme silmällä. Moni on luvannut poiketa katsomassa ohikulkeissaan, kiitos kaikille huolenpitäjille jo etukäteen.

Mikä ihaninta, Siskolikka karauttaa tänne keräämään voimia tulevaan muuttoonsa. Minä ilolla sitä ajatusta kannatan! Olisipa soma rojauttaa reissussa epäilemättä rähjääntyvät luunsa Siskolikan lämmittämän saunan lauteille.

Maanantaille on kalenterissa kiitettävä määrä sovittuja tapaamisia, menoja ja kohtaamisia. Jännimmät hetket lienevät illalla. Toivoisin mahdollisimman monen blogini lukijan pitävän peukkuja kuuden kieppeillä pystyasennossa sillä silloin täällä lastataan hevosia.

En minä yhtään epäile, etteivätkö ne koppiin menisi, mutta mahtuvatko ne sinne? Mokomat laitumen lihottamat valaat. Täytyy vetäistä vaseliinia trailerin reunoille ja jollain kakkulapiolla sujutella muodollisesti pätevien ratsukokelaidemme liha(kse)t kyytiin.

Matka ei ole pitkä, mutta jokainen hevosten liikahtama metri Torpalta poispäin meinaa, että meidän lomamme harppoo saman metrimäärän lähemmäs.

Kuulostan ehkä kiittämättömältä mutta silti, kyllä tämä irtiotto tulee tarpeeseen. Se oli vuonna 2002 kun olimme viimeksi Iso-J:n kanssa kahdestaan reissussa. Nyt lähdetään neljästään. On jo aikakin. Perilliset ovat niin pitkään ymmärtäneet, kuinka me emme voi lähteä kaikki yhtä aikaa lomalle, kuinka voimme olla vain pari, kolme päivää reissussa. Siinä ajassa ehtii tekemään pikapiston etelään, sitten onkin jo kiire päästää kotivahti työreissulle.

Älä tulkitse tätä valitukseksi. Torppa on meille rakas paikka ja Koti. Mutta joskus pitää käydä kaukana nähdäkseen hyvin lähelle. Vai miten ne muumit nyt sanansa asettelivatkaan? Jotain tuommoista, ehkä?

Heinäkuu alkaa hikisissä merkeissä, eikä säätiedotus lupaa kummoisia muutoksia. Eikä tämä kuukauden Kilpisoturikaan nyt mikään varsinainen jäämies ole, vai mitä sanoo raati?

Jääkiekkohan on kovasti tapetilla näinä päivinä. Äijä Hjallis teki elämänsä Diilin ja näytti, että hänen tontilleen ei tulla ilmaiseksi hillumaan. Se on nyt hifkin värkättävä oma gardeninsa ja vastattava huutoonsa. Talven kiekkokierroksesta tulee mielenkiintoinen.

Talvi on onneksi kaukana, nautitaan kesästä, heinäkuusta, lomasta, kesätyöstä... kuka mistäkin. Kevein askelin kesää kohti, tahdin antaa tähän kuukauteen Kalpamies, Adam Masuhr.