No huh, HUH... Huhtikuu!!

Ladies, start your engines...

Huhtikuu on täällä ja sen myötä on aika raottaa viitan varjoja, siellähän sitä jo odotellaan, kuukauden Kilpisoturi on täällä taas.

Voi miten minä olen iloinen kun saan jakaa nämä heku herkulliset lihakset kanssanne. Tiedän, että annatte minulle anteeksi surkean kuvalaadun, kohdehan on mitä miellyttävin. Kameraa pitelevä käteni väpätti samaa tahtia liikuttuneen leukani kanssa, että käsivaralta kuvaaminen illankähmyssä oli hyvin hyvin haasteellista. Kun siihen lisää vielä muut maalliset piinani (joista kohta lisempää), ymmärtänette, että parhaani yritin. Tässä on se mitä kameran muistikortille tallentui.

Pääsiäinen meni tältä vuodelta vähän keturalleen. Olin ladannut äärimmäisen kovia fyysisiä kilvoitteluja laiskan lihaksistoni varalle, kestävyyttä parantavia juoksulenkkejä Siskolikkani kirittäminä ja jopa perinteistä turistihiihtelyä kevätauringon kultaamilla hangilla.

Tosiasiassa ne olivat rakkaat koiramme jotka kultasivat hankea kiitettävällä tarmokkuudella ja ponnella. Minä hiihtelin tuvassa villakalsarit kaulan ympärillä ja raakuin komentojani kuuroksi muuttuneelle perheelleni.

Flunssa ei tullut mutta ei mennytkään. Kytee aina vaan. Hannari! Himmari! Pelkuri! Raukkis! Tyhmä flunssa!

Iso-J manasi maaliskuun viimeisen täysikuun voimallisessa hohteessa ties mitä henkimaailman henkipattoja avukseen ja kas, tänään minulta meni ääni. Pientä pihinää vain jäljelle jäi.
Oli lähes liikuttavan harras hetki kun näin ison miehen heittäytyvän hankeen (siihen koirankultaamaan) polvilleen ja vesissä silmin kiittelevän yläkerran isäntää. Minä mykkänä a) v-tutuksesta b) kurkkukivusta c) typerryksestä katselin tätä spektaakkelia. Voima olkoon kanssaan jahka tästä tokenen ja ääni taas kulkee.

Noh, kosto on suloinen ja se elää kauan. Sitä odotellessa ihailkaamme kylän suurinta kypärää!

Tänään tämä koppihoito otti jo niin paljon otsalohkoon, että latasin treenikassin ja Siskolikan autoon ja sitten me porhallettiin nastat ropisten lihan ilojen temppeliin, rakkaalle kuntosalille. Tiesin, että tänään vuorossa oli raskaampi pyhäpäivän hartaus. Tein minkä jaksoin ja aika vähään se loppujen lopuksi jäi.
Huomenna perslihat huutavat hoosiannaa tai todennäköisesti jotain hyvin synkkää syntivirttä.

Yökyläreissulta noutamani Esikoinen näytti Peetun kanssa erinomaista osaamistaan koiratreenissä. En pystynyt huutamaan hurraata joten pompin vähän yläpystyä. Peetu osaa oikeasti juosta jo aika näppärästi agilityrataa, tänään sai juosta aikuisten koirien korkean puomin, hyppysuoran, mutkatunnelin ja teki ryökäle kaiken virheettä.

Virheitä on vaikea löytää tästäkään adoniksesta. Hänen nimensä on Mikko Kukkonen. Ei mikään Nuuskamuikkunen eikä muikkukukkonen.

Iloista Huhtikuun alkua, monella onnekkaalla tämä maanantai on vielä vapaa. Vietä se viisaasti, missä lienetkin.

Tätä kuunvaihetta rytmittäköön muutama näistä kuvista inspiraatiotani lietsonut videopätkä. Heittäkää nutturan kiristävät neulat viimeistään nyt mäkeen ja antakaa mennä:

Nempalle Epsaniaan: Jypinkylä

Hauist ja penkkii

I could be the one